MAALIKSET ' 05 vko 2 loppuviikko!!!
Kommentit (19)
Mimmi nukkui taas niin hienosti klo 21-8.30. Moona sitten vähän levottomammin.Pikku hiljaa olisi kiva saaha Moonalta se aamuyöpullo pois.Neiti kun herää se pullo pitää olla just eikä melkein siinä nenän alla, muuten alkaa mieletön kiukkuaminen.=)
Lämmitän tässä uunia, unohdin ekan kerran koko täällä olo aikana avata pellin..nyt sitten tuuletellaan..Imuroitu on, leipätaikina taas nousemassa ja kohta päässää Mimmin kanssa leiomaan. Mimmi on myös varsinainen apuri näissä kodinhoitohommissa, hyvin vaan osaa sotkeakin.
Ulkona pitkästä aikaa sataa räntää, on jo melkein valkoinen maa. Kummasti piristää mieltä =)
Tänään painonvartijat..hui!! LEHTOVI, kuinkas siulla pv-sujuu? Käytkö vielä?
Nyt pitää mennä, heipat vaan!
Tuulia joka odottaa taustailijoitten kuulumisia!!
Meille ei kuulu sen ihmeempiä. Oma koneeni oli juu välillä rikki ja ei päässyt ollenkaan näille sivuille ja sitten tilttasi siis kokonaan. Nyt mulla on toinen kone jonka veli toi.
Emilialla taas pukkaa pahasti tuo atooppinen ihottuma joka puolella on kasvoissakin aika ilkeän näköisesti. Kesällä tota ongelmaa ei niin ollukkaan johtuiskohan sitten vaan näistä ilmoista tuo vaiko jostain ruoka aineesta en tiedä. Kun vielä sit raapiikin kasvojaan ni ei oikeen oo kiva. Eilen ostin degubal rasvaa ja eilen illalla kun laitoin kasvoihin ni näyttää nyt vielä pahemmalta:S
Täytyy tästä poistua siivous puuhiin kun Esikoisen kodinhoidon ohjaaja tulee tänään käymään.
T.Satu ja Emilia
ja tsemppiä sinulle painonvartijatouhuun! Ihailtaavaa sinnikkyyttä, minusta ei taitaisi olla moiseen :)
Harmillista Emilian ihottuma! Ikäviä nuo noilla pienillä, tietysti isommillakin mutta mites selität näille pienille että ei sais raapia.
Nyt en muista yhtään mistä on ollut puhetta. Suuria pohdintoja tuntui kaikilla olevan edellisessä pinossa. Insinööriäidillekin tsemppiä päätöksen tekoon! Toivottavasti löydätte teidän perheelle sopivan ratkaisun.
Meillä hiukan tuntuu takkuavan tuo Nooran hoito. Likka itkeskelee kun viedään ja jotenkin vaan leikkii omissa oloissaan. Tuntuu että pieni on aika surullinen välillä ja tunnen itseni vallan luopioksi kun jätän hänet sinne. Mutta pääosin kyllä viihtyy siellä. Joululoman jälkeen vaan hieman takkuilee....varmaankin?!
Itteänikin hieman masentaa kun mensut alkoi taasen :/ Mutta eiköhän se iloinen uutinen meillekin joskus tule kun yläkerran ukko niin päättää.
Täällä on maa valkoinen! Ihanaa! Mutta liukasta on kuulemma. Kuulin että tässä lähistöllä oli paha kolari justiin, oli hiekoitusrekka ja henkilöauto törmänneet. Toivottavasti ei mitään vakavaa!
Tämä yleensä auttaa: MISSÄ LEHTOVI LUURAA? Nyt kuulumisia kertomaan, hop! :-DDD Ja muut kans!
Nopeasti pinoudun ennen kuin lähden hakemaan esikoisen hoidosta. Saanan hainkin jo aiemmin, kun meillä oli sen influenssarokotustutkimuksen verinäyte. Käytiin siis otattamassa verta, ja Saana oli taas uskomattoman reipas. Vähän itketti kokeen oton jälkeen, oli varmaan tsempannut kokeen oton ajan... Siellä vaan jutteli kaikille vieraille ihmisille ja kommentoi vaan, kun muut itkivät, että " vauva tuolla itkee" . No, enpä olisi neitiä tutkimukseen ilmoittanutkaan, jos en olisi tiennyt, ettei rokotteista hetkahda.
Kalamamille unohtui eilen sanoa, että ihania uutisia! Nyt voit keskittyä odottamaan rauhassa.
Ja Empalle piti sanoa atooppisesta ihottumasta, että meillä Saanan iho reagoi välittömästi, jos lämpötila menee lähelle nollaa. Heti alkaa iho mennä karheaksi ja pitää rasvailla. Ei ole onneksi kovin pahaa, eli rasvaamalla selviää hyvin, mutta meillä siis ainakin säät vaikuttavat. Nuutti oli samanlainen pienenä, mutta hänellä meni joskus 2-3-vuotiaana sitten ohi, nyt on ympärivuotisesti hyvä iho.
