Opamoxista vieroittuneet apuja teiltä
Hei, Jos sieltä löytyy teitä jotka olette käyttäneet säännöllisesti opamoxia (tai muuta rauhottavaa) useampia kuukausia ja lopettaneet / lopettamassa niin kiitos tuhannesti jos jaksat kirjoittaa miten sinun vieroituksesi eteni (eli kuinka nopeasti vähensit, tuliko karseita oireita vai kestettäviä jne) <3
Olen käyttänyt yli 4 kk opamoxia lääkärin ohjauksessa ja näistä viimeisen pari kk murustellut annosta alaspäin. Tällä hetkellä menee 15mg tabletista aamulla 1/4, ip 1/4 ja illalla 3/4, eli yhteensä noin 22mg, puolitoista 15mg tablettia päivässä. On oikeastaan koko aika tuntunut siltä että kärsii pikkuisista vierotusoireista annosten välillä, enkä enää edes tiedä mikä on alkuperäistä sairautta ja mikä on opamoxin vierotusoiretta. Olen ihan tuskaisuuteen asti googlaillut muiden kokemuksia vieroituksesta sillä olen hyvin pelokas lääkkeiden käytöstä ja niiden lopetuksesta, vielä ei olla sinut paniikkikohtausten tai ahdistuksen kanssa.. (vaikka hyvin tarpeeseen tuli ja toiminut niin että olen päässyt aloittamaan terapian ja kotoa ulos). Jos jatkan tätä murustelua eli noin 2mg per viikko niin tätä touhua pitäisi vielä yli 2kk jatkaa...:( Muuten asialla ei olisi kiire mutta pelkään mitä pidempään jatkuu sen vaikeammaksi menee ja myös se että ajatukset junnaa tämän ympärillä päivästä toiseen ei auta varmastikaan ahdistuksen hoitoon (kun pitäisi keskittyä paranemiseen ja positiivisempiin asioihin).
Kiitos kaikille jotka asiasta tiedätte ja vastaatte, huonot/pelottavat puolet rauhoittavista tiedän kyllä, niitä netti on ollutkin pullollaan.
Kommentit (79)
Osa oireista on psykologisia, jolloin avuksi saattaa kehittää hyödyllisen sijaistoiminnon kuten kävelyn ulkona tai spinningin.
Ymmärränettä psykologinen puoli tässä onkin se joka on "riippuvainen", johtuen varmasti ahdistuneisuushäiriöstä/paniikista jossa omia ajatuksista/fyysisiä oireita tutkii ihan mikroskoopilla..eli siksi tällaiset muutokset tekevät tilanteesta vieläkin tuskallisempaa
ap-
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränettä psykologinen puoli tässä onkin se joka on "riippuvainen", johtuen varmasti ahdistuneisuushäiriöstä/paniikista jossa omia ajatuksista/fyysisiä oireita tutkii ihan mikroskoopilla..eli siksi tällaiset muutokset tekevät tilanteesta vieläkin tuskallisempaa
ap-
Siksi toimintaterapia auttaa. Sinun pitää päästä eroon haitallisesta ajatusmallista jossa keksit koko ajan ahdistavia ajatuksia. Ajatuksesi ovat ahdistusoravanpyörässä.
Ei tuo nyt vielä pahaa riippuvuutta ole. Yksi tuntemani ihminen söi opamoxia vuosia kunnes lääke ei enää auttanut. Älä mieti liikoja asiaa vaan keskity johonkin muuhun.
Jos ahdistusra/paniikkia on vielä lääkitykselläkin, onkohan oikea aika lopettaa? Onhan lopetus lääkärin valvonnassa?
Itse erittäin vaikean masennuksen jälkeen oireiden hävittyä koin parantuneeni. Lääkärin mielestä ainakin puoli vuotta kannatti jatkaa lääkkeillä. Ettei uusiutuisi. Lopetus oli todella pikkuhiljaa, kestin viekkarit sillä, että tiesin kuuluvan lääkkeisiin ja menevän ohi. Lääke oli eri, eli minunkin tarinani on sikälis eri. Ajattelin silti kertoa, jos saat jotain vinkkiä itsellesi.
Opamoxia söin satunnaisesti, tarvittaessa otettavana, masennuksen alkuvaiheessa. Jäi pois melko pian.
