Miten sotkevan lapsen saa kuriin?

Ei 2 v yleensä tahdo värittää vain siististi värityskirjaa. Opeta piirtämään ikätasonsa mukaisesti puuvärikynillä muotoja,  kuten pallo tai ihmisen pää, josta lähtee kädet ja jalat = "pääjalkainen" , repimään, taittelemaan ja ryttäämään paperia ja sen jälkeen liimaamaan nämä isommalle arkille sekä leikkaamaan paperia tylppäkärkisillä saksilla. Voit hankkia myös palapelin ja legoja ja rakentaa itse jotain pientä mistä hän tykkää, niin lapsi saattaa innostua jatkamaan itse.

Nämä piirtely-ja askarteluhetket voivat olla sen mittaisia kuin lapsi tykkää, mutta kun toistat tilanteet esim. ruokapöydän ääressä rauhoittuen, saattaa alkaa viihtyä kauemminkin ja käyttämään omaa luovuuttaan hyvällä tavalla.  

Kerro lapselle että piirtämäsi kuva esittää lasta itseään ja pyydä esim piirtämään äiti vierelle. Kehu, vaikka alkuun tekee vain sotkua, mutta onhan nämä sotkukasat kuitenkin erillisiä eli selkeästi yritti tehdä äidin. Kun sotkee kynällä, kehota kokeilemaan myös toisenväristä kynää jne. Opete kynäote ja saksiote kädestä pitäen.

20. ohjeessa oli viestit siisteyden ylläpitoon.

Ap, mietipä nyt tätä teidän tilannetta ihan periaatteelliselta kannalta. Aikuisena sinulla on 100% fyysinen ja psyykkinen ylivoima verrattuna siihen 2-vuotiaaseen, joten ihan varmasti löytyy keinot millä saat sen lapsen aisoihin sen verran, että pahin sotkeminen loppuu.

Monenlaista keinoa löytyy miten tavaroiden saatavuutta ja lapsen liikkumavapautta voi rajata. Ja tietysti unohtamatta lapsen määrätietoista opettamista siihen, että lelut poimitaan itse takaisin laatikkoon, niitä kaadeta kaikkia lattialle ja että miten kynien kanssa toimitaan. Ei pidä antaa lapsen aloittaa uutta leikkiä jos hän ei ole siivonnut vanhaa leikkiä, ja jos leluja käytetään sotkemiseen niin sitten sotku siivotaan eikä leikitä ollenkaan.

Itsellä kanssa hermotapissa tämän ikävaiheen kanssa. Tänä aamuna kaukosäädin hajonnut, sängyn patja sipelletty, sormiväreillä sotkettu, leipäpussi syötetty koiralle. 2 ja 3v lapset ehtivät tehdä paljon kun selkänsä kääntää. Juniorituolit vein tänään autotalliin, koska niiden avulla kiipeävät ja ottavat mm. Nuo sormivärit. Olen huomannut, että kaipaavat jatkuvaa ohjattua leikkiä, mutta aina ei vain jaksa. Itse aion nyt vain kehittää omia hermoja, sotkun sietokykyä ja vähentää tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kanssa hermotapissa tämän ikävaiheen kanssa. Tänä aamuna kaukosäädin hajonnut, sängyn patja sipelletty, sormiväreillä sotkettu, leipäpussi syötetty koiralle. 2 ja 3v lapset ehtivät tehdä paljon kun selkänsä kääntää. Juniorituolit vein tänään autotalliin, koska niiden avulla kiipeävät ja ottavat mm. Nuo sormivärit. Olen huomannut, että kaipaavat jatkuvaa ohjattua leikkiä, mutta aina ei vain jaksa. Itse aion nyt vain kehittää omia hermoja, sotkun sietokykyä ja vähentää tavaraa.

Olisiko kurinpito mitään? 2-3v ei ole mikään vauva jonka käytös pitää vaan sietää. Ne lapset uhmaavat sinua tahallaan tuolla käytöksellä, ja samalla alitajuisesti ihmettelevät, että miksei äiti tai isä laita heitä aisoihin vaan antaa kaaoksen jatkua.

Pikkulapsille on myynnissä sellaisia aitauksia mihin lapsen voi laittaa leikkimään niin, ettei lapsi pysty tekemään tuhojaan.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsille on myynnissä sellaisia aitauksia mihin lapsen voi laittaa leikkimään niin, ettei lapsi pysty tekemään tuhojaan.