Ja vielä työelämästä piti sanoa: Nykyään kyllä vaaditaan työntekijöiltä ihan hirveitä joustoja. Minulla on onneksi hyvin joustava työ, ts. voin tehdä hommat silloin, kun itse haluan, kukaan ei katso, milloin. Töitä on välillä paljon, mutta välillä taas vähemmän. Perheen kanssa pystyy sumplimaan varsin hyvin, eli pystyy joustamaan myös niin päin, että esim. lääkärissä käynnit ja hoitajan vapaapäivät voi pitää itse vapaata jne. Mutta mies sitten taas joutuu kyllä tekemään töitä ihan sikana, viikkotyöaika on varmaan jotain 60 tuntia. Onneksi edes toisen työ siis joustaa, mutta kyllä kun muita ihmisiäkin kuuntelee, huomaa, että vaatimukset tosiaan on kovat.
Jahas. Kello näyttää niin paljon, että pitää mennä! Huomisen olenkin koulutuspäivällä, joten toivottelen jo tässä vaiheessa hyvää viikonloppua!
Terhi&palapeliä kokoava Saana
meidän maalisneiti tekee hampaita...(lue: ei syö, ei nuku, eikä muutenkaan mikään ole hyvä) Alakulmahampaita veikkaan. Marraskuussa kun olimme hammashoitajalla hän sanoi kulmahampaiden tulevan tuota pikaa!
TEL: siis kuinka se verinäyte otettiin? Meillä kun yritettiin silloin joulun jälkeen ottaa neidistä verikoetta niin eipä onnistunut. Kärjistetysti suonet olivat pienempiä kuin neula. Ja useampi labratäti yritti, joten ei voinut olla ammattitaidon puutteestakaan kyse. sormenpäästä sitten lopuksi ottivat mitä saivat. Mielenkiinnosta siis utelen...
Muuten täällä on mukavaa neidin kanssa. Uhmaa ei vielä havaittavissa, mutta omaa tahtoa kyllä tarvittaessa löytyy. Palapeleistä nuppipelit on nyt hylätty kokonaan. Tekee tavan pelajä joissa 5-8 palaa. Toinen lempipuuha on kauppakassien purkaminen. Sekä tv:tä on alkanut enemmän seurata. Himpulat on suosikki ja pikkukakkosessa tuleva Lilli. Lillin tuntee jo musiikista.
Tarkka likka on myös. Meillä on autossa (varmaan muillakin on sama reppu) sellainen lorumaan/pampersin mainos reppu. Keltainen, jossa terälehdet eri värisiä. toisessa kyljessä on myös valion merkki. Näyttää valion logoa ja sanoo " maito" .
Täällä ollaan. Miehen iltavuoroviikko menossa, ja silloin en paljon koneelle ennätä. Jätkillä on sellanen vauhti heti päällä, että oksat pois. Meillä asuu sellainen maalispoitsu, joka ottaa isoveljestään vahvan niskalenkin ja vetää lattiaan. Useimmiten painivat hyväntahtoisesti kikatellen, mutta joskus isoveli alkaa kyynelehtiä... Ei paljon kokoero ole esteenä.
Tein kaksi työkeikkaa. Ensin ihan tavis työpäivä, ja illalla vielä oppilaiden vanhempia tapaamaan. Kivaa oli, mutta olipa taas järjestelyt, kun mies tosiaan töissä. Miehen vanhemmat pääsivät meille - onneksi - ja minä ehdin olla tunnin siinä välissä kotona. Sitten ilta venyikin. Ruokin muksut ja vein vielä suihkuun. Esikoinen halusi katsoa Idolsia.. ;)) Mutta kaikenkaikkiaan viikko kokonaisuudessaan toiminut ihan OK. Kuitenkin on kivaa, että ensi viikolla mieskin on illat kotona jakamassa meidän kanssa arkea.
Oliko G-tynkää? Mie en muista mittään. Kääks. Pitis soittaa neuvolaankin, kun jäppisen rokote (1,5v. neuvolasta) vieläkin ottamatta. Kaksi viime viikkoa olen asialle aikonut tehdä jotakin ja tässä ollaan.
Olen menossa Hesaan messuille ja koulutuspäiville 26.-27.1. Tuli mieleeni, että oletko TEL työsi puolesta messuilla? Käydään kuitenkin piipahtamassa työkamun kanssa messupuolellakin pikaisesti.
Nyt meen ite suihkuun. Ihan pöpperö olo. Ei tartteis kyllä piristyä niin saisi nopsasti unen. Viikonloppuna mukavaa ohjelmaa: lentopalloilua ja sunnuntaina esikoisen kutsusynttärit, joka tarkoittaa sitä, että srk kutsuu kaikki tänä vuonna 5v. täyttävät lapset juhlimaan yhdessä. Kivoja tapahtumia yleensä.