Jos et erota vieroitusoireita muusta niin aika hyvinhän se menee. Jatka samaan malliin pikku hiljaa annosta pienentämällä kunnes pääset nollaan tai edes niin pieneen annokseen ettei enää millään järjellä voi kuvitella vieroitusoireiden olevan kyseessä.
Kiitos, yritän parhaani keskittyä muuhun ja jatkaa murustelua...
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt vielä pahaa riippuvuutta ole. Yksi tuntemani ihminen söi opamoxia vuosia kunnes lääke ei enää auttanut. Älä mieti liikoja asiaa vaan keskity johonkin muuhun.
Kiitos, yritän parhaani keskittyä muuhun ja jatkaa murustelua (tähän piti vastailla)
Vierailija kirjoitti:
Jos et erota vieroitusoireita muusta niin aika hyvinhän se menee. Jatka samaan malliin pikku hiljaa annosta pienentämällä kunnes pääset nollaan tai edes niin pieneen annokseen ettei enää millään järjellä voi kuvitella vieroitusoireiden olevan kyseessä.
Enpä ole sitä tuolla tavalla aatellutkaan, kiitos. Joo ei kai tässä kannata nyt reäistä mitään isompia tiputuksia vaan kärvistellä murustamalla eteenpäin ja yrittää miettiä jotain muuta..
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistusra/paniikkia on vielä lääkitykselläkin, onkohan oikea aika lopettaa? Onhan lopetus lääkärin valvonnassa?
Itse erittäin vaikean masennuksen jälkeen oireiden hävittyä koin parantuneeni. Lääkärin mielestä ainakin puoli vuotta kannatti jatkaa lääkkeillä. Ettei uusiutuisi. Lopetus oli todella pikkuhiljaa, kestin viekkarit sillä, että tiesin kuuluvan lääkkeisiin ja menevän ohi. Lääke oli eri, eli minunkin tarinani on sikälis eri. Ajattelin silti kertoa, jos saat jotain vinkkiä itsellesi.
Opamoxia söin satunnaisesti, tarvittaessa otettavana, masennuksen alkuvaiheessa. Jäi pois melko pian.
On lääkärin valvonnassa, tässä tarkoitus olisi vähän nähdä mikä tilanne on ilman jatkuvaa säännöllistä opaa ja sitten jos tilanne pahenee jälleen/kunnon takapakit niin pohditaan muita ratkaisuja. Opa sitten sellaiseksi "varalla taskussa jos pakko ottaa"-ratkaisuksi. Viime viikolla aloitettiin mirtatsapiini pienellä annoksella 3,75 unen tueksi. Ongelma oli että nukuin kyllä opamoxin avulla viimeiset 3 kk semmosia 7h yöunia mutta aina aamulla tuntui ihan todella väsyneeltä, joka jatkui koko päivän. Ihan zombie meininkiä. Johtuen todennäköisesti siitä että bentsot heikentävät yöunta (syvää unta), vaikka ns nukutkin, ja nyt kun mirta on pelissä niin yöunet ihan erilaisia, syvää unta riittävästi ja päivät (alun jälkeen) virkeitä. Eli ihan eri meininki.
Millaisia vieroitusoireita koet?
Olet aika lyhyen aikaa käyttänyt, ja pientä annosta.. Itse olen joutunut syömään pahaan paniikkihäiriöön ja ahdistusoireyhtymään noin 10 vuotta, ja niinä päivinä kun en ota, niin koen ehkä sellaista merkillisen voimakasta feel of doom -tunnetta. Mutta muita vieroitusoireita en tunnista itsessänikään.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vieroitusoireita koet?
Olet aika lyhyen aikaa käyttänyt, ja pientä annosta.. Itse olen joutunut syömään pahaan paniikkihäiriöön ja ahdistusoireyhtymään noin 10 vuotta, ja niinä päivinä kun en ota, niin koen ehkä sellaista merkillisen voimakasta feel of doom -tunnetta. Mutta muita vieroitusoireita en tunnista itsessänikään.
