Kannattaisiko testamentata perintöni sisaruksille vai sisarusteni lapsille? Omia lapsia ei ole ja vanhemmat kuolleet.

Juristina pitänee huomauttaa, että ammattilaisen tekemänä saa asian merkittävyyteen nähden huokea(hko)sti paperin, joka myös aikanaan hyvin suurella todennäköisyydellä toteutetaan. Testamenttikanteet harvemmin menestyvät, ellei kyseessä ole jokin hyvin vajavaisella tietämyksellä laadittu tekele, jossa saattaa olla jopa suorastaan muotovirheitä.



Omaa lehmää ei ole ojassa, sillä en enää toimi asianajopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisaruksille menee tuossa tapauksessa automaattisesti. 

Ei sisaruksille mitään lakiosaa kuulu, jos testamentissa päättää antaa perintönsä muualle.

Jos ei ole testamenttia, niin sisarukset perivät tai, jos sisarukset kuolleet, niin sisarusten lapset. En tiedä, jos yksi sisarus on kuollut, niin periikö hänen lapset jonkin osan samalla, kun muut sisarukset osan.

Vierailija kirjoitti:

Aattelin testamentata suoraan veljen lapsille. Siinä vaiheessa, kun kuolen heillä todennäköisesti suurempi tarve rahalle ja mitä sitä suotta kahta kertaa antaa perinnön kiertää (todennäköisesti) kohtuu lyhyellä välillä. Ja jos nyt en yllättäen 3 v sisällä kuole, niin nämä lapset ovat kuollessasi täysi-ikäisiä.

Tämä! Sisaruksilla on vanhemmiten asiat useimmiten kohtuullisesti, mutta esim. opiskelevat tai ensiasunnon velkataakan kanssa painivat lapsensa ovat oiva kohde perinnölle.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tehdä testamenttia ollenkaan. Sisarukset perivät sinut automaattisesti. He saavat halutessaan kieltäytyä perinnöstä, jolloin peintö menee eteenpäin heidän lapsilleen. Esimerkiksi jos sisaruksesi ovat varoissaan, heidän kannattaa ehkä kieltäytyä jotta säästätte yhdet perintöverot, kun niitä ei sitten tarvitse maksaa kahteen kertaan.

Ei kukaan maksa perintöveroa useaan kertaan, kukin maksaa omansa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö kuinka monta perintöriitaa on, kun sisarukset sivuutetaan.

No, siinäpä riiteletvät keskenään, turhaan, mutta jos ei elämässä ole muutakaan tekemistä niin siitä vain.

Testamenttaisin sisarusten lapsille.

Oletuksena että mahdollisesti samalla vuosikymmenellä sisarusten kanssa kuollaan (tietenkään ei voi tietää mitä tulee tulevaisuudessa). Sisarukset ei kauaa perinnöstä ehtisi nauttimaan, mutta lapset kyllä. Muutenkin verojen takia kannattaa seuraavalle suoraan siirtää.

Aion myös mahdollisesti oman testamentin tehdä lapsenlapsille, omat lapset on kuitenkin jo taloudellisesti siinä asemassa missä ovat, lapsille rahasta on aikuisuuden kynnyksellä enemmän iloa.

Mietin samaa itsekin, mutta juristin neuvosta sovin kahden sisarukseni lapsen kanssa edunvalvonnastani vanhuudessani ja he palkkiona perivät minut. Siitä laadittiin asiakirjat ja veljeni lapset ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Heidän kannaltaan olisi järkevää, jos kuolisin nopeasti saappaat jalassa. Meillä vain suvussa tupataan elää tosi vanhoiksi ja viimeiset elinvuodet kidutaan jossakin hoivakodissa. Parempi varmistaa, että saan hyvät viimeiset vuodet kuin mädäntyisin jossakin loukossa yksin.



Maksoin tästä sopimuspaketista ja testamentista yhteensä 600 euroa. 

Sisarukset ei halua olla tekemisissä, eikä heidän lapset. Kenelleköhän jättäisi perinnön....

No, pitääkö sulta jäädä jotain. 

 

elä elämääs ja muuta vaikka New Yorkin paremmalle alueelle vuokralle vuodeksi ja ota kaupunki haltuun. Tai se voi olla mikä vaan, mistä nautit. Harrastus, vaikka kalliimpiakin.

KITUUTA TOKI, HAE TARJOUSKAHVIT, ETTÄ KUMMITYTTÖ SAA RAHAA SITTEN UUTEEN KÄSILAUKKUUN 2036.

Ilmari -setä testamenttaa kummitytölle, mutta kummipoika jää osattomaksi.

matti-eno antoi eläessään yhdelle kaiken.

mistä luulette, mistä ihmiset puhuvat? Ne puhuvat epäoikeudenmukaisuudesta.. niin tekin!

Äitini täti testamenttasi sisarustensa lastenlapsille. Omaisuus jakautui niin monelle/pieniin osiin, ettei mennyt perintöveroa.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein testamentin veljeni ja hänen lastensa hyväksi parikymmentä vuotta sitten. Tarkoituksenani oli sulkea pois toinen veljeni ja kaien varalta edellämainitun veljeni vaimo.

Ajan myötä on paljastunut, että veljeni ei välitä minusta, hänen vaimonsa inhoaa minua ja heidän lapsensa tuskin edes muistavat, että olen olemassa.

Jos jaksan, teen uuden testamentin ja jätän kaiken opas- ja palvelukoirien koulutukseen.

Mulla vähän sama tilanne. Olisin halunnut olla mukana veljeni lasten elämässä, mutta lasten äidille vain oma suku merkitsee enkä kokenut olevani koskaan tervetullut vierailulle ja minun luonani eivät ole koskaan halunneet vierailla, välimatkaakin tosin on ja minä olen se, joka on muuttanut muualle Suomeen. En ole tehnyt vielä testamenttia, mutta pitäisi tehdä, koska en halua täysin vieraaksi jääneiden ihmisten minua perivän. On muita sukulaisia, joiden kanssa olen tekemisissä ja hyväntekeväisyys on myös lähellä sydäntäni.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö kuinka monta perintöriitaa on, kun sisarukset sivuutetaan.

Se on riitelijän häpeä, jos ei sen vertaa ole häpyä että osaisi edesmenneen tahtoa kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sisarukset ei halua olla tekemisissä, eikä heidän lapset. Kenelleköhän jättäisi perinnön....

Aina voi laittaa omaisuuden haisemaan ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Ilmari -setä testamenttaa kummitytölle, mutta kummipoika jää osattomaksi.

 

matti-eno antoi eläessään yhdelle kaiken.

 

mistä luulette, mistä ihmiset puhuvat? Ne puhuvat epäoikeudenmukaisuudesta.. niin tekin!

Ja miksi minua muiden puheet haittaisivat, silloin kun en enää ole olemassa?

Olen tehnyt testamentin sisarusteni lapsille. Menee vähemmän veroja, kun jakaanttuu useammalle saajalle. Jos elän niin pitkään, että sisarusten lasten lapset alkavat aikuistua, niin teen uuden testamentin heille. 

Minä testamenttaan sisarelleni. Hän on ollut  pitkään kotiäitinä eikä tule saamaan kummaistakaan eläkettä. Jos kuolen ennen häntä, niin perintö varmaan auttaa häntä pärjäämään paremmin taloudellisesti. Hänen lapsilla taas on vielä aikaa kartuttaa omaa varallisuuttaan.