Voiko synnytyksessä revetä koko peräaukon rengas?

Luulin että näitä ongelmia on vain seksinukeissa

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut noin laajasta repeämästä ja välilihaankin tehdään viilto sen takia, ettei se repeäisi miten sattuu. Jos lapsi on liian iso tai äidin paikat liian ahtaat, ei äidin anneta edes synnyttää alateitse. Sen takia niitä raskausajan tarkastuksia ja mittauksia tehdään, että havaitaan riskit.

Nykyään säästetään... Itselläni laskettu aika viikon päästä. Ei ole missään vaiheessa tehty synnytystapa-arviota tai kokoarviota. Ainut lääkärintarkastus oli jossain viikolla 26, jolloin kaikki sikiöt kasvavat vielä samaa tahtia... Neuvolassa on mitattu mahaa, mutta eihän se mittaus ilman ultraa kerro mitään vauvan koosta. 

Joo ja koko maha voi pärskähtää halki ennen mitää sektiota. Eiks oo kauheeta. Parempi että kaikki lapset syntyvät afrikoissa, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin lapsen, niin pyytäisin keisarileikkausta vaikka se vaatisi miten monta käyntiä. Toivon myös, että vauva olisi melko pienikokoinen. 

Tiedän naisia, jotka laihduttavat koko raskausajan siksi, että saisivat oikein pienipainoisen lapsen. On helpompi saada maailmaan 2 kg vauva kuin 4 kg. Muutama on sanonut, että mieluummin 9 kk ilman ruokaa kuin ison lapsen alatiesynnytys.

Voi olla repeämättä yhtään milliä mihinkään suuntaan niinkuin itse. Ei arpia, ei vaivoja, terve 3 kiloinen vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi revetä. Ystävälläni on tämän vuoksi avanne.

Synytin lapset sektiolla ja kaikki meni hyvin sekä paraneminen nopeaa suunnitellussa sektiossa.

 

Sektio pitäisi tarjota automaattisesti vaihtoehdoksi odottaville naisille. Kaikki eivät sitä tietenkään halua. 

Mun mielestä sektion pitäis maksaa jos sille ei oo terveydellisiä syitä. Ensinnäkin sektiolla synnyttäminen on jo itsessään yhteiskunnalle kalliimpaa ja toiseks siitä on monia tutkimuksia kuinka sektio on äidille sekä lapselle alatiesynnytystä vaarallisempi ja aiheuttaa enemmän kustannuksia myös synnytyksen jälkeen. 

Varmaan voi.

Itsellä esikoisen synnytyksessä sulkijalihas katkesi sekä suolen limakalvo repesi hieman. Korjattiin ja ommeltiin synnytystä seuraavana päivänä eikä jäänyt pidätysongelmia. Toipuminen oli kyllä hidasta ja kivuliasta. 

Toisen lapsen sain sektiolla ja itsellä toipuminen siitä huomattavasti nopeampaa kuin tuosta alatiesynnytyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin lapsen, niin pyytäisin keisarileikkausta vaikka se vaatisi miten monta käyntiä. Toivon myös, että vauva olisi melko pienikokoinen. 

Tiedän naisia, jotka laihduttavat koko raskausajan siksi, että saisivat oikein pienipainoisen lapsen. On helpompi saada maailmaan 2 kg vauva kuin 4 kg. Muutama on sanonut, että mieluummin 9 kk ilman ruokaa kuin ison lapsen alatiesynnytys.

Ilmankos lapset ovat siinä kunnossa kuin nykyään ovat. Tulevan äidin raskauden aikainen käytös, henkinen kunto, ravinnosta puhumattakaan vaikuttaa sikiöön. Hirveää riskeerata tulevan ihmistaimen kanssa. Hyi hitsi. Onneksi nämä ovat harvinaisuuksia, suurin osa osaa ajatella omilla aivoillaan. Ei lapsia kannata rahan ja tukien vuoksi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin lapsen, niin pyytäisin keisarileikkausta vaikka se vaatisi miten monta käyntiä. Toivon myös, että vauva olisi melko pienikokoinen. 

Tiedän naisia, jotka laihduttavat koko raskausajan siksi, että saisivat oikein pienipainoisen lapsen. On helpompi saada maailmaan 2 kg vauva kuin 4 kg. Muutama on sanonut, että mieluummin 9 kk ilman ruokaa kuin ison lapsen alatiesynnytys.

hmmm mä laihduin vaikean raskauspahoinvoinnin takia raskausaikana, eli paino ei noussut lainkaan ja painoin synnytyksen jälkeen 14kg vähemmän kuin ennen raskautta. Sain 4045g painaneen vauvan

Muuten totean vaan että todellakaan ei kaikki repeä pahasti, harvinaisempaa tuo kuitenkin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos repeää peräaukkoon asti, niin se korjaus tehdään heti laitoksella ompelemalla, kuten välilihakin ommellaan. Myös kipulääkkeen saa viikoiksi eteenpäin sulkijalihaksen repeämässä.