Poistun takavasemmalle. Sitä ennen kuitenkin: Kalamami! Hienoja uutisia! Marju: Jenna kuvat saimme, ja olisipa kiva lukea kuulumisiannekin. Viestiä siis tulemaan. Öitä kaikille!
Miekin tässä tulin ilmoittamaan että lähdetään sinne kaupunkii viikonlopuksi joten olen nettipimennossa maanantaihin saakka!!
Mukavaa viikonloppua!!
T
Me olimme tänään vesirokkopotilaan kanssa ostoksilla. Käytiin ostamassa Santulle alennusmyynnistä uusi talvipuku ensi talveksi. En millään raaski sitten ensi syksynä maksaa täyttä hintaa. Esikoisellekin ostettiin toppahousut, mutta takki jäi ostamatta. Ostetaan se sitten myöhemmin. Ostettiin harmaat housut, että Santtu (raukka) saa sitten periä ne joskus. Takki hommataan kyllä sitten jotain ihanaa tyttöjen väriä, ettei toisen tarvitse aina kulkea poikien väreissä Santun takia. Nytkin esikolla on vihreä puku.
Potilas alkaa siis olla jo paremmassa kunnossa. Kuumetta ei enää ole ja vesikellotkin alkaa olla kuivuneita. Ensi viikolla hän pääsee jo varmaankin puistotädille. Ja loppuviikoksi sitten mummin ja vaarin hoiviin, kun äiti & iskä lähtee vähän kahdestaan lomalle. Kävin ostamassa itsellenikin tässä viikolla uuden laskettelupuvun, jota pääsen esi viikolla testaamaan. Ostin tylsän musta-valkoisen. Olen niin synkkä tyyppi, että käytän lähes aina mustia tai ihan tummia vaatteita. Mies vähän meinasi yllyttää johonkin räväkämpään, mutta ei kun päädyin siihen mustavalkoiseen. No ostin kuitenkin pipon jossa oli mustan lisäksi vaaleanpunainen pääkallo :)
Nyt tarttis alkaa siivota. Mummi tulee huomenna hoitamaan lapsia, kun mulla on yksi poikkeuksellinen työmeno. Mies lähtee tänään risteilylle ja tulee vasta huomenna takaisin. Joten, jos nyt siivoisi, niin saisi sitten illalla nauttia omasta rauhasta ja hiljaisuudesta, kunhan vekarat saa nukkumaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja tulkaahan nyt ahkerammin kirjuuttelemaan, kuten Tuulia jo huhuili.
Ai pitää sen verran vielä purkaa, kun olen vähän kade. Mun veli on muuttamassa ihanaan kämppään ja mä en voi käydä edes kylässä ilman, että kuolaan niiden asuntoa. Oma koti tuntuu ihan rähjäiseltä, pieneltä ja vanhalta. Byääää mäkin haluun.... tai sitten ainakin pitää uusia jotain ja ostaa kaikkea kivaa uutta. Mies epäilee, että mä olenkin kyllästynyt yleisesti, kun niin harmittaa. Kysy jo, että täytyykö mieskin pistää vaihtoon. No ei tarttis, kyllä mulla ihan riitäisi uusi koti:)
T. lappu sisustus/muuttokuumeessa & Santtu vesirokossa & esikko muuten vaan kiukkuisena
Pakkohan se on pinoutua, kun Tuulia sinnikkäästi huhuilee =) Aika säännöllisesti olen kuulumisianne lueskellut, mutta kirjoittelu taas jäänyt.
Täällä on menossa joku 31 vuoden kriisi! Aika monta rautaa on nimittäin tulessa samaan aikaan. Helmikuun alussa vaihdan työpaikkaa, ellei sitten tule sellaisia muutoksia että menenkin työpaikkavaihtoehtoon2 tai huomaankin olevani raskaana... Tänään olin työpaikkavaihtoehto2:n haastattelussa (toisella kierroksella) ja ensi viikolla selviää kuka kolmesta loppumetreille päässeestä valitaan. Ja maanantaina taas selviää, että ilmestyykö raskaustestiin 2 viivaa (tällä kertaa otettiin vielä niin varman päälle kuin mahdollista) =) Aika jännä ensi viikko siis tulossa!!! En tiedä kumpaa toivon enemmän, positiivista testiä vai tosi mielenkiintoista työpaikkaa. Kunhan ei nyt molemmissa sentään tärppää samaan aikaan, sillä siitä seuraisi aika kinkkinen tilanne (koeaika uudessa työssä..).
Laurin elämään ei kuulu mitään ihmeellistä. Tai se on oikeastaan ihmeellistä, että enää ei ole sairasteltu! Viimeisin tauti taisi olla marraskuussa.
