Miten auttaa masentunutta?
Miten pitäisi toimia masentuneen ihmisen kanssa? Itsellä ei ole kokemusta, joten voisiko joku auttaa? Tilanne siis aivan uusi ja haluaisin olla ystäväni tukena ja apuna, mutten tiedä miten? Olen kysynyt suoraan, että voisinko tehdä ja auttaa jotenkin, mutta hän ei ole osannut sanoa oikein mitään konkreettista. Olen sitten pysrkinyt olemaan läsnä ja viestimään jne. Mutta olisiko muuta mitä voisin tehdä?
Kommentit (21)
Käske sen hommata oikeita ongelmia ja ravistele sitä vähän.
Hommaa sille rauhoittavia lääkkeitä
Vierailija kirjoitti:
Käske sen hommata oikeita ongelmia ja ravistele sitä vähän.
Et siis ole tietoinen että masennus on hiljainen tappaja
Joku masentunut voisi vastata mikä tuntuisi hyvältä? Läsnä olen ja saatavilla, en tyrkytä itseäni enkä kohtele eri tavalla. MIten päästä masentuneen 'pään sisälle'?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käske sen hommata oikeita ongelmia ja ravistele sitä vähän.
Et siis ole tietoinen että masennus on hiljainen tappaja
Masennus on mielentila mihin itse voi vaikuttaa. Monella ihmisellä on sellaisia ongelmia mihin itse ei voi vaikuttaa.
No itse olen tällä hetkellä masentunut, lääkärin mukaan keskivaikea masennus. Oma fiilikseni on että ärsyynnyn, jos joku on koko ajan kysymässä että miten voin. Haluan ensisijaisesti levätä väsymystä pois ja sitä kautta päästä taas elämään kiinni. Toisaalta, hyvä on kuitenkin joskus kysyä ja ehkä kysyä mukaan johonkin, mutta nämä on niin tapaus- ja henkilökohtaisia. Omalla kohdallani tiedän että kun masennuksen juurisyy poistuu, niin olokin helpottuu. Mutta jos masentunut ei tiedä syytä, sitten on vähän hankalampaa. Läsnäolo on varmaan se tärkein kaikille. Että se masentunut tietää että jos hän tarvitsee, niin se ystävä on läsnä. Masennuksia on niin erilaisia ja ihmiset niiden takana.
Jos olette usein yhdessä niin tehkää kivoja juttuja. Muista että ystäväsi on edelleen ihminen, ei vain sairautensa. Kysy mitä kuuluu, kuuntele häntä oman jaksamisen mukaan. Älä neuvo liikaa tyyliin tee näin tai älä tee tai sano tai ajattele noin. Älä syyllistä kertomalla kuinka hyvin asiat todellisuudessa ovat, masentunut vajoaa tästä vielä syvemmälle. Jos voit esim. käydä kaupassa tai laittaa ruokaa niin kysy voinko tehdä tämän? Toisaalta olisi hyvä jos tekisitte yhdessä, masentunut ei jäisi yksin oman pahan olonsa kanssa. Varmaan myös ikä ja elämäntilanne sekä masennuksen vaikeus vaikuttaa. Masentunut ei välttämättä jaksa keskittyä kovin pitkään joten joku tunnin ulkoilu tai kauppareissu tai kahvilakäynti voi olla ihan riittävä päivän tekeminen. T: Masennuksen kanssa kamppaileva monihäiriöinen
Ap kuulostaa kyllä just siltä ettei ole aiheesta hajuakaan. Hän nähnee masennuksen ripeästi korjattavana ongelmana.
Neuvon tutustumaan aiheeseen ensin. Googlaa.
Masennuksen ongelma on masentuneisuus. Ihminen ei jaksa eikä halua tehdä mitään. Moni masentunut ei itsekään tiedä mikä häntä vaivaa. Ei hän osaa sua neuvoa, eikä jaksa. Ehkä hän torjuu sinut, häntä väsyttää, hän häpeää itseään, hän voi pitää avuntarjoamista rasittavana.
Kannattaa tosiaan hankkia tietoa.
Hienoa, että huolehdit ystävästäsi!
Masentuneelle on tärkeää läheiset, jotka käyttäytyvät ja kohtelevat masentunutta kohtaan aivan kuten ennenkin. Normaali läsnäolo ja kommunikointi ilman hysteriaa tai voivottelua on erityisarvoisen tärkeää. Masentunut ei aina jaksa lähteä ihmisten ilmoille tai vastata viesteihin, eli älä loukkaannu tästä. Jos ystäväsi kertoo tai huomaat, että ei saa jotain asiaa hoidetuksi, tarjoa tällöin apua, mutta älä tuputa. Tärkeintä on, ettet hylkää ystävääsi.
Miksi ihmeessä sun pitäisi päästä kenenkään pään sisälle??
Olen itse toipumassa masennuksesta, ja tuollaiset puheet herättävät halun panna puhelin äänettömälle ja tarkistaa että ovi on kiinni ja lukossa.
Olen törmännyt ihmisiin, jotka ilmoittavat haluavansa auttaa. He tarjoavat omaa patenttiratkaisuaan, vaikka että "kuuntele musiikkia" tai "syö hedelmiä". Masentunut voi torjua ehdotuksen, jolloin auttaja suuttuu. Ole sitten kun ei apu kelpaa.
Masennus kehittyy hitaasti ja paranee hitaasti. Siihen voi mennä vuosia. Masennuksella on taipumus toistua ja kroonistua. Jaksatko tämän totuuden kanssa?
