Uusi miesystävä ei päästä iltaisin ulos
Eli ollaan jo 50v tietämillä ja tapailtu syksystä asti. Mies on alusta asti tehnyt selväksi, että illalla ulos kävelylle/lenkille lähteminen on vain tekosyy pettämiselle. Kun yritin selittää, että lähden ihan eri vaatteissa kuin kauppaan, että kyllä minä menen ihan lenkille lähi metsään. Hänen mielestä juurikin se, että lähtisin vielä trikoissa ja tiukoissa vaatteissa, vaan tukee hänen teoriaansa. Mukaan hän ei suostu, koska se on kuulemma tyhmintä hommaa mitä voi vaan olla, ja kävelevät pariskunnat näyttää lähinnä naurettavilta. Aluksi tämä mustasukkaisuus tuntui imartelevaltakin, mutta nyt on alkanut ottamaan jo täysillä päähän. Eikä tunnu enää mustasukkaisuudelta, vaan vainoharhaisuudelta. Olen kotini vanki ja urheilut on jäänyt ja selkää kolottaa. Pitääkö tässä alkaa taas yksineläjäksi. En tiedä kumpi pahempi.
Kommentit (66)
Ulos vankilasta ja äkkiä! Vielä kun pääset.
Miten hän sen kieltää ja mitä, jos vain lähdet? Haluatko oikeasti olla hänen kanssaan, jos luottamus on tuota luokkaa miehen sairaan mustasukkaisuuden vuoksi.
Ei kai se ovi lukossa ole? Anna miehen mäkättää. Menet, jos huvittaa. Sinä itse teet päätöksen.
Tervettä mustasukkaisuutta ei ole olemassakaan, vaan se kumpuaa AINA heikosta itsetunnosta tai siitä, että on potentiaalinen pettäjä.
Jaa-a luepa oma kirjoitus uudelleen niin että kuvittelet siihen siskosi/parhaan ystäväsi kysymässä samaa. Mitä vastaisit hänelle?
Ja ei tilanteesi ei ole eri, lieventäviä asianhaaroja ei ole, äläkä lisää yhtään ylimääräistä "mutta kun" lauseen alkua sinne.
Oletko läheisriippuvainen, kun tuollaisessa roikut?
Joku päivä se vielä ta p p aa sut. Noin se kontrolli alkaa.
Eroa, lähde. Jos toisella on "luulosairaus" ja mustasukkaisuus(?), se on liian vaarallinen ja hullu suhde. Ehkä löytyy muuta elämään vielä. Tottakai voi lenkkeillä ja pitää olla vapaa.
Et voi olla tosissasi. Ei yksikään viisikymppinen hairahdu tuollaiseen. Joku parikymppinen voisi olla kovasti imarreltu siitä, kun kumppani niin kovasti rakastaa ja huolehtii.
Kyllä tuossa iässä jo luulisi tietävän, kumpi on parempi: vapaus vai jatkuva ahdistus siitä, kun tuntee tekevänsä aina jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Ulos vankilasta ja äkkiä! Vielä kun pääset.
Todellakin äkkiä pois tuosta suhteesta. Jos kertomasi on totta, on syytä varautua siihen, että mies ei suhtaudu eroon hyvin, joten pidä huoli turvallisuudestasi.
Lähes yhtä pahassa suhteessa olen ollut. Aluksi etäsuhde, ei varoitusmerkkejä, mikä oli ihme myöhemmin ilmenneiden asioiden vuoksi. Kun muutimme yhteen, minä toiselle paikkakunnalle, mustasukkaisuus nosti päätään.
Opin pian pitämään katseeni jalkakäytävässä tai näyteikkunoissa, ravintolassa istumaan kasvot seinään päin jne.
Ei se pitkään jatkunut, muutin pois.
Ap:kin pitää tehdä päätös: uhraako vaiko pelastaako itsensä.
Älä kuuntele näitä kommentteja. Vain sinä tiedät mikä on parhaaksi sinulle.
Et tiedä kumpi pahempi? Vapaa normaali elämä vai vankina omassa kodissaan?
🇺🇦🇮🇱
Oletko ihan tosissasi? Eihän tuollaista nyt yksikään täysjärkinen kuuntelisi hetkeäkään.