Millaista oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei juuir ollut m a a h a n m u u t t a j i a - ja ne, jotka olivat, eivät olleet peräisin k e h i t y s m a i s t a. Ei ollut katujengejä, ja myös r a i s k a u k s i a oli paljon nykyistä vähemmän.

Täältä tullaan elämä kuvattu 1979 ja  vielä pitkälti kuvaa 70 lukua ja 80 luku oli jo  toisenlaista.

Oli faksit ja lankapuhelimet, pankeissa palveltiin asiakkaita. Lääkkeet haettiin apteekista, vaatteet Anttilasta, ei tilattu netistä. Oli paperinen lääkärin antama resepti. Auton sai jättää parkkiin kaupan eteen melkein missä tahansa. Kotimaisilla kengillä pystyi kävelemään talvella liukastumatta, tosin kadut aurattiin, hiekoitettiin ja hoidettiin. Seinillä ,eikä missään ollut töhryjä. Roskia ei pudotettu kädestä kadulle, ne laitettiin roskiksiin. Bussikuskia tervehdittiin, ja matka maksettiin, ei matkustettu pummilla. Kanarialla käyneet palasivat naamat karrelle palaneina, pitihän kaikkien nähdä, että käyty on. Elettiin sellaista oikean näköistä elämää. Käytiin kyläilemässä ja Tupperware- ja Oriflame-kutsuilla.

Oli kasariteini. Kaikki muut olivat jotenkin tosi aikuismaisia, pitkänhuiskeita ja koviksia yläasteella, itse olim varsin pikkuinen. 

Meikkasin Anytimen vaalealla huulipunalla, josta kaivoin siveltimellä loput, kun se oli loppuun käytetty. Hymyillä ei saanut, piti näyttää kyllästyneeltä. Silmissä oli sähkönsinistä ripsiväriä ja hiuksiani kreppasin ja tupeerasin. Elnettin hiuslakkaa kului. Hajuvesiä meidän porukoissa ei pahemmin kåytettt, ne oli aikuisten juttuja kai. Yves Rocherin meikkejä kyllä käytettiin.

Käytin yläasteella Seppälän ja MicMacin vaatteita, ja lukiossa äidin olkatopattuja sähkönsinisiä ja kuviollisia paitapuseroita. Farkut olivat veljen vanhoista Lee-(?)farkuista itsellä kylpyammeessa kloritilla valkaistut ja itse ompelukoneella pilleiksi kavennetut. Ei ollut joustoa niissä. 

Koulussa kannettiin olalla putkikassia, reput oli kakaramaisia. Syötiin PK-purkkaa. Kovikset kävi välitunnilla salaa röökillä. 

Jotkut pölli kaupasta limua.

Mulla ei ollut omaa huonetta, jaoin huoneen veljeni kanssa, välissä oli Lundian hyllykkö. Veljen puolella oli hevibändin julisteita, mulla Madonna, Michael Jackson, Bon Jovi. 

Kuunneltiin Rick Astleytä ja harjoiteltiin omia koreografioita ystäväni kanssa. Saimme päähämme, että perustamme tanssiryhmän. Ompelimme jopa esiintymisasut. Harjoittelimme kovasti Madonnan Holiday-kappaletta. Ja Kylie Minoguen ja Rick Astleyn biisejä.

Tykkäsin lukea Laura-kirjoja, niitä poniaiheisia.

Vierailija kirjoitti:

Pystyi opiskelemaan. Opintolainaa sai. Töitä sai ja palkalla tuli toimeen. Hyvää musaa. Turvallista liikkua. Ihmiset käyttäytyivät. Suomi oli ihana.

Bottan ovella "intiaani" pokena. Blokkaili jengiä pois pitkästä jonosta puolimielivaltaisesti. Sisään pääsyn esti "liikaa pohjia" perusteella, jos ei naama miellyttänyt. Liikaa saattoi olla luokkaa 4 lonkeroa, mikä +10 vuotta myöhemmin alkoi olla se määrä minkä kaikkein selvimmät olivat ottaneet.😆

Rafloissa vielä pöytiin tarjoilu ja pelkkää viinaa ei muistaakseni saanut ainakaan joka paikassa edes sitä neljää senttiä. Aina piti ostaa myös blandis limu samalla. Siitä tarjoilija lorautti heti sekaan osan. Sen jälkeen sai tilata samalla limulla vielä esim. 3 pelkkää kossua yks kerrallaan tietty. Sitten oli taas ostettava uusi limu myös. Pöydästä toiseen ei saanut vaihtaa juoman kanssa. Paitsi jos tarjoilija siirsi sen juoman. Oli se "hulvatonta" aikaa.🤣

Hävitä kännykkäsi ja tietokoneesi niin tiedät.

Taksikuskit ei raiskannu asiakkaitaan. Nyt sitä pidetään täysin normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras musiikki ja aikuisilla täystyöllisyys ainakin.Suomi oli kasarin lopulla maailman 4. rikkain.