Sieltä käsin on kiva heitellä kaikki lelut ympäri kämppää ja alkaa sitten huutaa kun ne loppuu. Ja no, 2-vuotiasta harvemmin enää aitaukset pidättelee kovinkaan hyvin, jos tämä todella haluaa sieltä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kanssa hermotapissa tämän ikävaiheen kanssa. Tänä aamuna kaukosäädin hajonnut, sängyn patja sipelletty, sormiväreillä sotkettu, leipäpussi syötetty koiralle. 2 ja 3v lapset ehtivät tehdä paljon kun selkänsä kääntää. Juniorituolit vein tänään autotalliin, koska niiden avulla kiipeävät ja ottavat mm. Nuo sormivärit. Olen huomannut, että kaipaavat jatkuvaa ohjattua leikkiä, mutta aina ei vain jaksa. Itse aion nyt vain kehittää omia hermoja, sotkun sietokykyä ja vähentää tavaraa.

Olisiko kurinpito mitään? 2-3v ei ole mikään vauva jonka käytös pitää vaan sietää. Ne lapset uhmaavat sinua tahallaan tuolla käytöksellä, ja samalla alitajuisesti ihmettelevät, että miksei äiti tai isä laita heitä aisoihin vaan antaa kaaoksen jatkua.

Niillä on vaan liikaa virtaa. Pitäisi tosiaan jaksaa keksiä jotain järkevää tekemistä koko ajan, koska aikuinen ei voi mitenkään keksiä kieltää kaikkea mitä 2-3v voi saada päähänsä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kanssa hermotapissa tämän ikävaiheen kanssa. Tänä aamuna kaukosäädin hajonnut, sängyn patja sipelletty, sormiväreillä sotkettu, leipäpussi syötetty koiralle. 2 ja 3v lapset ehtivät tehdä paljon kun selkänsä kääntää. Juniorituolit vein tänään autotalliin, koska niiden avulla kiipeävät ja ottavat mm. Nuo sormivärit. Olen huomannut, että kaipaavat jatkuvaa ohjattua leikkiä, mutta aina ei vain jaksa. Itse aion nyt vain kehittää omia hermoja, sotkun sietokykyä ja vähentää tavaraa.

Olisiko kurinpito mitään? 2-3v ei ole mikään vauva jonka käytös pitää vaan sietää. Ne lapset uhmaavat sinua tahallaan tuolla käytöksellä, ja samalla alitajuisesti ihmettelevät, että miksei äiti tai isä laita heitä aisoihin vaan antaa kaaoksen jatkua.

Niillä on vaan liikaa virtaa. Pitäisi tosiaan jaksaa keksiä jotain järkevää tekemistä koko ajan, koska aikuinen ei voi mitenkään keksiä kieltää kaikkea mitä 2-3v voi saada päähänsä tehdä.

Asiat voi myös ennaltaehkäistä. Jonkun verran olen päiväkodeissa pienten ryhmissä käynyt ja ei siellä ole tuollaista, että lapset ovat koko ajan rikkomassa ja sotkemassa jotain.

Me opittiin lapsena nopeasti käyttäytymään kun mummo antoi semmosen tukkapöllyn että kaikki seinät näki yhtäaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsille on myynnissä sellaisia aitauksia mihin lapsen voi laittaa leikkimään niin, ettei lapsi pysty tekemään tuhojaan.

Sieltä käsin on kiva heitellä kaikki lelut ympäri kämppää ja alkaa sitten huutaa kun ne loppuu. Ja no, 2-vuotiasta harvemmin enää aitaukset pidättelee kovinkaan hyvin, jos tämä todella haluaa sieltä pois. 

Taitaa riippua aitauksen korkeudesta myös. Jos aitaus on yhtä korkea kun lapsi itse niin tuskin pääsee sieltä pois. Halu lelujen heittelyyn saattaa myös vähentyä ajan mukaan kun huomaa, ettei huuto auta siihen, että ne lelut tuotaisiin takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsille on myynnissä sellaisia aitauksia mihin lapsen voi laittaa leikkimään niin, ettei lapsi pysty tekemään tuhojaan.

Sieltä käsin on kiva heitellä kaikki lelut ympäri kämppää ja alkaa sitten huutaa kun ne loppuu. Ja no, 2-vuotiasta harvemmin enää aitaukset pidättelee kovinkaan hyvin, jos tämä todella haluaa sieltä pois. 

Taitaa riippua aitauksen korkeudesta myös. Jos aitaus on yhtä korkea kun lapsi itse niin tuskin pääsee sieltä pois. Halu lelujen heittelyyn saattaa myös vähentyä ajan mukaan kun huomaa, ettei huuto auta siihen, että ne lelut tuotaisiin takaisin.

