Oikeastiko perheet menevät suuriin kauppakeskuksiin VIIHTYMÄÄN??

Meillä lapsille opetetaan myös opetetaan se, että kaikki kaupoissa näkyvillä olevaa ei ole tarpeellista ostaa ja että ostamiseen tarvitaan rahaa, jota ei tipu taivaasta tai tuoda rekka-autolla kotiin. Osaavat siis olla fiksusti ja kinumatta kaikkea mitä hyllyiltä löytyy (ei edes karkkia).



Me matkustetaan paljon (ja asutaan ulkomailla parastakin aikaa), käydään museoissa ja katsomassa nähtävyyksiä, vähän muuallakin kuin " pakollisissa paikoissa" ja silti musta on joskus kivaa mennä kauppakeskukseen käveleskelemään rauhassa, istuskelemaan kahvikupin ääreen tai syömään (1- ja 4-v. lapsetkin osaavat ja malttavat istua aloillaan) rauhassa ja katsella ihmisiä, tai antaa lasten leikkiä kauppakeskuksen leikkipaikassa sillä aikaa, kun lukee itse päivän sanomalehden.



Joskus kauppakeskus on helpompi vaihtoehto kuin miettiä, että mitäs tänään taas tehtäisiin, mihin mentäisiin tutustumaan tai tekemään tms. tai sitä iänikuista ulkoilua/puistoilua/jne, ja toisaalta kivempaa kuin olla vaan kotona.



Mikä sua niissä kauppakeskuksissa ja niissä käyvissä ihmisissä niin suuuuunnattomasti ärsyttää? Ei se pitäisi sua ap haitata, vaikka muut niissä käy ;)

Rahapointin ymmärrän hyvin, kaikilla ei tosiaan ole varaa maksaa kulttuuririennoista.

Onneksi on kuitenkin paljon ilmaisiakin retkikohteita, esim kirjastot. Meidän perhe on kirjastojen vakikäyttäjiä.

Ja tuskin kauppakeskuksistakaan ihan ilmaiseksi pääsee ulos - kuten moni on tässä kertonut siellä syödään, kahvitellaan jne...

En arvota tässä, että kauppakeskuksissa kävijät olisi jotenkin alempaa kastia, lähinnä ihmettelen sitä ajatusmallia, että mennään niihin viihtymään koko perheen voimin.

Mielestäni niissä ei ole mitään tekemistä, paitsi se tavarooiden hiplaus ja ostaminen - mitä viihtymistä siinä on? sitä lähinnä ihmettelen... Että mistä se nautinto ja viihtyminen syntyy.

Joku mainitsi tuon rentoutumisen, ok, en ihan ymmärrä, mutta motiivi ainakin selventyi.

Mutta, tämä on asia jota ihmettelin jo amerikanvuosinamme, kun paikalliset mammat kerääntyivät " malleihin" lapsineen viettämään aikaa. Kaikki eivät viihdy samojen asioiden äärellä, näin on.



ap

Meilläkin täällä maalla on aika paljon kaikkea muuta tekemistä kuin luuhata KAUPOISSA. Jotenkin täysin älyvapaata puuhaa. Niitä tavaroitako siellä kuolataan vai mitä ihmettä?

Jos siis sua oikeasti kiinnostaa, mikä kauppakeskuksissa viihdyttää. Se käsittääkseni aika hyvin selittää (en ole lukenut sitä kokonaan kun ene ole ehtinyt, selaillut kyllä ja aihepiiri on tuttu) miten tavaratalot olivat aikoinaan paradoksaalisesti vapauden valtakuntia, jossa asiakkaan oli mahdollista tuntea itsensä oman elämänsä hallitsijaksi ja flirttailla niiden esineiden kanssa. Eikä siis niin kuin kulutustutkimuksessa toisinaan, että kyseessä on idiootti kuluttaja, jota kaupalliset mekanismit hömpsäyttää ja alistaa tekemään jotain mitä se ei halua, eli kuluttamaan, vaan sen näkökulma on paljon mielenkintoisempi. Se että tavaratalossa - tai kauppakeskuksissa - oleellinen asia on oman minuuden rakentaminen suhteessa mahdollisuuksiin.