4. rikkain.  Ja vasemmisto hallitsi maata.

Kysyppä Persuilta/Kokoomukselta jotain tästä.

Eikä ollut tesseillä firmoissa väliä,maksettiin enemmän mitä vaadittiin.

Tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu. Nyt se on ihailtava monikulttuurinen rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Kesällä aamuyöstä  sai tyttölauma kävellä paljainjaloin keskellä Manskulla kotiin: ei tarvinnut pelätä mitään. 

 

Kesällä myös itse kävelin Hämeentietä pitkin Puu-Vallilaan kapakasta lähes aina - ei tarvinnut pelätä, mutta järki pitää olla, jos vaikka vastaa tulee 2-3 henkilöä, ihan vaikka siksi ettei yllätetä. Hämeentien asfaltti oli kesällä lämmin ja pehmeä ilman kiviä tai sanotaanko hiekkaa, että uskalsi talsia paljaina jaloin.

hesa täynnä maalaisia

nyt täynnä kehitysmaalaisia

Osattiin käyttäytyä, jos joku oli vierasta sitä kulmien alta tuijotettiin, muttei huudeltu hävyttömyyksiä ja ainakin osattiin hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Kesällä aamuyöstä  sai tyttölauma kävellä paljainjaloin keskellä Manskulla kotiin: ei tarvinnut pelätä mitään. 

 

 

Suomessa ei ollut kulttuurin rikkautta. Asuimme junttilassa!

Olen syntynyt 1960 eli kasarilla 20-30 vuotias. Se oli hyvää aikaa vaikka en koskaan rakastellut.

Suomi eli nousukautta, rannoilla naiset olivat ilman yläosaa. Lämmöllä muistelen 80-lukua.

Kasarin random lapsuusmuistoja: Sain kasarilla joululahjaksi hääbarbien ja barbien afgaaninvinttikoiran, jonka turkkia pystyi harjaamaan ja pesemään. Sen pedissä luki nimi "Beauty". 

Ihailin Titta Jokista ja Tuula Amberlaa. "Tyttö kampaa märkää tukkaa" oli mielestäni paras biisi ikinä. Sekä tietysti ratsastaja Christopher Wegeliusta ihailin, oih. 

Minulla oli kolmiulotteinen paperinuken koti, sellainen pahvista avattava. Siinä oli hieno sänky.  Ystäväni veljet leikkivät aina sotaa. Ulkona tai sisällä, sotaa sotaa sotaa. Lumisotaa, fikkarisotaa. Oli tinasotilaita ja muovisotilaita. Commodore64 tullessa pelaaivat silläkin jotain sotapelejä. Minä sain pelata jotain kamelipeliä.

Meillä syötiin aina perunaa ja kastiketta ja ruoka oli pahaa. Sukkahousut kutitti aina. Vitalista laitettiin talvella naamaan. Silmälasipäiset olivat automaattisesti jotenkin rumia. Aikuisille ei puhuttu. Ruokapöydässä oltiin hiljaa.

Jopo oli nolo pyörä, Helkama oli oikea pyörä.

Leffoista: Vanhempani ei antaneet minun mennä katsomaan E.T.:tä. Paluu Tulevaisuuteen -näyttelijäpoika oli ihana. Myöhemmin ihmettelin Michael J. Foxia Good Wife -sarjassa, mihin aika rientää. 

Lapset leikkivät paljon ulkona. Pihat olivat lähiöissä isoja ja turvallisia ja keskellä taloja (ei autoliikennettä), leikkivälineitä löytyi joka pihasta ja leikkejä laajennettiin lähikallioille ja metsiin. Liikuntaa tuli huomaamatta. Kun tuli asiaa äidille, mentiin parvekkeen alle ja huudettiin Äitiii tuu parvekkeelle, täällä huutaa Jenni! Kun haluttiin kaveri ulos, käveltiin kaverin luo ja soitettiin ovikelloa. Tai sitten soitettiin lankapuhelimella kotiinsa, jossa saattoi vastata kaverin isä tai äiti. Ja sitten sanottiin että Täällä on Laura, onko Jenni kotona?

Turvallista, yhteisöllistä ja yksinkertaisempaa elämää. Kaikkea oli riittävästi mutta mitään ei ollut liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hävitä kännykkäsi ja tietokoneesi niin tiedät.

Olihan silloin tietokoneita. Tosin niitä ei sentään ollut joka paikassa niin kuin nykyään.

Kerkesin olla teini-iässä 80-luvulla vähän päälle pari vuotta, jos se on 13v ylöspäin, "thirTEEN". 

Juppiajan ylimielisyyden myrkyttämää aikaa se kasarin loppu, koulussa kiusattu, suorastaan vihattu oli päällimmäisin muisto niistä ajoista.