Todella ankeita suomalaiskoteja Hesarissa

Mä tykkäsin siitä toisena esitellystä alkovista. Ja nyt kun siellä oli lapsen pieniä huonekaluja, se vaikutti jopa tilavalta. Ja siinä oli ihan oikea ovi, joten lapsi saa illalla hyvin nukuttua, vaikka aikuiset vielä valvoisivatkin olohuoneessa. Lapsen kasvaessa sinne ei paljon muuta sängyn ja vaatekaapin lisäksi taida mahtua. Mutta ehkä siitä tulee myöhemmin aikuisten makuutila, ja lapset ( toivoivat toista) saavat makuuhuoneen omaan käyttöönsä. Kyllä siinä asunnossa nelihenkinen perhe pärjää.

Kurjuudella ylpeily ja copium on IN

Asunnot oli 68 m2, kaksioiksi siis tilavia. Nykyäänhän rakennetaan 40 tai korkeintaan 50 neliön kaksioita.

Rakennettu alkovi ikkuinoineen ja pariovineen oli ihan kiva, mutta sen toisen asunnon ratkaisu oli vähemmän kiva, se missä asui vain äiti lapsineen. Äiti vielä suunnitteli että kun lapsi kasvaa, niin hän pistää lapsen sinne verholla eristettyyn alkoviin ja muuttaa itse makuuhuoneeseen, mikä kuulosti tosi itsekkäältä ratkaisulta ja oli ihan vastakohta sille toisen kodin pariskunnalle, joka taas aikoi luovuttaa makuuhuoneen lapselle kunhan tämä kasvaa.

Tosi nättejä ja kivoja asuntoja, ihan ihme valitusta taas kerran. Kaikki eivät halua asua maaseudulla.

Nuo asunnot ovat Meilahdessa. Ihanaa ja kallista aluetta. Tietysti neliöitä saa enemmän jos asuu jossain autiomaassa missä lähimpään kirkonkylään on tunnin automatka. Mutta siinä autiomaassa asumisesta on sitten omat vaikeutensa.

Hesari tekee aika ajoin juttuja, missä kuvataan kuinka lapsiperhe mahtuu asumaan minimaalisiin neliöihin Helsingissä - tyypillistä niille on tuo "ankeus", muutama laatikko lapsen/lapsien leluille, viherkasvi, vaalea lattia, jokunen Artek-huonekalu, ei varmasti kirjoja jne. Niissä on jotenkin "körttiläinen" tunnelma.

Ankea koti on parempi kuin ei kotia ollenkaan.

Pian 11 vuotta sitten sain vihdoin kodin ja parasta aikaa istun tuolloin tuttavan varastosta kaivetun kaatopaikalle menossa olleen ikivanhan ruokapöydän ääressä. Muutenkin oikeastaan vain patja lattialla on vaihtunut, koska loppujen lopuksi tärkeintä on, että on katto pään päällä. 

Taattua vauvapalstalaisuutta irviä  "betonikopeista" kun joillain on koti vanhassa kivitalossa Meilahdessa.

Vierailija kirjoitti:

Hesari tekee aika ajoin juttuja, missä kuvataan kuinka lapsiperhe mahtuu asumaan minimaalisiin neliöihin Helsingissä - tyypillistä niille on tuo "ankeus", muutama laatikko lapsen/lapsien leluille, viherkasvi, vaalea lattia, jokunen Artek-huonekalu, ei varmasti kirjoja jne. Niissä on jotenkin "körttiläinen" tunnelma.

Nuo kodit on kaikki samannäköisiä. Hesarin jutunkin kotien huoneet olisivat kaikki voineet olla samasta kodista. Todella kliseiset kodit, mutta varmasti asukkaiden näköisiä ja makuun.

" puolipidettyjä vaatteita säilytetään kylpyhuoneen naulakossa."

Kuka säilyttää vaatteita kylpyhuoneessa!

Olemme ottaneet käyttöön kaiken mahdollisen säilytystilan kaapeista ja seiniltä. Lattiapinta-alan lisäksi asunnon korkeus kannattaa hyödyntää tehokkaasti.

Olemme? sanoo äiti, joka asuu pikkulapsensa kanssa. Siis se lapsiko on ottanut käyttöön kaiken mahdollisen säilytystilan

Minimalismi pienissä neliöissä vaatii sen, että äiskä johtaa rautaisella kurilla ja luo systeemin, jossa armeijamaisesti jokaisella legollakin on paikkansa ja heti kun näyttää, että joku tavara on menettänyt mielenkiintonsa, se löytää tiensä kirpparille. Onko se sitten sen väärtti että asutaan tosi ahtaasti mutta naapuritalossa on vaikka yksi kahvila ja löytyy varmaan kantakaupungin yleisin kauppa - eli hohdokas Alepa :)

Vierailija kirjoitti:

Olemme ottaneet käyttöön kaiken mahdollisen säilytystilan kaapeista ja seiniltä. Lattiapinta-alan lisäksi asunnon korkeus kannattaa hyödyntää tehokkaasti.

Olemme? sanoo äiti, joka asuu pikkulapsensa kanssa. Siis se lapsiko on ottanut käyttöön kaiken mahdollisen säilytystilan

Ehkä ero on tuore ja nainen puhuu vielä monikossa tottumuksesta, nainen oli kuitenkin artikkelin mukaan muuttanut asuntoon yhdessä partnerin kanssa vuoden 2021 lopulla.