Nyt menen palkitsemaan itseäni viinillä ja pussillisella sipsejä - sen verran raskas viikko on takana. Yötkin menivät haastatteluun valmistautuessa, mutta nyt on onneksi kaikki voitava tehty ja voi vihdoin hengähtää!
Mukavaa viikonloppua kaikille!!! Ja rohkeutta muille isojen päätösten kanssa pähkääville!
Hurtta
Kävimme tänään np-ultrassa ja kaikki oli hyvin. La varmistui 23.7. ja raskausviikkoja on nyt kasassa 12+3. Kävin sitten ilmoittautumassa odotuspuolen Heinähelistimiin, mutta katsotaan jaksanko käydä siellä. Tämä pino tuntuu tutummalta ja turvallisemmalta kuin uusi, vaikka en hirveän usein ole kirjoitellutkaan, mutta kuitenkinekan raskauden alusta asti olen palstaillut ainakin lukien pinoja.
Ässä on myös kovin tarkka poika ja muisti on kehittynyt huimasti. Aina nähdessää citroenin merkin än sanoo pappa ja papalla on citikka. Windowsin logo tuo mieleen isin, koska isin koneessa on sellainen näytönsäästäjänä ja ifin logo tuo mieleen äidin, koska äiti harrastaa valokuvia.
Meidän pienestä kiltistä pojasta on kuoriutunut lähiaikoina kunnon eiei-mies. Kaikkeen mitä erhetyy kysymään, on vastaus ei, yleensä vielä kylmän rauhallisesti tai huutaen. Myös läpsintää poika harrastaa, jos ei saa tahtoaan läpi. Jos duplorakennelma menee kesken rakentamisen rikki, palaset sinkoilevat ympäri huonetta karmean huudon kera. Että taitaa jonkinnäköistä uhmaa pukata päälle. Välillä tuntuu, että Ässä on kiltti vain silloin kuin isovanhemmat ovat paikalla...
Me olemme lähdössä koko perhe Madeiralle maanantaiaamuna, enkä tiedä kerkeänkö enää pinoon ennen sitä, joten hauskaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa kaikille :)
Vuokkoa en varmaan ole onnitellut! Asia korjataan eli ONNEA!
Hurtalla jänskät ajat. Kirjoittelehan sitten, miten kävi.
Mies vielä nukkuu univelkojaan pois, pojat katsovat kakkosen lastenohjelmia ja minä karkasin koneelle. Mutta en tämän enempää ennätä. Ruokaa pöytään lapsukaisille ja itselle mukitolkulla kahvetta. Päätä ihan meinaa särkeä: kahvin puutetta, kahvin puutetta.
Meillä kivat -8 astetta pakkasta. Liukasta toki yhä. Topi kulkee hirmu varovaisesti pihalla, haluaa pitää kädestä kiinni taloyhtiömme edessä. Muutaman kerran kaatua kupsahtanut nurin kun ovat miehen kanssa viikolla lähteneet hoitoon. Äkkiä se taitaa kuitenkin unohtua.
Keittiöön mars! Hauskaa viikonloppua kaikille!
Ihanaa, kun aamulla noustessa huomattiin, että satoi lunta. No, räntäähän se enemmän oli, mutta joka tapauksessa laittauduttiin kiireen vilkkaa pihalle ja eikun menoksi kokeilemaan joululahjapulkkaa.
Käväistiin tuossa parin kilometrin päässä hakemassa valokuvia kehityksestä. Näin viikonloppuna onnistui tuollainen kulkeminen, kun ei oltu hiekoitettu eikä aurattu vielä. Kunto vaan meinasi loppua. Takaisin tullessa olivat vaatteet päältä märkänä rännästä ja alta hiestä. Tyttö kyllä nautti kyydistä kovasti ja jarrutteli menoa asianmukaisesti milloin käsillä ja milloin jaloilla. Hyvä, kun pysyi kyydissä.
Me ollaan vietetty täällä tyttöjen viikkoa. Mies on reissussa ja mä olen pitänyt joulukuun vapaapäivät. Talvilomaahan mulla ei tänä talvena olekaan, joten tämmöinen pitkä vapaa tuli hyvään saumaan jouluväsyjen päälle. Päivisin on käyty tervehtimässä serkkuja ja muita tuttuja lapsiperheitä. Lisäksi olen kunnostautunut liimaamalla puolentoista vuoden valokuvat albumeihin, työ, joka on vainonnut mua kirjahyllystä toosi pitkään.
Joululahjaksi tyttö sai myös muumivideon ja sitä on kyllä katsottu joka päivä. Tätä ennen likkaa ei televisio olisi vähempää voinut kiinnostaa, mutta nyt kyllä sohii ruutua kohti aivan täpönä " Muumi tulee!" Ilmeisesti sitten tänä vuonna vietetään synttäreitä muumiteemalla.
Hurjasti maalismammoille on syntynyt uusia vauvoja ja uusia pukkaa. Onnea kaikille!