Ei riitä jos on lapsen korkuinen. Silloin vain kiskoo itsensä käsillä ylös niin että saa jalan heilautettua aidan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Me opittiin lapsena nopeasti käyttäytymään kun mummo antoi semmosen tukkapöllyn että kaikki seinät näki yhtäaikaa. 

Anteeksi, mutta repesin vertauskuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Odota muutama vuosi, se auttaa enemmän kuin hirveän vaivan näkeminen nyt.

Noin kasvatetaan niitä lapsia, jotka 9-vuotiaana piirtelee syöpäsairaan autoon haukkuvia graffiteja. Nekin varmasti ajatteli että lapsi ajan kanssa oppii olemaan.

Opettamalla hänet siivoamaan lelunsa leikin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaiden mielestä se lelujen levittäminen on parasta leikkiä. Anna hänen leikkiä ja opeta siivoamaan leikit lopuksi. Me laitetaan päälle siivousmusiikkia ja yhdessä tanssitaan ja siivotaan lelut paikoilleen. Värikynät ovat meillä käytössä vain ruokapöydän ääressä ja aikuisen valvonnassa ja jos niitä aletaan heitellä tai niillä piirretään muualle kuin paperiin, niin ne siivotaan pois. Voin siis tehdä vaikkapa ruokaa samalla, kun lapsi piirtää niin, että sivusilmällä seuraan mitä hän puuhaa ja voin heti puuttua tilanteeseen.

No tällaista mä juuri haen, miten pääsisin tähän tilanteeseen? Meillä tämä ei ole millään tavalla hallinnassa. Vaikka miten kivaa yritän tehdä siivouksesta, lapsi vaan kiukuttelee, huutaa ja itkee. Eikä auta siivouksessa millään tavalla. Olen satoja kertoja yrittänyt, että järjestän paikan rauhalliselle tekemiselle ja siinä tavarat

Pienin askelin. Ei meilläkään 2-vuotias halua yleensä siivota leluja pois leikin jälkeen mutta leikin varjolla onnistuu. Ja toki vanhemmat siivoavat suurimman osan ja lapsi auttaa minkä jaksaa. Esimerkiksi duplo-leikkien siivous sujuu hyvin niin, että laitetaan lapsen toivomaa musiikkia soimaan ja tanssitaan yhdessä. Samalla sitten kerätään niitä legoja laatikkoon huomaamatta. Lapsikin innostuu, kun äiti ja isä tekevät hassuja tanssiliikkeitä samalla, kun nostavat tavaroita laatikkoon. Duplo-leikeissä ollaan sovittu, että irtopalikat pitää siivota mutta jos ollaan tehty jotain hienoja rakennelmia, niin niitä ei tarvitse siivota. Se helpottaa sitä, että lasta ei ala harmittamaan kesken siivouksen. Ja omasta lapsuudesta muistan miten kurja oli siivota kiva leikki pois.

Toinen mikä on auttanut lasta innostumaan siivouksesta on se, että lattia pitää olla leluista tyhjä, jotta sisällä saa vaikkapa juosta. Kummasti motivoi keräämään lelut, jos saa sen jälkeen tehdä jotain mieluista. Meillä on tietyt laulut, joihin kuuluu juoksuaskelia ja lapsi haluaa niitä aina välillä kuunnella, niin sitä varten pitää siivota. 

Eikä nämä tietenkään aina toimi. Kyseessä on kuitenkin 2-vuotias. Oma 2-vuotias siivoaa aina yhden tietyn muistipelin huolellisesti pois vaikka palapelin osat ovat yleensä levällään lattialla. Täysi mysteeri miksi näin on mutta hyvä, että on mennyt perille, että muistipeliä ei voi pelata, jos parit hukkuvat.

Älä anna lapselle värikyniä, jos olet menossa vessaan. Istut lapsen vieressä sen ajan mitä lapsi värittää/piirtää ja sitten siivoat kynät pois. Samoin kynät pois, jos niitä heitellään tai katkotaan. Siinä kohtaa sanoitat samalla lapselle, että kynät lähtevät nyt pois, koska lapsi ei halua piirtää niillä, vaan rikkoo/heittelee niitä. Jos siitä tulee harmi, itku ja kiukku, niin juttelet, että harmittaako lasta, kun piirustusvälineet viedään pois. Tarpeeksi monta toistoa, niin lapsi oppii, että kiva tekeminen edellyttää tietynlaista käytöstä.