Apua 4-vuotiaan itkupillin kanssa toimeen tulemiseen?!

Jotenkin alkaa olla keinot lopussa meidän 4-vuotiaan neidin kanssa. Tyttö on superreipas, kun käydään jumpassa tai vaikkapa kaupassa uskaltaa kaupan tädiltä kysyä haluamaansa jne.



Mutta... kun pihapiirissä tai muualla pitäisi leikkiä samanikäisten ja muutamaa vuotta vanhempien lapsien kanssa, tytöstä tulee aivan avuton. Hän ei yhtäkkiä enää osaakaan juosta tai hypätä vaikka muuten on liikunnallinen. Pihan isoin poika (6 v) on mustasukkainen "tyttöystävästään", joka haluaisi leikkiä meidän neidin kanssa ja poika sanoo sitten aina, että meidän tytön kanssa ei leikitä, koska haluaa leikkiä "tyttönsä" kanssa yksin. Se on tietysti kurjaa, mutta meidän neiti aloittaa kauhean itkun, jolloin kukaan ei varmasti halua enää leikkiä hänen kanssaan.



Ja hän itkee, kun toiset ei leiki siellä, missä HÄN haluaa. Itkee kun kaverit ei leiki hänen kanssaan, vaikka ei itse edes yritä mennä mukaan leikkiin tai jos meneekin niin häntä ei muitten touhut kiinnosta yhtään.



Jokaiseen asiaan, mikä menee hieman erilailla kun HÄN haluaa, hän reagoi kauhealla itkulla. Itku on sellaista tosi tekoitkun kuuloista ja loppuu ihan tuosta vaan, jos jotain mukavampaa ilmestyy eteen.



Minä en osaa ilmeisesti reagoida oikein tuohon itkeskelyyn ja menetän hermoni usein. Olen yrittänyt jutella asiasta hänen kanssaan, mutta ei siitä ole apua. Itkua, itkua, itkua riittää joka ainoasta asiasta.



Osaisiko joku neuvoa, mitä pitäisi tehdä? Olla reagoimatta, vai lohdutella oikein urakalla? Olisiko jollain kokemuksia itkupilleistä?



Terveisin, toivonsa ja hermonsa menettänyt äiti nimimerkillä "Missä meni vikaan?

mutta ei ole tekoitkua, ei meinaa saada lopetettua. Em. tilanteissa ei itke, vaan jos joku muu satuttaa itsensä ja itkee, siis empatiaitkua. Ja jos joutuisi jäämään yksin esim. kerhoon - siksi ei olekaan vielä jäänyt, varmaan itkisi sen kolme tuntia. Jo vauvasta asti on ollut sellainen, että jos itku alkaa, se ei meinaa loppua millään.



Ainakaan lohduttelu ei teillä ehkä toimi, jos huomaat, että on selvästi tekoitkua, käyttää itkemistä hyväksi?



Itkeekö kaikkien lasten kanssa yhtä helposti? Onko helpompi tilanne, jos esim. yksi kaveri on käymässä teillä ja voivat leikkiä kahdestaan ilman häiriötä? Valitettavasti en osaa neuvoa, sympatiaa kyllä tulee täältä!

täydellistä pettymyksensietokykyä...

Päätettiin päiväkodin kanssa, että saa itkeä ihan rauhassa, mutta huomiota sille ei anneta. Itkuisuus oli juuri silloin, kun asiat ei suju kuten 4 v. haluaisi. Annan itkeä itsekseen ja sanon: jutellaan sitten, kun olet rahoittunut. Aikaa on kulunut muutamia kuukausia ja nyt taitaa pikkuhiljaa mennä kaikkein pahin itkuisuus ohi. Poika on oppinut, että itkemällä ja marisemalla asiat ei suju. Yrittää paremmin selvittää asiansa puhumalla.