Shokki äidin perinnöstä
Olen ihan shokissa: äitini kuoli joulukuussa ja perunkirjoitus kohta valmis. Äitini on pienistä tuloistaan säästänyt/sijoittanut 260 000€ osake-/rahastosijoitukset. Lisäksi omistaa n. 200 000 arvoisen kaksion, joka nyt myydään. Saadaan siis siskon kanssa ihan kivat rahat. Tuntuu TOSI väärältä iloita siitä tämän surun keskellä, mutta kyllähän tuo ihan kiva pieni pesämuna on
Kommentit (25)
Ja sitten yhtäkkiä muuta omaisuutta on jopa enemmän kuin asunnon arvo
Kyllä siitä voi olla iloinen. Tai edes huojentunut. Oma vanhempani jätti vain velat.
Syytä kiitollisuuteen. Äitisi varmaan halusi teille jäävän hyvät elämän eväät taloudellisesti. Käyttäkää rahat viisaasti.
Muista ne perintöverot, tosin ei onneksi muutamaan kymppitonnia enempää.
On varmaan hiukan ristiriitainen fiilis, ymmärrettävästi. Hieno juttu, itsellä ainakin elämä helpottuisi huomattavasti tuollaisesta summasta. Äitisi on kuitenkin säästänyt tietäen, että säästöt päätyvät teille aikanaan, joten voitte kyllä iloita siitä surusta huolimatta. Tuskin olitte vaikuttamassa kuitenkaan äitinne elinpäivien määrään..
sijoittakaa, kysykää pankistanne neuvoja
Mun äiti kuoli 2vko sitten. Oli jo "toivottu" kuolema kun elämänlaatu oli viimeiset vuodet ihan silkkaa paskaa. Mulla myös ei enää loppuikänäni ole taloudellista murhetta, äidillä oli isot säästöt. Kaikki omaisuus olikin jo myyty kun joutui hoivakotiin, kyllä mä olen ihan iloinen tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
sijoittakaa, kysykää pankistanne neuvoja
Ei missään nimessä pidä kuunnella pankin neuvoja. Niillä on oma lehmä ojassa.
Isäni on kuollut ja perintö jakamatta. En edes tiiä paljon sitä on. Nauttikoon äitini rahoista, isä oli aikoinaan pihi mies. Äitini perintöäkään en kärky, säästän itse omat säästöni.
Minulle on tulossa suht saman kokoinen perintö. Toisaalta tuntuu hirveältä ajatella että vanhemmat ovat säästäneet omista pienistä palkoistaan aika ison summan eivätkä kuluttaneet itse. Ja toisaalta sitten tuntuu hyvältä että oma talous menee kertaheitolla reilusti paremaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tulossa suht saman kokoinen perintö. Toisaalta tuntuu hirveältä ajatella että vanhemmat ovat säästäneet omista pienistä palkoistaan aika ison summan eivätkä kuluttaneet itse. Ja toisaalta sitten tuntuu hyvältä että oma talous menee kertaheitolla reilusti paremaan suuntaan.
Moni ei säästä niinkään perinnöksi vaan itselleen tulevaisuudenturvaksi. Vanhana voi tarvita ties minkälaisia hoivapalveluita, joita yhteiskunta ei kustanna.
Omille vanhemmille aikanaan tolkutettiin että nauttikaa rahoistanne. Me kuitenkin tullaan omilla tienesteillämme toimeen. Vaikeaa on tuon sukupolven oppia "tuhlaamaan" kun kasvaneet niukkuuteen ja puritanismiin.
Ystäväni täti kuoli. Hirveät riidat perinnönjaosta.
Meillä on testamentit tehty, koti on lähes minimalisti. Sijoitukset merkattu. Toiveena elää pitkään ja terveenä. Vanhemnat ovat terveitä, mutta omaisuutta on vain pieni kaksio keskellä metsää. Saivat vaihdettua vanhan asunnon puolet pienempään ketjukaupalla. Yhtiövastike on 150 e ja klapeja on loppuelämäksi pilkottu ja varastoitu.
Aika heikot välit olleet äitiin jos tällaiset tulee yllätyksenä kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni täti kuoli. Hirveät riidat perinnönjaosta.
Meillä on testamentit tehty, koti on lähes minimalisti. Sijoitukset merkattu. Toiveena elää pitkään ja terveenä. Vanhemnat ovat terveitä, mutta omaisuutta on vain pieni kaksio keskellä metsää. Saivat vaihdettua vanhan asunnon puolet pienempään ketjukaupalla. Yhtiövastike on 150 e ja klapeja on loppuelämäksi pilkottu ja varastoitu.
Kerrostalossa puulämmitys? On ne matalan rakennukset teidän pihalla navetoita. Luulin autotalleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sijoittakaa, kysykää pankistanne neuvoja
Ei missään nimessä pidä kuunnella pankin neuvoja. Niillä on oma lehmä ojassa.
Niihin hihhuleihin en luottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Aika heikot välit olleet äitiin jos tällaiset tulee yllätyksenä kuoleman jälkeen.
Kaikille se raha ei ole tärkein puheenaihe vaikka sinulle olisikin.
Mun faija kuoli sydäriin 66-vuotiaana. Minä sain siskoni ja veljeni kanssa (+äiti) isältäni aika kivan perinnön, mikä oli hiukan yllätys. Toki oli selvää, että isä oli yrittäjä ja ajeli ihan kivalla maasturilla (luultiin firman piikkiin ostetuksi...), mutta ulospäin se ei sitä rahaa muuten näyttänyt, oli kerrostalo-asunto ja vaatimaton vanha 30-luvun talo järven rannalla mökkinä, toki se oli sen rempannut kivaksi, osti jo 80-luvun alussa.
Isä jäi 14-vuotiaana puoliorvoksi eikä saanut käydä oppikouluja eikä edes ammattikoulua. Mutta se oli utelias ja aina valmis ottamaan asioista selvää, ja laskupäätä sillä oli ja kirjasto täynnä ilmaisia kirjoja. Nelikymppisenä se kävi iltalukion. Pankkeihin se suhtautui aina epäluuloisesti......
Vasaralla, poralla ja kirveellä ne rahat tehtiin. 90-luvun lamastakin se selvisi, kun moni firma kaatui. Yllätyimme siitä, että sijoitusasuntoja oli kiinteistöyhtiön verran ja maata, sijoituksia ja säästöjä seitsemännumeroinen summa. (Perintöveroihinkin meni kyllä rahaa...) Tarina on pitkä, en jaa sitä tähän mutta oma elämäntilanteeni oli tuolloin hyvin hankala ja isällä oli testamentti, jolla se sulki lasten aviopuolisoiden oikeuden perintöön pois. Se oli viisasta ja kaukonäköistä.
Ajattelen isän viisautta aina, kun ajattelen nykyistä tilannettani. Rahojen ansiosta se on vakaa ja voin jäädä eläkkeelle aikaisemmin, kuin olin ajatellut. Voin auttaa lapsiani. Paska-"vyö ei pysy kiinni"-ukosta erosin heti kun sain voimia.
Käytä rahat viisaasti, ne on kovalla työllä tienattu. Ja muista tehdä sellainen testamentti, että rahat ei valu lastesi avioerojen osituksissa vieraisiin sukuihin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika heikot välit olleet äitiin jos tällaiset tulee yllätyksenä kuoleman jälkeen.
Kaikille se raha ei ole tärkein puheenaihe vaikka sinulle olisikin.
Sanottiinko jossain että se olisi tärkein?
Etukäteen luulin siis kämpän olevan jokseenkin ainoa omaisuus