Kadehditko enemmän hyvää vartaloa vai hyvännäköisiä kasvoja?

Kadehdin silleen ihailevasti eli tunnen kateutta, mutta en haluaisi "poistaa" toiselta sitä vartaloa vaan itselle samanlaisen. 

En kumpaakaan. Kateus on ylipäätänsä ihan turhaa, kun kaikilla ihmisillä on hyviä ja huono puolia. Ulkonäkökin on vain yksi osa ihmistä.

Miks pitää kadehtia. Kaikki on syntynyt sen näköiseksi kun on, ei oo kukaan valinnut "kohtaloaan"...

En kadehdi kumpaskaan. Vaikka olen tällänen normi persjalkanen mummeli.

Nuoruutta ehkäpä.

Ei mulla oo kumpaakaan mutta kokemukseni perusteella vartaloa on helpompi muokata. Tai verhota. Ainakin tietyissä rajoissa. Tälle rumalle naamalle on ole kauheasti pystynyt.  

Aloitus olisi parempi näin: olisitko mielummin hyvä kroppainen ei mitenkään kauniilla kasvoilla vai ikuisesti huonokroppainen kauniilla kasvoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin mielummin kauniit kasvot kuin hyvän vartalon. Mutta eniten kadehdin isoja rintoja. 

Miehen vastaus. :D

Muistan nuoruudestani että hyväkroppaisilla oli enemmän vientiä vaikka olisi ollut rumempi hevosen naama niin että naama sai vaikka oleva kuinka finninenkin, märkiviä paiseita täynnä kunhan oli täydellinen kroppa.

Kroppani puolesta kun olin tasapaksu eikä mitään kurvikas ja hieman ylipainoinen niin jäin aina tansseissa seinäruusuksi diskossa. Ei sitä naamaa kukaan katsellut vaikka olisi ollut kuin missillä kaunis vaan kroppaa.

Lopulta sain miehen joka ei ollut mikään komea eikä hän saanut niitä hyväkroppaisempia naisia niin minä kelpasin hänelle.

Olimme kumpikin B-luokan tasoa ulkonäkömme suhteen. Ihanaa kuitenkin että kyllä vakka kantensa löytää vaikkei kaikki ihmiset ole täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin mielummin kauniit kasvot kuin hyvän vartalon. Mutta eniten kadehdin isoja rintoja. 

Miehen vastaus. :D

Minä olin sellainen ja kasvomalliksi koitettiin saada kun oli täydelliset kasvot. Kun aloin pyöristymään liikaa niin ystäväni huomautti että älä liho tuosta enempää ja tunsin sen todella loukkaavana sillä minä en koskaan puuttunut kenenenkään kokoon eikä olisi tullut mieleenkään arvostella ulkonäköä.

Isot rinnat ihan kamalia joista ei ole ole ollut vanhemmiten muuta kuin haittaa kun ne aluset hautuu varsinkin helteillä tarviten apteekin voiteita ja painon tunteesta täytyy ajoittain pitää liivejä yölläkin. Kyllä kadehdin pienirintaisia. Menisin poistatuttamaan koko riippurinnat kun iän myötä ne alkavat riippumaan jos en pelkäisi niin leikkausta ja komplikaatioo mitä voi seurata siitä.

Ei kannata kadehtia isoja rintoja sillä ikääntyessä ne ovat riesa kun rintojen alustat hautuvat. Tämä vaiva on ihan tavallista.

Punotus ja kutina taivealueilla ja rintojen alla on yleinen vaiva ja yleisimmin Candida albicans -hiivan, mutta joskus myös erään korynebakteerilajin aiheuttama. Pieneliöt viihtyvät ihoalueilla, jotka ilmastoituvat huonosti. Anatomiasta riippuen ilmastointi voi olla vaikeaakin. Vaikka kysyjän tavoin suihkuttelisi ja antaisi ilmakylpyjä päivittäin, esimerkiksi rintojen alusta voi silti muun ajan hautua niin, että hiivalle otolliset olosuhteet vallitsevat. Pelkkä pituuden ja painon mukaan määriteltävä normaalipainoisuuskaan ei ehkä auta, jos rintojen alus pysyttelee kosteana. Lisäksi hikoilu voi pahentaa tilannetta.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/asiantuntijat/terveys/punotus_ja_k…

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi kumpaskaan. Vaikka olen tällänen normi persjalkanen mummeli.