Terveisin Korvis & Mini
Ihan alkuun unohdukseni eli Onnea Kalamamille kokeitten tuloksista, ihanaa kun nyt voi tuolta osin huokaista helpotuksesta!
Onnea myös Vuokolle alkumetreille! :)
Noora lähti mummolaan äsken ja mie jäin paistamaan lihapullia yms. naposteltavaa. Mennään siskolleni saunomaan ja muutenkin illanviettoon. Ihanaa, odotan rentoa yhdessäoloa :)
Noora ollu tänään ihan superihanalla tuulella, iloinen kun mikä ja poikkeuksellisen villikin. Varsinkin kun sai mahansa toimimaan, ollu taas monta päivää ihan kovana. Ostin tänään levolacia apteekista, katsotaan auttaako se asiaa yhtään. Onko kokemuksia kovamahaisuudesta muilla? Relatipat, kuidut yms kyllä käytössä ja maitoakin ollaan vähennetty.
Jaahans, makselen laskut ja sen jälkeen kokkaushommiin. Heippa!
Koitan nyt saada jotain kirjoitettua, kun taas on viimeaikoina jäänyt pelkän pinojen lukemisen varaan tämä meikäläisen palstailu. Tuntuu toisinaan jopa tämän koneen päälle laittaminen niin kovin työläältä. Mies kun on meillä sellanen ekotaistelija, että repii aina kaikki johdotkin pois seinistä, jos niissä on muuntaja. Kun kuluttavat niin kovasti sähköä. Meillä ei siis kone hurise päällä koko päivää, vaan aina pitää sammuttaa ja nyhtää johdot seinästä, kun lopettaa. Ja sama käänteisenä, kun haluaa päästä koneelle. Ja siihen menee aikaa! Toisekseen Helmi ei kauheesti diggaa, jos mä näpyttelen konetta ja se joutuu leikkiä yksin. Meillä siis kasvaa täällä varsin läheisriippuvainen taapero. Mutta vain sisätiloissa. Heti kun mennään ulos, on tyttö juoksemassa milloin tielle, milloin jonnekin muualle kiellettyyn paikkaa ja käskyt kaikuvat kuuroille korville. Ongelmaa kerrakseen.
Kauheesti ois kaikkee kerrottavaa, kun muistelen mistä olette viime päivinä puhuneet, mutta en millään jaksa (kerkiäkään) kaikkea kirjoittaa.
Ihan ekkana ja päälimmäisenä tällä hetkellä on mielessä jonkin kaltainen masennus tms. Tuntuu, että meillä on parisuhteessa menossa kylmä kausi (lue: ei seksiä varmaan viimeseen kahteen kuukauteen, muutenkin ärsytetään kokoajan toisiamme ja kesksutelu tuntuu olevan jatkuvaa naljailua ja piikittelyä). En tiiä mikä vaivaa. On jotenkin vaan sellanen olo, että pitäs päästä ihan omaan rauhaan ja että voisin ihan kepeesti jättää miehen ja Helmin pitkäksikin aikaa taakseni. Kuulostaa kauheelta, mutta siltä tuntuu. Varmaan johtuu siitäkin, että minusta meillä minä olen se, joka kantaa päävastuun Helmistä. Olen enemmän hänen kanssaa ja mies tekee melko vähän oma-aloitteisesti.
Päivätkin menee niin, että mä lähden töihin n. klo. 7, jolloin Helmi on tai ei ole vielä herännyt, mutta joka tapauksessa mies viettää noin maksimissaan 2 h Helmin kanssa aamulla, ennen tarhaan vientiä, mutta minä taas haen tytön oman työpäiväni jälkeen ja vaikka haluaisin rentoutua ja ladata akkuja, niin ei auta kun laittaa ruokaa ja touhottaa tytön kanssa. Hoitelen päivällisen ja iltapalan syömiset, iltapesut ja nukkumaanlaitot ja monen iltana mies tulee kotiin vasta, kun Helmi on jo nukkumassa. Silloin minä tietysti haluaisin hieman aikaaa itselleni ja vetäytyä tosi epäsosiaalisena vaan peiton alle katsomaan telkkua ja kymmeneltä nukkumaan. Ei tule siis pahemmin parisuhteen hoito mieleenkään. Tätähän mies ei sitten ymmärrä lainkaan.
Viikonloput tuntuu menevän samaa rataa, eli minä hoidan Helmiä, kun mies on koneella tai salilla tai kuuntelee musaa. Aamulla minä herään tytön kanssa olemaan ja sitten ole taas illalla ihan tööt, kun pitäsi olla sitä laatuaikaa kumppanin kanssa.
Toki mies on Helmin kanssa, jos hänelle tästä huomauta, mutta on silti henkisesti tosi rasittavaa kokajan olla vastuussa ja käskyjenjakajana. Sitä sitten hieman katkeroituu ja myös varmasti tulee kostettua omaa huonoa oloansa toiselle kyynisellä naljailulla ja läheisyydestä kieltäytymisellä.
