MIksei Suomessa sodan jälkeen heti autettu niitä perheellisiä miehiä, jotka loukkaantuivat sodassa pahasti?

Tämä pitäisi paremmin informoida, siis mitä tapahtui.

Ukki oli siis sotainvalidi, jos ei kyennyt työssä käymään?

Sotainvalidit sai kyllä aika nopeasti kaiken tarvitsemansa avun.  Eikös se Kaunialan sotavammasairaala perustettu ihan heitä varten?

Asioita pitää katsoa sillä tiedolla, että aikahan oli ihan eri kuin nyt ja Suomi sodan jälkeen huonossa tilanteessa.  Valtiolla oli valtavat haasteet.  

Kuka niitä ukin lapsia hoiti sodan aikana, jos kerran sitä mummoa ei ollut?  Jos ei ukki kyennyt lapsia itse hoitamaan, niin johonkinhan heidät täytyi sijoittaa.  Siihen aikaan ei kenelläkään ollut helppoa.  Koko maan asiat piti laittaa järjestykseen.

Veteraaniliitot perustettiin juuri näitä sodankäyneitä miehiä varten.  Ainakaan oma isäni ei koskaan sanonut, että häntä ei olisi arvostettu, hän toimi aktiivisesti sotaveteraaniliiton paikallisyhdistyksessä.  Siinä ajettiin veteraanien asioita.

Ja sodan kärsineessä maassahan piti alkaa jälleenrakennus ja sotakorvausten maksaminen.  Töihin vaan kaikki miehet!  Se on totta, että sitä ei silloin ajateltu, että monet olisivat tarvinneet trauma terapiaa, mutta ei siihen silloin ollut valtiollakaan rahaa laittaa ja työhön on terapiaa!  Sen ajan miehet oli muutenkin ehkä hiukan eri puusta veistetty kuin nykymiehet.

Noh - vasemmisto edellinen presidentti mukaan lukien on aina halveksinut veteraaneja. Avun tarve on kuitattu itsehän sinne läksitte- asenteella.

Persu taas valehtelee, koska sen Persut parhaiten osaa.

Vierailija kirjoitti:

Noh - vasemmisto edellinen presidentti mukaan lukien on aina halveksinut veteraaneja. Avun tarve on kuitattu itsehän sinne läksitte- asenteella.

Ja stalinistit aikoinaan olisivat halunneet rangaista Neuvostoliittoa vastaan taistelleita.

Sodan jälkeen kommunistit ja vasemmisto oli voimissaan ja sotaveteraanien työstä vaiettiin tietoisesti. Sama väheksyvä asenne jatkui pitkään ja sotaveteraanit alkoivat saada tunnustusta vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 90-luvulla, jolloin osa veteraaneista oli jo kuollut. 

Sotainvalidit kuitenkin saivat myös apua. Sen ansiosta heillä avioliitot kestivät keskimäärin paremmin kuin muilla. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että jokaisella kesti.

Ei sieltä sodasta yksikään mies terveenä palannut. Mutta ne joilla ei ollut näkyviä vammoja jäivät täysin ilman apua. Muita autettiin sen verran mitä kyettiin.

Resurssit olivat silloin todella heikot. Paljon heikoimmat kuin nykyään. Siihen nähden onnistuivat hienosti.

Meillähän terveydenhoito repeilee nyt tosi pahasti, vaikka talouden puolesta ollaan EU:n keskitasoa, eikä ole edes mitään kriisiä. Pahin kriisi on hallitus, joka huutaa lainasta päät punaisena, vaikka ei lähelläkään kärkeä EUn lainanottajana. Tilastot eivät tue hallituksen laina-huutelua.

Sota jätti moniin isiin ja nuoriin kovat traumat, eikä niitä edesauttanut se, että huumeita syötettiin vitamiineina. Siinä oli moni maataan puolustanut mies hukassa kun unta ei saanut ja olo oli tuplaten karmea. Mitään tällaista ei myönnetty kuin vasta jälkeenpäin eikä apua saanut kun luuli että vika on vain itsessä, vaikka oli pakkosyötetty huumeita  Viinalla lääkittiin oloa ja siitä tuli lisää ongelmia 

Siksi toivon, että sodan lietsonta loppuu ja keksitään keinot rauhaisaan eloon. En halua että yksikään mies tai poika joutuu enää taistelemaan hengestään, varsinkaan sodan jälkeen.

Sodissa on vain häviäjiä.

Suomi oli sodan jälkeen todella köyhä maa. 

Buumerisukupolvi ja vanhempien kunnioitus. Tämä yhdistettynä venäjämielisyyteen takaa moisen lopputuloksen. 

Ei nyt aloitus oikein pidä paikkaansa. Pulassahan lapset ois olleet leivättömässä tuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Buumerisukupolvi ja vanhempien kunnioitus. Tämä yhdistettynä venäjämielisyyteen takaa moisen lopputuloksen. 

Totta, jätetään me boomerit s 1945-50 hoitamatta. Annetaan maistaa omaa myrkkyä.

Se on totta, että sodan jälkeen valtio jätti veteraanit tyhjän päälle, ja varsinkin sotainvalidit.  Sen takia pitikin sotainvalidien itse ruveta huolehtimaan aseveljistään, esim. Kaunialan sotavammasairaala on tämän liiton perustaman, ei valtion.

Isäni haavoittui sodassa 19-vuotiaana, ja kun hän meni sodan jälkeen kysymään korvauksia alentuneesta työkyvystä (kotona isän kuoltua maatilan työt ja kolme sisarusta sekä äiti elätettävänä), sotilaslääkäri vastasi: "Kuinka kehtaatte vaatia korvauksia, monet menettivät henkensä! Isänmaan varat eivät kestä."

