Mustasukkaisten miesten vaimoja?
Minä olen ja siis mies on syyttä mustasukkainen. Epäilee kaikkea,
tutkii lompakon jne. siis laidasta laitaan, kaikki on mahdollista.
Aika ajoin menee ns. hyvin, mutta jossain vaiheessa mustasukkaisuudet nousevat aina miehellä pintaan. Asiasta on jonkin
verran yritetty puhua, mutta ahdistaa todella tämä tilanne.
Ja yhdessä olemme olleet 17 vuotta, joten mistään uudesta suhteesta
ei ole kyse eli mielestäni perusasioiden, kuten luottamus, pitäisi olla
' itsestäänselviä' .
Miten siedätte miehiänne, ajatteletteko eroa? Onko joku käynyt jossain
juttelemassa yhdessä/erikseen ja onko siitä ollut apua?
Kommentit (27)
Onneksi ei ikinä ehditty naimisiin saakka! Rasittavaa siinä oli, etten ikinä antanut minkäänlaista aihetta hänen käytökselleen, olin niin rakastunut ja nuori etten nähnyt ketään muita ihmisiä kuin hänet. Vähitellen välini muihin ystäviini katkeilivat miehen omistushaluisuuden vuoksi ja suhteessa alkoi esiintyä kaikenlaista muutakin alistamista ja henkistä pahoinpitelyä. Tuntui että oli olemassa vain puoliksi ja oma persoonallisuus alkoi kuihtua. Luojalle kiitos mies löysi seuraavan kidutettavan ja jätti minut. Ikinä en enää lähtisi noin sairaaseen ihmissuhteeseen.
Siellä näkisin ehkä jotain toivoa. Itselleni joskus tulee noita mustasukkaisuuspuuskia. En tosin rajoita mieheni menoja millään lailla enkä tutki tavaroita. Mulla auttaa se että ajattelen, että jos haluaa pettää, niin on minusta parempi että ei jätä tekemättä vain siksi ettei ole siihen mahdollisuutta. Mistä sitä tietää voiko toiseen luottaa jos vahtii niin tarkkaan ettei toinen edes voi pettää?
Mun mielestä sairaanloisesta mustasukkaisuudesta voi parantua.
Oma ukko oli seurusteluaikana ihan naurettavan mustis ja se oli kyllä todella raskasta, molemmille.
Naimisiin meno muutti sen täysin. Siis se loppui kun seinään. En tiedä miksi otin silloin riskin, mutta kyllä se kannatti. Vuosien aikana on pari kertaa kysynyt, että kukas se oli kelle moikkasit, mutta sen enempiä ei.
Naimisiinmeno kuulemma jotenkin sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että todella haluan olla vain hänen kanssaan.
Juu, enkä ole kettingillä sängynjalassa kiinni tai muutakaan vaan ihan normaalisti elelen ihmisten ilmoilla. ;-)
Vierailija:
Minun miehellä ei ole aihetta olla mustis kun nökötän koko ajan kotona. Ei ole herkkua, mutta tilanteen sanelema pakko. Itse olen mustis, koska mies puhuu enemmän nais- kuin miespuolisista työkavereistaan.
Mulle on alkanut muodostua se jo ongelmaksi. Mies aloitti uudessa työpaikassa (suurin osa naisia) ja vituttaa kun se jauhaa " Tiina sitä ja Niina tätä" ... Jostain vaan on nyt yhtäkkiä tullut sellainen hirvittävä mustasukkaisuus ja epäilen miestäni koko ajan - vaikka tai juuri siitä syystä, että meillä menee ihan älyttömän hyvin! Onneksi olen pystynyt pitämään mölyt mahassani...
Minun miehellä ei ole aihetta olla mustis kun nökötän koko ajan kotona. Ei ole herkkua, mutta tilanteen sanelema pakko. Itse olen mustis, koska mies puhuu enemmän nais- kuin miespuolisista työkavereistaan.
Meillä on kolme pientä lasta. Pari vuotta sitten oli paha vaihe. Nykyisin tulee välillä pintaan, mutta ei kovin pahana. Mies tiedosti ja myönsi noin vuosi sitten ongelmansa.
Olen koko ajan kotona. Käyn vanhempieni luona ja kaupassa. Joskus pääsen kampaajalle tai ystävän luo. Lääkärin on ehdottomasti oltava nainen. Lasten takia olen jatkanut liittoa päivä kerrallaan. Jos tilanne vakavoituu taas ja jos lapset alkavat kärsiä tilanteesta, niin lähdemme.
Varmaan tulee lokaa niskaan tällä palstalla, kun myönnän eläväni mustasukkaisen miehen kanssa : J
En sentään ole ainoa..
Meillä 2 lasta, enkä voi sanoa, että pelkästään lasten takia olisin
liitossa. Meilläkin osittain kait mies tajuaa, että ongelmaa on, mutta
jotenkin hänen ajatusmaailmansa ruokkii lisää epäilyksiä. En osaa
kunnolla selostaa, kun on niin vaikea käsittää mitä toisen päässä
liikkuu.
Minä käyn töissä (todella tarkka työaika, siis kyllä ihan työnpuolesta),
mutta jos välillä tulee ylim. normaalityöajan päälle, niin kaikesta
pitäisi olla miehelle näyttää ' mustaa valkoisella' . Todella alentavaa.
Työn lisäksi en pahemmin käy missään, kerran viikossa jumpassa.
kaiken lisäksi minua hirvittää, että olen tavallaan ruvennut säätelemään
omaa toimintaani tämän asian/ongelman tiimoilta. Enkä millään
tavalla provosoi miestä käytökselläni.
Olen kuin koira talutushihnassa. Välillä remmi on löysemmällä, välillä
kireämmällä.
Lasten takia on erittäin huono tekosyy. Lapsetkin tajuavat sen, että perhe-elämänne on vinoutunutta ja sairasta.
Tuollainen mustasukkaisuus ja toisen elämän rajoittaminen ei ole normaalia. Jos alistutte, teette miehellenne vain karhunpalveluksen. Menkää perheneuvolaan tai pariterapiaan. On teilläkin oikeus elää!
Mieheni mustasukkaisuudelle löytyy kyllä syitä lapsuudesta ja aikaisemmasta avioliitosta. Itse olen ollut tarkka, etten ole antanut aihetta mustasukkaisuuteen.
Huomaan myös kontrolloivani puheitani ja liikkumistani, ettei mies saisi mitään syytä alkaa epäilemään. Hän on tutkinut kännykkää, lompakkoa, posteja, papereita, salakuunnellut, soittanut ystävilleni...
Nykyään en ole paljon ystävieni kanssa tekemisissä, kun en halua heitä sotkea mieheni sairauteen. Toivottavasti jonain päivänä mustasukkaisuus on kokonaan pois elämästämme.
Lapset ovat vielä niin pieniä, että eivät tajua tilanteessa olevan mitään outoa. Enemmän kärsisivät isän poissaolosta. Joutuisin yh' na olemaan ihan yhtä paljon kiinni kotona näin pienten lasten kanssa. Mies on hyvä isä ja meidän elämään mahtuu kuitenkin paljon muutakin kuin mustasukkaisuutta.
Tilanne on ollut nyt melko hyvä. Luottamusta on tullut lisää ja mieheni tiedostaa ongelmansa. Jos tilanne pahenee, niin tottakai asiat punnitaan uudelleen.
T. 7, 13
En tiedä lohduttaako, mutta itse ajattelen näin, että niin kauan kun
puhuu työpaikan naisista, niin ei ole hätää. Sitten jos lakkaa mainitse-
masta heitä, niin voisi ollakin jotain taka-alalla?