Vähän levottomuutta, ahdistusta, pientä "sisäistä tärinää" (vaikea selittää, ehkä tiedätkin mitä tarkoitan) ja sitä miettii koska "sen seuraavan voi ottaa". Eli enempikin psyykkisiä oireita. Tuon feel of doom tunteen tunnistan liiankin hyvin kun vielä opamoxia ei oltu aloitettu/alussa.
Niin ja kiitos kaikille vastaajille, ollut asian kanssa todella yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistusra/paniikkia on vielä lääkitykselläkin, onkohan oikea aika lopettaa? Onhan lopetus lääkärin valvonnassa?
Itse erittäin vaikean masennuksen jälkeen oireiden hävittyä koin parantuneeni. Lääkärin mielestä ainakin puoli vuotta kannatti jatkaa lääkkeillä. Ettei uusiutuisi. Lopetus oli todella pikkuhiljaa, kestin viekkarit sillä, että tiesin kuuluvan lääkkeisiin ja menevän ohi. Lääke oli eri, eli minunkin tarinani on sikälis eri. Ajattelin silti kertoa, jos saat jotain vinkkiä itsellesi.
Opamoxia söin satunnaisesti, tarvittaessa otettavana, masennuksen alkuvaiheessa. Jäi pois melko pian.
On lääkärin valvonnassa, tässä tarkoitus olisi vähän nähdä mikä tilanne on ilman jatkuvaa säännöllistä opaa ja sitten jos tilanne pahenee jälleen/kunnon takapakit niin pohditaan muita ratkaisuja. Opa sitten sellaiseksi "varalla taskussa jos pakko ottaa"-r
Mirta on tosi yleinen unilääkkeenä, itsellä toimii myös todella hyvin. Kunnon yöunet, eikä aamulla mitään tokkuraa. Vaikeaan masennukseen liityi tolkuton unettomuus.
Jos otat opamoxia 3 kertaa päivässä aloita vähennys siten että yhden viikon ajan jätät yhden kerran ottamatta. Toisella viikolla jätät toisen kerran ottamatta jne.... Ne vieroitusoireet on näin pienillä annoksilla psykologisia. Älä mieti lääkkeitä vaan suuntaa ajatukset johonkin sinulle mieluiseen asiaan. Tsemppiä!!!
Vierailija kirjoitti:
Jos otat opamoxia 3 kertaa päivässä aloita vähennys siten että yhden viikon ajan jätät yhden kerran ottamatta. Toisella viikolla jätät toisen kerran ottamatta jne.... Ne vieroitusoireet on näin pienillä annoksilla psykologisia. Älä mieti lääkkeitä vaan suuntaa ajatukset johonkin sinulle mieluiseen asiaan. Tsemppiä!!!
<3 Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Niin ja kiitos kaikille vastaajille, ollut asian kanssa todella yksin.
Onneksi sait (pääosin) asiallisia vastauksia, helposti täällä dissataan ja mitätöidään, vähätellään...
Tsemppiä sulle toipumiseen🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistusra/paniikkia on vielä lääkitykselläkin, onkohan oikea aika lopettaa? Onhan lopetus lääkärin valvonnassa?
Itse erittäin vaikean masennuksen jälkeen oireiden hävittyä koin parantuneeni. Lääkärin mielestä ainakin puoli vuotta kannatti jatkaa lääkkeillä. Ettei uusiutuisi. Lopetus oli todella pikkuhiljaa, kestin viekkarit sillä, että tiesin kuuluvan lääkkeisiin ja menevän ohi. Lääke oli eri, eli minunkin tarinani on sikälis eri. Ajattelin silti kertoa, jos saat jotain vinkkiä itsellesi.
Opamoxia söin satunnaisesti, tarvittaessa otettavana, masennuksen alkuvaiheessa. Jäi pois melko pian.
On lääkärin valvonnassa, tässä tarkoitus olisi vähän nähdä mikä tilanne on ilman jatkuvaa säännöllistä opaa ja sitten jos tilanne pahenee jälleen/kunnon takapakit niin pohditaan muita ratkaisuja. Opa sit
Hienoa että sinullakin toimii! Täällä vasta yli viikon käyttöä mutta lupaavalta vaikuttaa. Aloititko myös pienellä ns unilääke annostuksella 3,75/7,5, jouduitko nostamaan jne vai menitkö 15mg?
Ei voi noin pienestä jäädä riippuvaiseksi