Mutta kyllä mä olisin monta kertaa tarvinnut vaikka jonkun käymään puolestani kaupassa. Silloin kun ei jaksa nousta sängystä, ei jaksa lähteä kauppaankaan. Sillä ei tunnu olevan niin väliä, koska ruokahalua ei ole. Mutta jos joku olisi laittanut eteeni ruokaa ja sanonut "syö" olisi ollut helpompaa.
Masentunut ei yleensä nuku, tai nukkuu liikaa. Kumpikin on tuhoisaa.
Mut joo. En taida nyt uppoutua tähän enempää oman hyvinvointini takia. Tietoa on kyllä vaikka millä mitalla saatavilla.
Kuullostat joltain läheisriippuvaiselta joka haluaa itselleen pelastusprojektin.
Ei ole muuta mitä voit tehdä. Ei ole sinun tehtäväsi yrittää jotenkin parantaa sitä ihmistä
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sun pitäisi päästä kenenkään pään sisälle??
Olen itse toipumassa masennuksesta, ja tuollaiset puheet herättävät halun panna puhelin äänettömälle ja tarkistaa että ovi on kiinni ja lukossa.
Olen törmännyt ihmisiin, jotka ilmoittavat haluavansa auttaa. He tarjoavat omaa patenttiratkaisuaan, vaikka että "kuuntele musiikkia" tai "syö hedelmiä". Masentunut voi torjua ehdotuksen, jolloin auttaja suuttuu. Ole sitten kun ei apu kelpaa.
Masennus kehittyy hitaasti ja paranee hitaasti. Siihen voi mennä vuosia. Masennuksella on taipumus toistua ja kroonistua. Jaksatko tämän totuuden kanssa?
Mutta kyllä mä olisin monta kertaa tarvinnut vaikka jonkun käymään puolestani kaupassa. Silloin kun ei jaksa nousta sängystä, ei jaksa lähteä kauppaankaan. Sillä ei tunnu olevan niin väliä, koska ruokahalua ei ole. Mutta jos joku olisi laittanut eteeni ruokaa ja sanonut "syö" olisi ollut helpompaa.
M
Entisenä masentuneena komppaan tätä. Minua olisi auttanut eniten, jos joku olisi tehnyt puolestani asioita, jotka veivät viimeisetkin voimani. Jossakin tilanteessa tuo kaupassa käynti tai roskien vienti olisi ollut taivaan lahja, tai esimerkiksi autokyyti lääkärin vastaanotolle olisi helpottanut elämää. Sen sijaan "piristys"yrityksiä en kerta kaikkiaan jaksanut - ajatuskin tanssimaan tai shoppailemaan lähdöstä tuntui uuvuttavalta ja vain pahensi olotilaani.
Vie se ulos, luontoon, treenaamaan ja vaikka viikoksi ulkomaille. Jonnekin missä teistä kumpikaan ei ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sun pitäisi päästä kenenkään pään sisälle??
Olen itse toipumassa masennuksesta, ja tuollaiset puheet herättävät halun panna puhelin äänettömälle ja tarkistaa että ovi on kiinni ja lukossa.
Olen törmännyt ihmisiin, jotka ilmoittavat haluavansa auttaa. He tarjoavat omaa patenttiratkaisuaan, vaikka että "kuuntele musiikkia" tai "syö hedelmiä". Masentunut voi torjua ehdotuksen, jolloin auttaja suuttuu. Ole sitten kun ei apu kelpaa.
Masennus kehittyy hitaasti ja paranee hitaasti. Siihen voi mennä vuosia. Masennuksella on taipumus toistua ja kroonistua. Jaksatko tämän totuuden kanssa?
Mutta kyllä mä olisin monta kertaa tarvinnut vaikka jonkun käymään puolestani kaupassa. Silloin kun ei jaksa nousta sängystä, ei jaksa lähteä kauppaankaan. Sillä ei tunnu olevan niin väliä, koska ruokahalua ei ole. Mutta jos joku olisi laittanut eteeni ruokaa
Olen nyt toista kertaa masennuksen kourissa ja ensimmäisellä kerralla olin täysin loppu ja silloin tosiaan jos joku olisi käynyt kaupassa jne., niin olisi auttanut. Nyt en ole niin loppu, olen tolkuttoman väsynyt, mutta jaksan ainakin tällä hetkellä käydä kaupassa, kohta ehkä tavata ystäviäkin.
Haluan vain tietää, että en pahenna tilannetta ja ettei ystäväni hylkää minua sen takia, että tunnun jotenkin tyrkyttävältä tai painostavalta. Asumme sen verran kaukana toisistamme, että viestiminen on ainao mahdollisuus yhteydenpitoon. Pää sisälle pääsemisellä tarkoitin, juuri sitä, että minkä masenutunut kokeen ehkä helpottavaksi ja minkä taas ahdistavaksi. En halua pahentaa hänen tilannetta oman tietämättömyyteni takia.
Se mitä masentunut eniten kaipaa on myötätunto. Ei ohjeet eikä neuvot, vaan se että tulee kuulluksi ja hänen tuskaansa uskotaan ja se jaetaan.
Sen enempää ei amatöörit pysty tekemään.
Olen saatavilla ja läsnä. Olen oma itseni. En tyrkytä tekemistä en totea et ylös, ulos ja lenkille.
Oo oma ittes. Mä en ainakaan halua että mua kohdellaan mitenkään "eri tavalla" vaikka masennusta onkin. Se saa vielä enemmän aikaa sen että mä alan itse käyttäytymään oudosti.
Älä juokse hänen puolesta hänen asioitaan vaan oo enemmän henkisenä tukena