Kyllästyn ja väsyn jokaiseen työhön
Miten ihmeessä jaksatte tehdä samaa työtä innolla vuodesta toiseen? Mun pisin aika samassa työssä on 7 vuotta. Ja se oli kamalaa. Useimmiten kyllästyn työhön jo muutamassa kuukaudessa. Työt on kuitenkin sellaisia joihin olen kouluttautunut ja halunnut. Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa meneekin jossain flow tilassa. Sitten se kyllästyminen hiipii kuvioihin. Työt kyllä hoidan, ei siinä mitään, mutta yritän tehdä pakolliset asiat mahdollisimman nopeasti että voin loppuajan vaan istua ja esittää tekeväni töitä. Lintsaan kaikessa missä voin niin paljon, ettei työni tulos kuitenkaan kärsi.
Kommentit (12)
Kuvittelitko, että muutkaan niitä töitään intopinkeenä hoitaa? Sulla on liian kovat odotukset.
Tämä ongelma on erittäin monella. Tämän takai monet rupeavat "tekemään" siellä töissä jotain muuta. Yksi yleisimmistä asioista on, että ruvetaan vokottelemaan toisia työntekijöitä eli miehiä/naisia ja saadaan työpaikalle jotain "mielenkiinoista ja jännää odotettavaa" .
Osa rupee sitten tosiaan järjestelemään näitä "missä huoneessa voisin katso vaikka elokuvan tai vetää torkut" ja sen asian järjesteleminen tuon jo työpäivään jännitystä ja mielenkiintoa.
Mulla on niin jännä elämä että oikein pyörryttää.Keitän kohta kahvit ja yritän taas vajota tylsyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis oman elämäsi esittäjä. Rooli on huono kun siihen noin kyllästyy.
Tässä voi olla perää. Pakko esittää sosiaalista ja puheliasta, vaikka ei sitä oikeasti ole. Ap
Ehkä olet väärällä alalla? Olen henkilökohtaisesti miettinyt paljon sitä vaihtoehtoa omalta osaltani, kun työt tuntuvat usein pahasti tökkivän.
Olen ollut samassa työpaikassa 20v. Vihaan sitä eikä edes isoa palkkaa. Tylsä ja likainen työ mutta onneksi sisätiloissa. Olen todennut vuosien mittaan kun porukka tulee ja menee että siihen jossain vaiheessa iskevään kyllästymiseen ja väsymisen pitää antaa itsensä vain turtua. Minulla ainakin tavallaan helpotti, olen alistunut osaani. Jos ei anna turtumukselle aikaa, pitää sit vaan vaihtaa aina kun siltä tuntuu. Eli varmaan loppu työikä.
Työ harvemmin on mitään kutsumusta, jota riemusta kiljuen tehdään. Tärkeintä on palkka, jotta voi sitten vapaa-ajalla tehdä sitä mitä ihan itse haluaa.
Tiedän tunteen. Itse en kuitenkaan pysty tuohon ns. alistumiseen. Mulla on vain tää yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Itse en kuitenkaan pysty tuohon ns. alistumiseen. Mulla on vain tää yksi elämä.
Kaikilla on. Olen tuo alistuja ja itse ajattelen niin etten lisää elämääni stressiä etsimällä ja vaihtamalla työpaikkaa jatkuvasti. Työ on työtä kuitenkin ja itselläni varsinainen "elämä" on sitä vapaa-ajalla tapahtuvaa. Silloin en mieti työtä vaan yritän ottaa ns kaiken irti tästä ainoasta elämästäni
Saat toki alistua, itse sen oman ainoan elämäsi käytät miten käytät.
Olet siis oman elämäsi esittäjä. Rooli on huono kun siihen noin kyllästyy.