Kuinka usein rakkauden määrä menee tasan?
Suhteeni ovat aina päättyneet siihen, että toinen rakastaa, toinen ei. Onko samanveroinen rakkaus edes mahdollista?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole mahdollista, rakkaus on vain henkilökohtainen tunne.
Näinhän se taitaa olla. Kiitos kommentistasi!
Mun on valitettavasti kerrottava ison osan pareista pysyvän yhdessä järkisyistä. Pariterapioita- ja iltamia pidetään lasten takia tai tulevan raskauden nimissä (ydinperhe) . Lakkaa kuuntelemasta viiniä nauttivien parien valheita. Oikea suhde koostuu yhteistyöstä, ei ravintoilloista,lomista,shoppailusta vaan juurikin useiden tuntien intensiivisistä keskusteluista. Romanttiset harlekiinikirjat kehitettiin tympääntyneitä kotirouvia varten. Erota satumaailma nykyhetkestä. Hyväksy sekin ettei suhde välttämättä kestä.
Vierailija kirjoitti:
Mun on valitettavasti kerrottava ison osan pareista pysyvän yhdessä järkisyistä. Pariterapioita- ja iltamia pidetään lasten takia tai tulevan raskauden nimissä (ydinperhe) . Lakkaa kuuntelemasta viiniä nauttivien parien valheita. Oikea suhde koostuu yhteistyöstä, ei ravintoilloista,lomista,shoppailusta vaan juurikin useiden tuntien intensiivisistä keskusteluista. Romanttiset harlekiinikirjat kehitettiin tympääntyneitä kotirouvia varten. Erota satumaailma nykyhetkestä. Hyväksy sekin ettei suhde välttämättä kestä.
Kiitos sinullekin! Näinhän se on. Rakkaus on haihtuva tunne. Minuun on monesti rakastuttu, itse olen kerran sellaisia tunteita tuntenut 30 v sitten. Hän ei rakastanut minua.
Ex ei rakastanut ja se on ihan varma asia. Jotenkin oltiin yhdessä 20 vuotta, mutta koskaan en tuntenut itseäni tärkeäksi ja tavallaan mies sen myönsikin että en ole nro 1. Hän tyytyi minuun.
Nykyinen rakastaa, mutta ei niin paljoa kuten minä häntä. Tavallaan hänkin on sanonut ja nöyttänyt etten ole niin tärkeä kuin haluaisin.
Jaa-a? Ollaan oltu yhdessä 14 vuotta ja tuossa tuo vieressä jo tuhisee unten mailla. Kertoi rakastavansa ja silitteli mua ennen nukahtamistaan. Tunnen samoin.
Meitä pitää yhdessä hyvä arki, kunnioitus, huumorintaju. Ei meillä mitään "syviä intensiivisiä keskusteluja" ole ollut enää aikoihin. Tiedetään jo toistemme ajatukset. Totta kai jutellaan ja toiselle voi sanoa mitä vaan ja olla siinä heikoimmillaankin. Säännöllisesti sanotaan ääneen rakkaus, mutta sen tietää paremmin ihan vaan arkisista teoista. Ja siitä, että osaa sulkea silmät ja korvat toisinaan. Kun ne pikku maneerit saattaa joskus ärsyttääkin. Anna toisen olla mikä on, älä yritä muuttaa toista. Ohita pikkuasiat. Älä nalkuta jonninjoutavista. Jne.
Ei tietenkään ole mahdollista, rakkaus on vain henkilökohtainen tunne.