Että tällaista. Tällä hetkellä tuntuu, etten tiedä, millä tästä päästään eteenpäin. Mies yrittää olla päiviittäin tosi kiva ja hauska, mutta mulla ei jotenkin energia riitä nauramaan hänen jutuilleen ja hänen keskustelun aloituksensakin tyssäävät minun lyhyeen hymähdysvastaukseen. En vaan jaksa, eikä edes kiinnosta. Argh! Tosi rasittava tilanne, kun kuitenkin välitän toisesta ja rakastan, mutta silti hetkittäin toivon, että olisin ihan vaan yksin. Toisaalta vikaa on myös miehessä, jota ei tunnu nykyään kiinnostavan myöskään minun juttuni, vaan lopettaa melko lyhyeen minua kiinostavan jutun kertomiseni tyyliin: " Joo, joo, joo. Psst!" Ilmeisesti siis haluaisin keskustella aina hänelle väärään aikaan.
Jaa, mutta eipä nämä asiat varmaan ruikuttamalla parane, vaan pitäs viissiin vaan nostaa kissa rohkeasti pöydälle ja ottaa asia puheeksi. Pelkään vaan, ettei mies taaskaan jaksa kuunnella, mitä minulla on sanottavaa...
Sitten Helmiin. Ihan hyvin menee. Tyttö kehittyy kovaa vauhtia. Sanoja tulee tajutonta vauhtia lisää ja onpa jo lauseitakin saatu metsästettyä. Lähinnä parin sanan vielä tyyliin: " Ei oo, housu pois, sataa lunta." Syöminenkin on jo parempaa kuin mitä aiemmin olen valitellut täällä. Ihan tyhjäksi lautasta ei vieläkään syödä eikä kaikkea itse, vaan joudun syöttämään. Toisaalta ei paha, huomioon ottaen, että siskoni syöttää edelleen 4 v poikaansa.
Sairauksilta meillä ei ole vältytty, vaan tuntuu, että nenä ainakin valuu ihan non-stoppina. Mitään lääkärikäyntiä vaativaa ei onneksi ole viimeaikoina ollut. Tosin tällä hetkellä arveluttaa Helmin polvessä oleva patti. Hänellä oli jo valmiiksi polvessa mustelma. Mutta oli vissiin lyönyt saman kohdan uudestaan johonkin toissa päivänä ja siihen oli noussut pieni sinertävä patti keskelle vanhaa mustelmaa. Sitä vaan, että patti on polvessa vieläkin. Se on semmonen herneen kokoinen ja selvästi kohollaan ja sormeen tuntuva. Luulisi että verenpurkauma laskisi päivässä, mutta ei. Ja Helmi myös sanoo polven olevan pipi. Pitänee seurata, tapahtuuko tilanteessa muutosta lähipäivinä.
Noh, nyt pitääkin sitten lopettaa, kun mies on lähdössä salille. En jaksa kyllä lähteä Helmin kanssa ulos, vaikka siellä olisikin houkuttelevan talvinen keli. Eilen oltiin tuiskussa ja ihan kivaa oli. Mitä nyt sormet alkoi mulla jäätyä, kun hanskat olivat läpimärät.
Hmm, vai pitäsiköhän sittenkin mennä vähäksi aikaa? Sen taidamme tehdä. Ihmetyttää vaan, kun samat naapurit, jotka kesällä olivat lapsineen joka ikinen päivä ulkona leikkimässä, eivät näin talvella käy laisinkaan. Mitähän he oikein puuhaavant? Aina saadaan olla Helmin kanssa kaksin eikä se ole mitenkään kovin hauskaa. Luulisin. Siis tytölle.
No, nyt meen. Sunnuntaita kaikille!
lehtovi ja Helmi
Muutama rivinen sillä aikaa kun taapero istuu isin kans potalla. Lapsenhoito on meillä nyt 6 viikkoa eteenpäin pääosin mun vastuulla kun miehen polvi leikattiin pe ja kepeillä pitää mennä siis 6 viikkoa, huh huijaa! Polvet on ennenki reistaillu, mutta mies ei tunnu tajuavan ettei ne kestä salibandyä. Siis eturistisiteet ja kierukat. Tosi rasittavaa kun saa kokoajan passata kun ei toinen saa ees kahvikuppia keittimen luota ruokapöytään vietyä. Ja vielä kuus viikkoa eessä ARGH!!! Mutta tätähän se elämä on, huolta on pidettävä sekä myötä- että vastamäessä.
