Miten sait tupakoinnin loppumaan?
Olen alkanut polttamaan aina ennen työpäivää pari. Tätä aikaisemmin savuttomana pitkän aikaa. Tupakka rentouttaa ja kestän työstressiä paremmin. Tiedän että tämä on omanlainen ansa, siksi tuntuu niin järjettömältä.
Miten siis sait tupakoinnin lopetettua?
Kommentit (51)
Omalla kohdallani lopettaminen onnistui lopulta erään ulkomaanmatkan avulla. Päätin olla viikon reissun polttamatta, ja kun tulin kotiin niin onnistuin jatkamaan savuttomuutta. Tätä ennen olin lopettanut ehkä 20 kertaa ja aloittanut aina uudelleen.
Nyt takana 25 vuotta savuttomana. Lopettaminen oli yksi elämäni parhaista päätöksistä.
No eihän siihen tahdonvoima auta, saatika työpaikan vaihto. Itse 20v. polttaneena, täytyy sanoa että työmaalla on hyvä olla koska polttelu vähenee. Kotona tulee poltettua enemmän, kesällä enemmän, talvella vähemmän ja saatika, joku biletysilta ei hirveesti tule tupakoitua, siis jossain ravintelissa. Tosin en käy kyllä iltabaanallakaan.
Tällä hetkellä ei todellakaan hermo kestäisi mitään lopetusta. Elämäntilanne pitää olla balanssissa itsellä ja ainakin näin perheellisenä siinä koko paletissa.
Lopetin juomisen, niin ei tehnyt mieli polttaakaan. Kännissä sitä tekee kaikkea tyhmää. Korvasin polttamisen entistäkin terveemmällä elämällä ja enemmällä liikunnalla. Kannattaa kokeilla. Maksaako röökiaski jo kympin, muuten? Hittolainen.
Vierailija kirjoitti:
Jethrokin tumppasi lopullisesti. Nikotiinipussien avulla.
Nämä on kyllä oma lajinsa nämä "lopettaneet" ketkä siirtyivät vain korvaaviin tuotteisiin 😆
Vierailija kirjoitti:
No eihän siihen tahdonvoima auta, saatika työpaikan vaihto. Itse 20v. polttaneena, täytyy sanoa että työmaalla on hyvä olla koska polttelu vähenee. Kotona tulee poltettua enemmän, kesällä enemmän, talvella vähemmän ja saatika, joku biletysilta ei hirveesti tule tupakoitua, siis jossain ravintelissa. Tosin en käy kyllä iltabaanallakaan.
Tällä hetkellä ei todellakaan hermo kestäisi mitään lopetusta. Elämäntilanne pitää olla balanssissa itsellä ja ainakin näin perheellisenä siinä koko paletissa.
Tahdonvoima nimenomaan on ainoa keino lopettaa tupakointi, kuten moni tässä om jo todennutkin. Elämäntilanteen muuttumista otolliseksi jos jää odottamaan, niin aina on joku syy olla lopettamatta juuri nyt.
Ihan tosiaan omalla päätöksellä lopetin minäkin, päätin etten anna periksi vaikka alkuun teki tietysti todella rankasti mieli tupakkaa. Olen nyt 22 vuotta ollut savuttomana eli voin sanoa onnistuneeni.
Hommaa savuton työpaikka. Mun mies ei ihan täysin ole lopettanut, mutta aika vähiin käynyt sen jälkeen kun joutuu koko työpäivän jo kuitenkin olemaan polttamatta.
Olin aikoinaan työpaikassa, missä oli hieman stressiä. Poltin töiden jälkeen iltaisin tupakkaa. Alkoi ottaa päähän koko touhu. Ostin nikotinipurkkaa ja lopetin sen avulla.
Älkää uskoko noita "oli helppo lopettaa". Ei ole, se vaatii todella kovan päättäväisyyden. Riippuvuus pysyy kauan ja tupakointi voi alkaa vuosien päästä, kun on esim stressiä.
Itselläni oli aika lievä riippuvuus. En ikinä esim. polttanut heti herättyäni, silti vaati kovaa päättäväisyyttä.
Voin vain kuvitella, miten vaikeaa on niille jotka aamulla ensimmäisenä menevät tupakalle.