Se tavaroiden hiplaaminen on ihan oleellinen juttu siinä.

kauppakeskukseen omaa minuutta rakentamaan... Minätahdon lieneekin vallan vapauttava tunne.

http: //www. turunsanomat. fi/talous/liite/?ts=1,3:1018:0:0,4:18:58:1:0,104:18:335499,1:0:0:0:0:0:

Samaa ihmettelin minäkin. Meillä ei tosiaankaan kaupassa käynti ole mitään viihdykettä, mutta varmaankin ihan hyvää viihdykettä sellaisille lapsille, joiden vanhemmat eivät parempaa keksi... Kuluttamisen ihana maailmahan kannattaa opettaa jo pienestä pitäen :)

täytynee sitten tutustua tuohon Kortelaiseen! Hänen Virginie!-kirjansa oli ainakin hyvä lukukokemus, joten ehkä saan Annalta sen vastauksen, mitä täältä yritin hakea :)



ap

Kun ostoksilla täytyy aina käydä välillä. Esim. kun poika tarvitsee pelivälineitä ja tytöt kengät tai vaateita tms tai itsellä joku ostos suunnitelmissa...



Paljon mielummin kurvaan autollaison ostarin pihaan ja ostan kaikki sieltä kuin että lähden johonkin keskustaan ja talsin esim tässä talvessa märkänä ja hikisenä kaikki kauppojen välit.

Kiva on myös käydä välillä kahvilla tai syömässä.



Kauppakeskuksessa voi ottaa ottaa takin pois ja liikkua rauhakselta välittämättä autojen pakokaasuista tai liikennevalojen vaihtumisesta. Ryysiskään ei ole samanlainen kuin kaduilla kun ihmisillä ei ole niin kiire.



Eli sillälailla viihdyn ostosparatiiseissa.

me asutaan Tampereella muttei tulis mieleenkään lähteä esmes ideaparkkiin viettään aikaa :)

Kyllä täältä ihan muuta, parempaa, tekemistä löytyy, koko perheelle :)

Mitä niin ihanaa ja kasvatuksellista on siinä, että pienelle lapselle viikottain opetetaan, että ihania leluja on maailma täynnä, mutta niihin ei saa koskea eikä leluilla varsinkaan saa leikkiä?!

Miksei ne lapset saa olla vaikka omassa kodissaan leikkimässä omilla leluillaan, miksi ne pitää raahat kauppaan katsomaan tavaroita, joita he eivät saa koskea?!

Vierailija:

2- ja 3-vuotiaat lapsemme osaavat hienosti katsella leluja lelukaupassa, eivät koske niihin koska ne eivät ole leikkimistä varten vaan myynnissä (asia, mitä monet vanhemmatkaan eivät tunnu tajuavan), eivätkä kinua meitä ostamaan niitä.

Kasvatuksellista sekin, eikä ole lainkaan kulutuskeskeistä opettaa lapsille että kaikkea ei osteta, vain se mitä tarvitaan!

Mutta jos ihan oikeesti halutaan jotain viihdyttävää keksiä koko perheelle, niin ei me kauppakeskukseen mennä. Vaan keksitään jotain muuta.



Parhaiten mä viihdyn kaupoissa mun 13-vuotiaan tyttären kanssa tai sitten ystävien. Silloin käydään välillä jossain syömässä tai juomassa, ja taas jatketaan kiertelyä. Mun mies, eikä poika oiken jaksa tai sitten ei kiinnosta.

ostarissa viihtymässä. Olemme 4 lapsinen perhe. Vanhin jo koulussa. Asumme maalla joten ulkoilemme päivittäin! Lapsilla koulu ja hoitopaikat ja kotona leikkivät melkein aina pihalla joten heistä on jännää kiertää ostareita joskus.

emme halua välittää lapsillemme kulutuskeskeistä vapaa-ajanviettoa ja ajatusmaailmaa. Usein ei ole varaakaan muuhun kuin välttämättömään, ei sillä, mutta vaikka olisikin, emme halua norkoilla kaupoissa tyhjän panttina, jos ei jotakin todella tarvita.

Mitä ihmeen virikkeitä ja älyllistä haastetta mahtaa saada siitä että katselee tavaroita, kuuntelee sitä helvetillistä mölinää kaiuttimista...kai mainoksiakin kolahtaa laatikkoon joskus, ajaa saman asian

Mulla ei ole mitään kasvatuksellista ajatusta takana siinä, että en käy perheen kanssa kauppakeskuksissa. En käy kyllä yksinkään, ellei ole sitten ihan tarkoitus todella ostaa jotain tarpeellista. Olisihan se kiva kertoa mitä kulutushysteriaa mä vältän opettamasta lapsille sillä. Todellisuus on kuitenkin se, että mulle tulee kuuma, ärsyttää kun jengi hyppii rattaiden eteen kulmien takaa, tai laahustaa kiireettä rivissä ja ohikaan ei pääse. Pikkurattaiden pyörät kääntyy linkkuun, ja muksuilla menee vati. Sitten kun siihen tulee vielä joku Galluppikyselijä repimään hihasta eikä siitä pääse eroon, on päivä täydellinen.