LEHTOVI kirjotteli masiksesta. Hienoa kun pystyt noin avoimesti ja etenkin rehellisesti meille purkaa tuntoja:) Kuulosti kyllä huolestuttavalta, vaikkakin varmasti yleistä meillä pienten lasten äideillä. Ennen lasta se parisuhde hoituu helpommalla mutta nyt lasten kanssa siihen joutuu tosissaan satsaamaan, ja vieläpä molempien on pistettävä panoksensa likoon. Ja tätä asiaa harva suomalainen mies ymmärtää!! Oisko sun mahollista päästä nyt yksin hetkeksi johonkin lepäämään ja olla muutama päivä pois kotoa? Samalla mies saisi kantaa vastuun Helmistä ja huomaisi sun panokses ehkä helpommin. Saisit vähän etäisyyttä kotioloihin ja rauhassa pohtia parisuhdetta. Tai sitten lähette kaksin johonkin? Muistelen että teilläkin suku asuu kaukana, eikös? Meillä kun on sama juttu. Noissa tilanteissa se turvaverkko ois kullan arvosta. Sittenhän on perheneuvoloita joissa on psykologeja keiden kanssa voi ruotia tilannetta. Kun sinäkin kirjoitit ettet nyt tiedä miten tuon solmun sais auki niin ulkopuolinen ihminen vois antaa siihen apuja. Miten se sun mies suhtautuis perheneuvolakäyntiin? Elämähän on paljolti raatamista (lapset hoitoon, sitten töihin, töistä kauppaan, hakemaan lapset, ruuanlaittoon, siivousta ja pyykkäystä) ja näillä hommilla saa helposti yhenkin lapsen äiti ajettua itsensä piippuun ellei mies oo avuksi. Ja jos tuntuu ettei pysty ja etenkään jaksa näkemään niitä arjen valopilkkuja on syytä hakea apua. Ja niinhän sinä teitkin kun kirjotit meille:) Lehtovi, sää oot nyt tunnistanut tuon tilanteen joka on se homman vaikein kohta. Nyt vain oikeasti koitatte puhua keskenänne mitä haluatte elämältä, mitkä asiat tois elämään lisää onnellisuutta jne. Ja sää sanoit että sitä raukkautta kuitenkin on, pitäkää siitä kiinni älkääkä antako arjen musertaa sitä. Helpommin sanottu kuin tehty, tiiän! Ja koska miehiähän on tunnetusti vaikea saaha mukaan näihin keskusteluihin ni voisithan vaikka kirjottaa hälle tavallaan kirjeen tuntemuksistas ja siitä ettet yksinkertasesti jaksa olla se joka huolehtii kaikista perheen asioista. Toivon kovasti että nuo solmut aukeaa. Teidän tilanne on varmasti tosi yleinen nykymaailmassa, mutta apua on saatavilla kun sitä rohkeasti hakee ja nyt sää oot tehnyt avun hakemisessa jo sen ekan, vaikeimman, askeleen :) Tulipa sekavaa tekstia kun tyttö kokoajan keskeyttää, mutta toivottavasti oli edes jotaki apua. Tsemppiä teille hirmusesti!!!!!! <3
Nyt pitänee mennä passaamaan taas tuota arvon ukkelia joka huikkii että kahvihammasta kolottaa. Kirjottelemisiin!
-miuqu ja nti näpsä-
.. Kiitos kysymästä ihan hyvin tällä " kakkoskierroksella" sujuu. Miehen työmatkat vain rasittavat arkea sen verta, etten meinaa koneelle ehtiä mitään ylimääräistä tekemään. Juuri ja juuri saan pakolliset työtehtävät tehtyä (juu, muutama projekti pyörii vaikka olen vielä mammiksella). Muuten aika meneekin näiden kahden lapsen kanssa: vaippaa vaihtaessa, syöttäessä, pestessä, pukiessa, kyllä te tän kuvion tunnette. ;)
Maalispojumme puhua pälättää ja vaatii koko aika leikkimään joulupukin tuomalla Duplon Zoo:lla tai sitten pitää lukea Puppe-kirjoja, jotka osaa kyllä jo ulkoa itsekin.
Pikkusisarus kehittyy vauhdilla. 2kk iässä alkoi kääntymään suuntaan ja toiseen, nyt 5kk iässä kiskoo jalkoja masun alle ja raivostuu, kun masulla " lentäen" pääse lelujen luokse. Ryömiminenkin on vain takaperin peruuttamista. Ensimmäinen eroahdistuskausi on myös nostamassa päätään.
Viikon päästä tulee vuosi siitä, kun tää talo valmistui ja välillä ahdistaa, kun sisustaminen ei ole vielä täysin kuosissa. Lähinnä lastenhuone on koko aika muutoksen kourissa. Pinnis ulos, juniorisänky tilalle. TV-taso myyntiin, uuden (pienemmän) etsintä käynnissä jne. Pomppulinnan haluisin pojulle ostaa, mutta ei taitais enää mahtua sitten mitään muuta.
