Kuinka pahat liitoskivut sinulla on ollut?
Varsinkin kolmatta odottaessani minulla oli todella kamalat (häpy)liitoskivut. Ne alkoivat jo joskus viikolla 20 ja pahenivat niin pahoiksi, etten yöllä pystynyt senttiäkään liikahtamaan ilman heräämistä ja kaikki liikkuminen sattui todella paljon. Päivän mittaan sitä vähän vetreytyi, muttei paljon. Myös synnytyksessä olin ihan rampa liitoskipujen takia. Lääkkeet eivät auttaneet. Mites muilla? Tiedän, että kaikilla ei liitoskipuja edes tule...
Kommentit (6)
Normaali kävely ja sängyssä kääntyminen onnistui kivulla ja vaivalla...uh
Joskus sattu pelkkä seisominen, jalan siirto sivulle oli takuuvarma. Tunne oli niinkun joku olis puukolla vedelly tuolla hävyn alueella. Pahimmillaan en voinu muuta kun vaan itkeä, kun kaikki liikkeet ja asennot aiheutti vaan suurta tuskaa.
siis hävyn seutuvilla jotain viiltävää??
Liikkuminen, nukkuminen ja kaikki oli todella vaikeaa..
alapäässä " luissa" . Kivut tuntuivat varsinkin makuuasennossa, mutta myös kaikissa (!) muissa asennoissa. Edes jalkaa ei saanut liikutettua niin ettei olisi sattunut, sängystä ylös nouseminen oli todellista tuskaa, samoin sänkyyn maate meneminen. Kävely sattui, nostelu sattui - kaikki tuntui sattuvan. Ja sattui vielä ainakin pari viikkoa synnytyksen jälkeenkin.
Naapurissa asuva kolmen lapsen äiti ei edes tiennyt mitä liitoskivut tarkoittivat kun niitä hänelle valittelin raskaana ollessani. Ja neuvolaoppaissa vain sanottiin, että " laita tyyny jalkojen väliin nukkuessa jos on liitoskipuja" - huoh, eipä auttanut ei.
ap, jolle kolmas vauva oli jo näiden liitoskipujenkin takia ehdottomasti viimeinen vauva
Lisäksi esim. housuja jalkaan laittaessa oli pakko istua. Ei voinut olla seisaallaan, koska yhdellä jalalla seisominen oli aivan kauheaa tuskaa.