Nuoruutta ehkäpä.

Itsekin olen mummo, mutta nuoruutta en kadehdi. Enkä oikeastaan mitään muutakaan. 



Nuoruus on eletty ja en haluaisi sitä enää elää. Nyt on nyt ja ihan hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

En kumpaakaan.

Nuoruutta ehkä, ja niitä jotka ovat vasta tämän pelin alussa.

Jaa, mä taas säälin niitä joiden elämä on vasta alussa.

Maailma on muuttunut kauheaksi, eikä paluuta normaaliin ole. 

En kadehdi 

Kasvoja tietenkin. Vartalo on yksi asia itsessäsi, joka on täysin omassa hallinnassasi; voit muovata kehoasi. Kasvojen luustolle et voi mitään ilman kalliita leikkauksia.

Itse säästän tällä hetkellä rahaa leikkaukseen koska haluan päästä edes treffeille.

Isot lärpäkkeet varsinkin kesä helteiden aikaan tulee kalliiksi kun pitää ostaa apteekin hiiva lääkkeitä hautumisen estämiseen. Ja liivit ovat kalliita.

Miehillä ei ole tämmöisiä ongelmia ja kuluja ollenkaan.

Naisilla on elämä paljon kalliimpaa ja sitä ei ole tuissa mitenkään huomioitu.

Eihän kateutta ole vain yhtä laatua. Se voi olla voimakasta, katkeroittavaa, omaakin elämänlaatua haittaavaa. Yhtä hyvin se voi olla mielessä satunnaisesti käväisevä haikea ajatuksen häivähdys, tai ihan mitä tahansa näiden väliltä. Tätä kateuden "kevytversiota" voin kyllä myöntää tuntevani joskus. Kyse voi olla vaikka siitä kauniista vartalosta, minua paremmasta kielitaidosta, kyvystä löytää oikeat sanat oikeassa paikassa, tai mistä ikinä. Usein tämä häivähdys on ihailun sekaista. Pitäisin aika outona, jos joku ei koskaan tuntisi näin.     

Vierailija kirjoitti:

Kasvoja tietenkin. Vartalo on yksi asia itsessäsi, joka on täysin omassa hallinnassasi; voit muovata kehoasi. Kasvojen luustolle et voi mitään ilman kalliita leikkauksia.

Itse säästän tällä hetkellä rahaa leikkaukseen koska haluan päästä edes treffeille.

Voi ei ja todella kamalaa jos ei ilman leikkausta pääse treffeillekkään. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja todellakin jos leikkaus jotain auttaisi. Ei se kehonkaan muovaus luojan luomasta ole mitään mahdollista muuta kuin laihduttamalla ja keho siltkin on se sama miksikä luoja sen on luonut. Jos se on on perseetön tasapaksu luojan luoma tikku vartalo niin se on sitä hoikkanakin vaikka treenaisi kuinka.

Jokainen voi saada hyvän vartalon jos vähän viitsii tehdä jotain.

Eli kasvoja kadehdin . 

En kadehdi.

Vierailija kirjoitti:

jos ylipäänsä kadehtisin ihmisten ulkonäköä, kadehtisin varmaankin hyvää vartaloa. Koska mulla on hyvät kasvot nytkin. Vartalokin oli varsin ok joskus, mutta sitten tuli elämä ja kaikenlaista muuta. Kasvot ei muutu vanhetessa yhtä paljon kuin vartalo.

Itse olen kokenut ihan toisinpäin. Olen 46, ja kasvot ovat tottakai muuttuneet paljon. Mutta vartalo on ihan samanlainen kuin 18-vuotiaana. Olen aina ommellut paljon itselleni ja siispä ottanut mittoja, ja ne eivät ole muuttuneet miksikään vuosien aikana. Myös iho on vartalossa paljon kimmoisampi kuin kasvoissa, vaikka kasvoihin on käyttänyt jos jonkinmoista voidetta koko elämänsä, toisin kuin vartaloon ei juuri mitään. Johtuu varmaan auringosta.