Arkisin mennään heti aamusta puistoon ja päikkäreiden jälkeen ulkoillaan/käydään asioilla, joten koneelle ehtii valitettavan harvoin. Ei ole vielä langatonta yhteyttä meidän puistossa. ;) Meillä myös harrastetaan " karkaamista" , joten joudun vähän väliä juosta hakemaan pojan takas puiston alueelle. Yhtään ei vilkuilla taakse, että tuleeko äiti perässä vai ei. Karkailleeko muut maalikset?
Hurtalle peukutukset, että työpaikkakuviot ja viivat ovat toivomallasi tolalla.
Nyt saunaan ja Idolsien pariin.
-E & Oliver 19.3. & Oona 5kk
Viikonloppu vierähtänyt ja huomenna arki taas edessä.
Lehtoville haluaisin parisen sanaa sanoa....ensinnäkin hyvä juttu kun uskallat tuoda ajatuksesi täällä julki. Oon huomannu että hirveän moni ystävistäni on paraikaa samassa tilanteessa kuin sinä ja perheesi. Kuitenkin se että asian tiedostaa on jo iso hyppäys eteenpäin. Voi kunpa teille tulisi mahdollisuus lähteä miehen kanssa vaikka kaksistaan johonkin minilomalle :) Rakkautta välillänne kuitenkin on, se tuo aina toivoa..jos sitä ei olisi ei olisi varmaan haluja yrittää. Tsemppiä kovasti teille! :) Vaikuttaisi siltä että miehesi ei ihan käsitä tilannetta missä elät eikä tajua mitä kaikkea teet perheesi eteen?!? Vaikea pukea ajatuksiani sanoiksi mutta ehkäpä jotain tajusitkin :)
Meillä ukolla on kans taas iltavuoroviikko ja hyvin tutulta kuullosti kuvailusi arjen pyörityksestä. Oon töissä n klo 7-16:30, sen jälkeen haen Nooran...ja kotona odottaa ruoanlaitto ja muut pakolliset kotityöt. Hoidan tytön iltarutiinit yksin ja usein mies tulee kotiin kun ollaan valmiina yöpuulle.
Ihanaa, täällä tulee lunta taivaan täydeltä ja nyt maa on todellakin valkoinen :) Kiva juttu ja piristää kummasti minun mieltäni. Talvilomaviikkokin lyöty lukkoon eli lomaillaan ukon kanssa viikolla 8. Haaveissa olisi viedä tyttö kunnon pulkkamäkeen ja muutenkin viettää tytön kanssa laatuaikaa.
Nyt menen hetkeksi vielä ukon kaikkuun ja sit nukkumaan. Heippa!
Tosin tätä palstaa en ole lukenut aikoihin...Meillä siis tilanne sellainen. että pian on uusi vauva talossa ja edellinen on sitten jo isosisko.Olen viikolla 34 joten maalikuussa tämänkin pienen pitäisi syntyä.
Pian 2- vuotiaamme sai reilu viikko sitten MPR-rokotteen ja on nyt tosi kärttyinen siitä.Iho hiukan laikukas, mutta vielä ei ainakaan kuumetta ollut.Mutta öisin herää edelleen 2-4krt saadakseen pullomaitoa.VOi, kun jaksaisin sen lopettaa ennen uutta vauvaa.Atoppinen iho vaivaa, ja öisin valvotaan senkin takia varsinkin nyt uudessa ilmastoidussa kodissa ja kun asteet lähellä nollaa ulkona.Onneksi muistin lääkärin määränneen zyrteciä, vie ehkä huipun kutinasta.
Muuten neiti tosi omatoiminen(liiankin välillä) ja herttainen tyttö.Oikea isin tyttö.Jännittää ihan hirmusti, kun uusi vauva tulee, kuinka 2v reagoi.Mutta nyt on mentävä...sängystä kuuluu epämääräistä ölinää:)
uupu rv 33+1 ja pienet
(yritän käydä useammin teitä " tapaamassa" )
Rohkeasti taas kirjoittelemaan taustailijatkin!!
PIPPANDII
INSINÖÖRIÄITI
SENGI73
KUA
LEHTOVI
VUPII
KEVÄTMAMA
TEL5
SUOHOMPPELI
EMPPA 051
HURTTA
MIUQU
ROSA81
UUPU
KORVAPUUSTIT
PUMP@
KALAMAMI
MARANTA
PÄÄSIÄISÄITI78
MARJU73
MELROSE
MINI-05
MILI
ÄDÄ78
LARUSKA
FEMANA
KATI05
LAPPU
JOLLA
NOOPU
AJANKUVA
KUBLA
VIO
SOLANDRA
KATALIN
PAHIS1
VUOKKO
EGO
ELIISAKU
Ja muutkin kenen nickiä ei tässä luettelossa ollut!!!
Toisella kieroksella olijat myös, kuinka teillä menee? Eliisaku, Jolla, Vupii, Kevätmama, Rosa81..ketäs muita meitä vielä on?
Tuulia