Lue keskustelun säännöt.
Miten itse haluaisitte tässä tilanteessa?
24.01.2024 |
Miten haluaisitte tämän tilanteen menevän.
rakastat ihmistä ja hän rakastaa sinua. Olosuhteiden pakosta eroatte ja uskotte siihen että koska olette nuoria se on viisasta. Erosta on 12 vuotta ja olette edelleen yhteydessä. Molemmilla omat elämät . Niiden 12 vuoden aikana yhteydenpito säännöllisin väliajoin menee siihen että jompi kumpi myöntää että on ikävä ja miten toinen on se elämänrakkaus mutta elämä meni nyt näin ja eletään nyt sitä sitten erillämme näin.
tätä kehää on kierretty nyt 12 vuotta. Haluaisitteko kuulla, että toinen vielä rakastaa eikä ole unohtanut ? Vai olisitteko mieluummin kuulematta? Pystyisittekö katkaisemaan välit kokonaan- eli ei enää synttäriviestejä, satunnaisia kuulumisia ja kommentteja. Pystyisittekö elämään niin, että se kaikki olisi poissa ?vai haluaisitteko pitää sen kivuliaan yhteyden yllä?
Kommentit (13)
En ymmärrä miten voi olosuhteiden pakosta erota. Eikö jokainen kuitenkin itse päätä elämästään ja valinnoistaan. Jos valitsee toisen työn, asuinpaikan, seurustelukumppanin tai eron, niin ne on kaikki sinun tai sen toisen tekemiä päätöksiä. Olisi voinut päättää myös toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten voi olosuhteiden pakosta erota. Eikö jokainen kuitenkin itse päätä elämästään ja valinnoistaan. Jos valitsee toisen työn, asuinpaikan, seurustelukumppanin tai eron, niin ne on kaikki sinun tai sen toisen tekemiä päätöksiä. Olisi voinut päättää myös toisin.
Päätös se on kyllä aina. Me päätimme että yhdessäolo vaatisi molemmin puolin niin suuria myönnytyksiä että parempi että eroamme koska olemme nuoria. Ajattelimme että parempi niin ja jollain hölmöllä tavalla olimme niin typeriä että me ymmärtäneet että meillä oli oikea todellinen rakkaus , ja sellaista rakkautta on todella harvinaista löytää.
Olen vastaavassa tilanteessa. Ei ole mitään mahdollisuutta olla yhdessä, joten emme haikaile sellaista. Kerran pari viatonta viestiä vuodessa. Se on sellainen lempeä muisto, ei sen kipeä tarvi olla.
Elämä on valintoja. Niistä on hyvä ottaa myös vastuu.
Kyllä mä olen ja haluan olla edelleen yhteydessä. Onneksi hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilleen. Ellei aio tosiaan palata yhteen ja että se on varmaa. Olisi ikävää roikkua langoilla tai löysässä hirressä. Toipuminen vaatii aikaa. Some on aika pettävä näissä asioissa. Pääseekö eteenpäin elämässä? Osa roikkuu somessa mykkänä ilmeisesti keskenään, mutta se on riski jos joku saa ideoita ja jos se silti kosahtaa. Ellei joku pyydä apua exältä hätätilanteessa vaikka kyyti.
Ja siis korostan että platoniset kaveri-exät ovat vähän toinen juttu, kuin että joku virittelee uudelleen muttei pääse koskaan perille ja onko varattuja kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielikuvitusmaailmassa eläminen on outoa.
Mitä järkeä on tällaisessa haavemaailmassa elämisessä ja kaksoiselämässä? Kuulostaa ihan lasten leikkiversiolta ja satujen toistolta. Kaikki tällainen epätoivoinen unelmissa ja harhoissa eläminen on poissa nykyisestä suhteesta tai eteenpäin menosta elämässä. Outoa.
Joko olet tai et ole suhteessa. Eihän sen pitäisi olla epäselvää. Puhelimessa ja kirjeissä, viesteissä on helppo leperrellä, rupatella ja viihdyttää toista ja samalla pitää leikkipuhetta yllä, mutta on kyllä arveluttavaa suhtautua näihin viritelmiin vakavasti ja vielä oman suhteen kustannuksella. Vaihda parempaan ajanviettoon ja parempaan kotielämään, näitä teini-ikäisten romanttisia kuvitelmia ja haaveita saat liikaa sarjoista ja elokuvista, tämä on yksi sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tuollaista roikottamista jaksaisi. Jos ei pelkkiä kavereita pystytä olemaan, yhteydenpito kokonaan poikki. Etenkin jos on uudet kumppanit, pitäisin tuollaista haikailua emotionaalisena pettämisenä.
Olen kaikki tai ei mitään -ihminen. Tuo tilanne olisi minulle täysin absurdi. En todellakaan haluaisi mitään noin repivää elämääni. Ihminen, joka oikeasti minusta välittää on aina rinnallani. Jos ei ole, hän ei ole minulle oikea ja en pidä sellaisiin ihmisiin mitään yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohtaa ei voi elämänrakkautta, koska ne tunteet ei unohdu.
Rakastan nykyistä puolisoani todella paljon. Hänen rakkaus on turvaa, kiintymystä, iloa, himoa, yhteisyyttä, lämpöä. Hänen kosketus ja pään painaminen hänen rintaan tuntui hyvällä tavalla väristyksinä ja tyytyväisyytenä, lujana kiintymyksenä.
Elämäni rakkautta rakastan ja rakastin niin, että kun painoin kasvoni hänen kasvoihin me tunnuimme katoavan. Tuntui että olimme jollain oudolla tavalla yhtä. Niinkuin hänen keho ei tuntunut toisen ihmisen keholta. En tiedä onko kukaan muu koskaan kokenut tällaista. Kun tapasimme ja koskin häneen ensi kertaa, muista vieläkin sen tunteen. Kun erosimme ja koskin häneen viimeistä kertaa , se tuntuu kuin minusta revittäisiin lihat ja verisuonet säikeinä ulos.
Kyllä. Meillä eron syynä oli se että hän paljastui siskopuoleksi.
Siis se yhteys oli lähisukulaisuutta. Kun sitten tarkastelimme toisiamme, niin näytimme kyllä pelottavan samalta. Myös muut oli huomannut asian, mutta salasimme sukulaisuuden.
Rakkaus ja himo jäi. Emme voineet kuitenkaan jatkaa ja onneksi emme saaneet sentään lasta.
Unohtaa ei voi elämänrakkautta, koska ne tunteet ei unohdu.
Rakastan nykyistä puolisoani todella paljon. Hänen rakkaus on turvaa, kiintymystä, iloa, himoa, yhteisyyttä, lämpöä. Hänen kosketus ja pään painaminen hänen rintaan tuntui hyvällä tavalla väristyksinä ja tyytyväisyytenä, lujana kiintymyksenä.
Elämäni rakkautta rakastan ja rakastin niin, että kun painoin kasvoni hänen kasvoihin me tunnuimme katoavan. Tuntui että olimme jollain oudolla tavalla yhtä. Niinkuin hänen keho ei tuntunut toisen ihmisen keholta. En tiedä onko kukaan muu koskaan kokenut tällaista. Kun tapasimme ja koskin häneen ensi kertaa, muista vieläkin sen tunteen. Kun erosimme ja koskin häneen viimeistä kertaa , se tuntuu kuin minusta revittäisiin lihat ja verisuonet säikeinä ulos.