Peräaukon sulkijalihaksen repeämä synnytyksessä

https://www.duodecimlehti.fi/duo94982

 

Ongelma on siinä, että sulkijalihas on lihas, kätilöllä ei ole osaamista sen korjaamiseen. Kyllä se ommellaan, mutta ei se enää toimi lihaksena ja estä ulostetta valumasta.

 

No kuule, sen verran voin leikkaussalissa työskentelevänä sanoa, että nuo peräaukonsulkijslihakseen asti ulottuvat repeämät pyritään korjaamaan leikkaussalissa lääkärin tekemänä heti synnytyksen jälkeen. 

no niin, kuulostaa siltä että se ei ole harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi revetä. Ystävälläni on tämän vuoksi avanne.

Synytin lapset sektiolla ja kaikki meni hyvin sekä paraneminen nopeaa suunnitellussa sektiossa.

 

Sektio pitäisi tarjota automaattisesti vaihtoehdoksi odottaville naisille. Kaikki eivät sitä tietenkään halua. 

Mun mielestä sektion pitäis maksaa jos sille ei oo terveydellisiä syitä. Ensinnäkin sektiolla synnyttäminen on jo itsessään yhteiskunnalle kalliimpaa ja toiseks siitä on monia tutkimuksia kuinka sektio on äidille sekä lapselle alatiesynnytystä vaarallisempi ja aiheuttaa enemmän kustannuksia myös synnytyksen jälkeen. 

Itse asiassa meillä ei ole tutkimuksia siitä, onko suunniteltu sektio äidille ja lapselle vaarallisempi kuin alatiesynnytys. Sektiotutkimuksissa on mukana hätäsektiot, joissa lapsi on juuttunut päästään kiinni - ainoa tapa selvitä hengissä on sektio, mutta lapsi sai jo aivovamman ja äiti saa kohtutulehduksen. Ne katsotaan sektion aiheuttamiksi, vaikka alkuperäinen syy on pieleen mennyt synnytys.

Meiltä puuttuu kokonaan puolueeton sektiotutkimus, jossa suunnitellulla sektiolla syntyneitä seurattaisiin 20 vuoden ajan ja katsottaisiin, ovatko he oikeasti yhteiskunnalle sen kalliimpia kuin alatiesynnytyksessä aivovamman saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin lapsen, niin pyytäisin keisarileikkausta vaikka se vaatisi miten monta käyntiä. Toivon myös, että vauva olisi melko pienikokoinen. 

Tiedän naisia, jotka laihduttavat koko raskausajan siksi, että saisivat oikein pienipainoisen lapsen. On helpompi saada maailmaan 2 kg vauva kuin 4 kg. Muutama on sanonut, että mieluummin 9 kk ilman ruokaa kuin ison lapsen alatiesynnytys.

hmmm mä laihduin vaikean raskauspahoinvoinnin takia raskausaikana, eli paino ei noussut lainkaan ja painoin synnytyksen jälkeen 14kg vähemmän kuin ennen raskautta. Sain 4045g painaneen vauvan

Muuten totean vaan että todellakaan ei kaikki repeä pahasti, harvinaisempaa tuo kuitenkin on. 

Siis painoit ennen raskautta 60 kg ja synnärillä enää 46 kg? Vai sittenkin olit todella ylipainoinen ja painoit 80 kg, synnärillä olit päässyt lähelle tavoitetta ja painoit 66 kg?

Minä painoin raskauden alkaessa 65 kg ja ennen synnytystä 63 kg, vauvalla painoa 2470 g. Tahdonlujuutta se vaati, että sai painon laskemaan, mutta sen kruunasi pieni, terve tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voipi. Ja huom! Myös homostellessa.

Kyllä, isolla kyrvälläni useamman teinipoikapepun korkannut, ja kyllä sieltä vaikka mitä tulee, pas-kaa, verta ja niitä välinahkan riekaleitak7n.

Se on ihanaa,  vähän pesuhommiksi menee, mutta sellaistahan se on: rapatessa roiskuu!

Vierailija kirjoitti:

Aika harva synnyttää peräaukon kautta, no ehkä nee.....

Paitsi per us suo ma lai set syntyvät poikkeuksetta peräaukon kautta.

Itse en revennyt ulkoisesti yhtään. Ei tikin tikkiä. Sitten on vielä sisäiset venymiset, mitä voi tulla.  Itselle tuli siis laskeuma, joka leikattiin vauvan ollessa 9kk. Gyne sanoi, että lähes kaikki laskeumat saavat alkunsa ponnistusvaiheesta. Moni nainen  häpeää/kärsii vanhaksi asti, kunnes hakevat apua.

synnytysvauriot on korjattava viimeistään kun lapsiluku täysi. Myös julkisen tulee näitä hoitaa. Olin itse 32v, kun minut leikattiin.