Toisaalta taas hyvinkin moni ystäväni viihtyy kaupoissa kierrellen, ja naperot ihan yhtälailla, niin en mitenkään kyllä näe, että ovat huonompia kuin minä ja perheeni. Toisille sopii toinen, ja toisille toinen. Hyvä niin!

Vaikka lähellämme on kaksikin ihan hienoa kauppakeskusta ja lukuisia isoja automarketteja.



Neljä lasta on, ja aika usein pitää jotain kenkää tai harrastusvälinettä hakea mutta viihtymimsestä se on kaukana. Pikemminkin pakkopullaa. Kaipaankin niitä kotikuntani keknkäkauppoja tms, joissa pystyi käväisemään nopeasti ilman sitä mieletöntä ajan haaskausta.



Käyn nykyään mahdollisimman nopeasti hoitamassa asiat ja silloinkin jo tunninpäästä alkaa ahdistaa siellä... jope yksin shoppaillessani käy näin.



Meillä ei kauppakeskuksissa viihdy edes nuo teini-ikää lähestyvät lapset vaikka voisi toisin kuvitella. Saatika pienemmät lapset. Yleensä se onkin kuikuttelua, jos pienempien lasten kanssa pitää sinne mennä.



Sukulaiset maaseudulta käyvät muuten meitä useammin näissä " meidän" kauppakeskuksissa, siis oikeasti viihtymässä.





En edes ole mikään himo ulkoilija tai erityisen vihreitä arvoja huomioiva vaan lähinnä vaan itsekäs...

Tokihan kauppakeskuksiin kannattaa mennä. Lapset vain lapsiparkkiin ja ite shopppaileen, mikäs sen helpompaa ja mukavampaa!

Ei tarvi itse kekiä viidykettä OMILLE lapsille....

Vierailija:

Tokihan kauppakeskuksiin kannattaa mennä. Lapset vain lapsiparkkiin ja ite shopppaileen, mikäs sen helpompaa ja mukavampaa!

Ei tarvi itse kekiä viidykettä OMILLE lapsille....

Mun oli kerran " pakko" viedä nuorempi muksulaan. Oltiin menossa vanhemmalle lapselle ostamaan kevätjuhlatamineita, ja se sitten on helviettiä. mikään kun ei meinää sille nuorelle neidille kelvata. Lapsenvahtia en juuri silloin onnistunut saamaan, ja miehelläkin oli jotain tärkeää. Poika ei viihdy kaupoissa, jotan muistin että tälläinen muksuparkki on olemassa. Kysyin että pojalta että tahdotko mennä sinne, vai tuletko meidän mukaan kauppaan? Ei tullut kauppaan, vaan meni sinne hoitoon. Tykkäs kovasti. Sen jälkeen usein kysyin että milloin pääsee taas sinne leikkimään? Ja pari kertaa sen veinkin, ja menin itse ostoksille. Se on hyvä olemassa tollanen muksula! Siitäkun saattaa olla oikeasti apua. Eikä sitten tarvitse kaupoissa sitä vinkunaa vieraiden kuunnella ja täällä sen jälkeen kommentoida.

Luuletteko että se todistaa teidän erinomaisuudestanne millään tavalla? Tuntuuko siltä, että te olette parempia ja fiksumpia ja moraalisesti ylemmällä tasolla kun ette käy siellä?



ihmisethän käy ja viihtyy kauppakeskuksissa ihan eri syistä. Jotkut on ostonarkomaaneja, mutta vaan osa. On paljon niitä, joden mielestä on kiva olla siellä missä muutkin on, se on sellainen sosiaalinen tapahtuma.



On aika paljastavaa itseasiassa vastustaa massatapahtumia, jokkoja jne noista lähtökohdista. Se kertoo vaan, että vastustaja haluaa tehdä hajurakoa alempiarvoisina pitämiinsä ihmisiin. Jos ei kauppakekuksessa viihdy niin fine, mutta itsetunnon puutteesta kertoo puolestaan se, että pitää toitottaa omaa valintaansa jotenain moraalisena ylemmyyden osoituksena.