Isän mielestä se, mikä yhdessä on rikottu, pitäisi yhdessä korjatakin. Kyllä rahaa Suomesta olisi löytynyt, jos olisi haluttu ottaa rikkailta. Isäukko sanoikin, että ensimmäisenä veteraanit häpäisi Suomen valtio.

Ei ollut lihavia 50 ja -60 luvuilla, sodanjälkeisillä sukupolvilla. Syötiin mitä saatiin ja kaikki  kynnelle kykenevät joutuivat leipäpalasensa eteen tekemään töitä.  Karua toki oli, mutta ei ollut myöskään tämmöistä määrää masennus j-a ahdistusdiagnooseja. Ehkä se karu elämä on kuitenkin ihmiselle vaan viimekädessä hyväksi, aika harva ehti mitään elämän tarkoitusta mietiskelemään ja istumaan jalat ristissä jotain mantraa hokemassa. Tai sisältövaroituksia tuottamaan, ei ollut 40-luvun 17-18 vuotiailla pojilla sisältövaroituksia kun rintamalle etulinjaan joutuivat.

Niin tai sotamiehiä ylipäätään. Pappani sai sodan jälkeen kaksi lasta. Pappaa ammuttiin sodassa ja hän oli vaikeasti traumatisoitunut. Johti väkivaltaan ja alkoholismiin. Tämä näkyy isässäni ja hänen siskossaan. Ja myös meissä aikuisissa lapsissa.

Lapset huostaanotettiin? Oma veteraaniukki sai kaikessa rauhassa piestä vaimoaan ja lapsiaan kännipäissään, ei kukaan puuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että sodan jälkeen valtio jätti veteraanit tyhjän päälle, ja varsinkin sotainvalidit.  Sen takia pitikin sotainvalidien itse ruveta huolehtimaan aseveljistään, esim. Kaunialan sotavammasairaala on tämän liiton perustaman, ei valtion.

Isäni haavoittui sodassa 19-vuotiaana, ja kun hän meni sodan jälkeen kysymään korvauksia alentuneesta työkyvystä (kotona isän kuoltua maatilan työt ja kolme sisarusta sekä äiti elätettävänä), sotilaslääkäri vastasi: "Kuinka kehtaatte vaatia korvauksia, monet menettivät henkensä! Olette epäisänmaallinen! Isänmaan varat eivät kestä."

Isän mielestä se, mikä yhdessä on rikottu, pitäisi yhdessä korjatakin. Kyllä rahaa Suomesta olisi löytynyt, jos olisi haluttu ottaa rikkailta. Isäukko sanoikin, että ensimmäisenä veteraanit häpäisi Suomen valtio.

Voin vielä lisätä tähän, että isäni alkoi sitten saada sotavammakorvauksia 17 vuoden päästä, 36-vuotiaana. Siinä vaiheessa suurimmat taloudelliset vaikeudet oli jo kotona voitettu.

Isä kertoi, että kurjuus monen köyhän sotainvalidiperheen kodissa oli kova.

Hän eli 98-vuotiaaksi ja viimeiset 15 vuotta elämäänsä sai nauttia erinomaisista veteraanietuuksista, se on valtiolle annettava tunnustusta.

Koska Suomi oli sodan jälkeen täysin lyöty polvilleen.

Ei ollut ketään/mitään tahoa joka olisi auttanut, jokainen oli menettänyt jonkun läheisen, traumatisoitunut ja teki surutyötä. Ei ollut voimia auttaa muita, hyvä kun itse jotenkuten selvisi.

Vierailija kirjoitti:

Noh - vasemmisto edellinen presidentti mukaan lukien on aina halveksinut veteraaneja. Avun tarve on kuitattu itsehän sinne läksitte- asenteella.

Joillekin oli paha juttu kun itsenäisyys säilyi eikä päästy liittymään onnelaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomi oli sodan jälkeen täysin lyöty polvilleen.

Ei ollut ketään/mitään tahoa joka olisi auttanut, jokainen oli menettänyt jonkun läheisen, traumatisoitunut ja teki surutyötä. Ei ollut voimia auttaa muita, hyvä kun itse jotenkuten selvisi.

Kuule,  suomenruotsalaisten omistamilta metsäyhtiöiltä olisi löytynyt rahaa, jos olisi pystytty ottamaan. Niin kauan ne olivat ostaneet maalaisisänniltä pilkkahinnalla metsäomaisuuksia ja metsät kaatoivat pohjoissuomalaiset metsätyömiehet nälkäpalkalla. Näihin alhaisiin palkkoihin piti jopa Kekkosen puuttua, hän sanoi, että metsätyömiesten palkat olivat kansallinen häpeä.

Minusta olisivat suomenruotsalaiset voineet osallistua edes rahalla Suomen jälleenrakennukseen, kun karjalaissiirtolaisia eivät suostuneet ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomi oli sodan jälkeen täysin lyöty polvilleen.

Ei ollut ketään/mitään tahoa joka olisi auttanut, jokainen oli menettänyt jonkun läheisen, traumatisoitunut ja teki surutyötä. Ei ollut voimia auttaa muita, hyvä kun itse jotenkuten selvisi.

Poliittinen tahto puuttui. Niin kuin nykyäänkin, kun pitäisi korjata isoja ongelmia. Riidellään tai ollaan välinpitämättömiä. Eliittiä ei koskaan kiinnosta kansan murheet.