Ei mulla tullut ponnistusvaihetta lainkaan ennen kuin luovutettiin ja siirryttiin sektioon. Joku laskeuma siellä silti on, muksun pää oli muistaakseni otsa edellä ja olin aika kuutamolla. Lääkäri ei sanonut siitä mitään jälkitarkastuksessa, mutta papakoetta ottava hoitaja oli ihan ihmeissään, kun ei ymmärtänyt näkymää. 

Mitähän synnytyskammoa täällä taas levitetään. Yleisin tilanne lienee se, että mitään korjattavaa ei ole ja tämä on enemmän kiinni valmistautumisesta kuin vauvan koosta. Valtaosa niistä tapauksista joissa jotain repeää on niitä parilla tikillä paikattavia. Minkäänlaiset vakavat jälkiseuraukset eivät ole milllään tavalla yleisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin lapsen, niin pyytäisin keisarileikkausta vaikka se vaatisi miten monta käyntiä. Toivon myös, että vauva olisi melko pienikokoinen. 

Tiedän naisia, jotka laihduttavat koko raskausajan siksi, että saisivat oikein pienipainoisen lapsen. On helpompi saada maailmaan 2 kg vauva kuin 4 kg. Muutama on sanonut, että mieluummin 9 kk ilman ruokaa kuin ison lapsen alatiesynnytys.

 

Ilmankos lapset ovat siinä kunnossa kuin nykyään ovat. Tulevan äidin raskauden aikainen käytös, henkinen kunto, ravinnosta puhumattakaan vaikuttaa sikiöön. Hirveää riskeerata tulevan ihmistaimen kanssa. Hyi hitsi. Onneksi nämä ovat harvinaisuuksia, suurin osa osaa ajatella omilla aivoillaan. Ei lapsia kannata rahan ja tukien vuoksi tehdä.

Ei vauva tarvitse rasvaa ja sokeria, joten on todella fiksua laihduttaa raskausaikana ja huolehtia siitä, että lapsi saa kaiken tarvitsemansa, mutta ei synny lihavana. Isokokoinen  vauva kertoo siitä, että äidin aineenvaihdunta ja ruokavalio ovat pielessä, joten kuka haluaa ehdoin tahdoin ison lapsen, jonka syntymäpaino kertoo äidin diabeteksesta?

Veikkaan kyllä että jos niin ahtaat paikat olisi niin laittaisivat jo merkinnän papereihin ja sektiolla. Vaikka minullakin on joka kerta synnytyspelko ollut, se ensimmäinen synnytys oli se ikimuistoisin ja vaikka en hoitoalan ihminen ole ensinnäkään, seuraaviin synnytyksiin tuli kyllä valmistauduttua vaikka minkälaisilla seksileluilla ja puolison kädellä hyvissä ajoin. Faktaa tai fiktiota, mutta seuraavat synnytykset olivat niin paljon helpompia, että olisi voinut ottaa ne vaikka uusiksi. Niin ikimuistoisia hetkiä ne on kun pienokainen tulee syliin niiden hetkien jälkeen 

Haluan vain sanoa että kiitokset ketjun aloittajalle nimittäin olen pohtinut tätä aivan samaa monet kerrat, ja vastauksia lukiessani vain varmistuin etten todellakaan suostu synnyttämään alakautta. 



Aina on heitä jotka tulevat kehumaan että hyvin meni ja ei revennyt yhtään, onnea heille, mutta se ei silti poista sitä että aina on naisia jotka repeää ja pahasti. En halua ottaa sitä riskiä että repeän mihinkään suuntaan ja koko loppuelämä menee eritteet housussa tai avanteen kanssa (eikä minulla ole varoja lähteä ulkomaille korjauttamaan leikkauksilla). 



En tajua sektion haluavien lyttäämistä, miksei voida vaan hyväksyä että kaikki valitsee itselleen ja omalle kropalleen sen sopivimman synnytysmuodon? Toipuminen siinä on edessä kuitenkin valitsi mitä valitsi. Mitään järkeä että me naisina nokitaan toisiamme ja arvostellaan toistemme valintoja, kuten ei siinäkään että naisella ei vielä tänäpäivänäkään Suomessa ole HETI valinnanvaraa valita itse synnytystapaansa. 



Pelkopoli tuntuu vain etapilta jossa yritetään pelotella sektion haluavia yrittämään kuitenkin sitä alatietä, vaikka oikeasti kaiken takana on vain raha. Rahaa menee enemmän jos tehdään sektio, mieluummin annettaisiin naisen ottaa riski pahasta repeämästä ja huolehtia itse itsensä oma kustanteisesti korjausleikkauksiin jos löytyy varaa. 



Joku osaava voisi tehdä tästä aloitteen laki muutokseen, vapauttaa naisten omavalinta synnytysmuotoonsa. Täällä matkitaan muutenkin amerikkaa, miksei tässäkin asiassa.