Vuosien päästä olin aloittaa uudestaan, kun oli kamala ajanjakso elämässäni. Lopettaminen ei ole helppoa. Tai ehkä hetken, mutta olla aloittamatta enää koskaan
Nyt polttamatta 30 vuotta.
Mietin tahdonko kenties kulkea happi lisä ( pullon) kanssa joskus rollalla tms. Onko se sen arvoista.
Teenkö nyt päätöksen lopettaa, kumpi määrää rööki vai minä? Päätin että minä olen vahvempi myrkkypötköä.
Ulkona juoksu alkoi tuntua lähinnä typerältä, taas takasin sisälle, Sama uudestaan... jokasen oma elämä ja päätös. Tsemppiä lopetukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän siihen tahdonvoima auta, saatika työpaikan vaihto. Itse 20v. polttaneena, täytyy sanoa että työmaalla on hyvä olla koska polttelu vähenee. Kotona tulee poltettua enemmän, kesällä enemmän, talvella vähemmän ja saatika, joku biletysilta ei hirveesti tule tupakoitua, siis jossain ravintelissa. Tosin en käy kyllä iltabaanallakaan.
Tällä hetkellä ei todellakaan hermo kestäisi mitään lopetusta. Elämäntilanne pitää olla balanssissa itsellä ja ainakin näin perheellisenä siinä koko paletissa.
Tahdonvoima nimenomaan on ainoa keino lopettaa tupakointi, kuten moni tässä om jo todennutkin. Elämäntilanteen muuttumista otolliseksi jos jää odottamaan, niin aina on joku syy olla lopettamatta juuri nyt.
Ihan tosiaan omalla päätöksellä lopetin minäkin, päätin etten anna periksi vaikka alkuun teki tietysti todella rankasti mieli tupakkaa.
No kyllä se sen hetkinen elämäntilannekin vaikuttaa! Turha yrittää itse tehdä mullistavaa elämänmuutosta itsellesi, jos pitää hoitaa perheen muita mullistuksia. Ja, mitä väliä. Jokainen löytää toivottavasti omat tapansa päästä ko. paheesta pois.
Kun ajattelin järjellä miten tyhmältä posket lommollaan röökinpötköä vetävä näyttää. + vielä talvella pakkasessa hytisten.
Lopetin tupakoinnin sen miljoona kertaa. Ei vaan onnistunut ja, kun yritti, niin ei ollut tekemistä jne. Tekosyitä. Mä pääsin tupakasta eroon sillai, että yksi aamu poltin bussipysäkillä savukkeen ja kaksi naista tuijotti minua eikä sanonut mitään. He vaan tuijotti. Mua alko hävettää. Se jäi mieleen sillai, että kun kävelin kaupasta kotiin seuraavana päivänä, niin en kehdannut polttaa kävellessä, kun vastaan tuli ihmisiä koirien kanssa, lenkkeilijät, pyöräilijät jne. Ennen en välittänyt noista, mutta niiden kahden naisen tuijotus pisti miettimään. Huomasin, että koko aika poltin vähemmän, kun ei ollut paikkaa missä kehtaa polttaa. Mun tila vietiin pois siitä touhusta.
Yksi aamu päätin, että tää on nyt tässä. Ja niin se oli. En polttanut enää. JA tosiaan yritin lopettaa miljoona kertaa niinku kaikki muutkin on sen tehnyt. Se on vaan päänsisällä se asia. Mulle ei edes tullut oireita. Ennen mulle tuli oireita ja siksi en pystynyt lopettaa ja nyt yhtäkkiä ei ollutkaan mitään oireita ja se oli niiden kahden naisen ansioita. Ihmisen pää on kummallinen asia. Olen monesti mielessäni kiittänyt niitä kahta naista siinä pysäkillä, kun tuijottivat.
Nyt itse 2v savuttomana olleena itse haistelen sitä hajua aamulla, kun joku vetää röökiä ja tulee bussiin sisään sillä hajulla ja se haju on HIRVEÄ. Sille samalle paskalle olen itsekin haissut.
Mä lopetin alkoholin käytön. Siihen loppui myös satunnainen sauhuttelu. Rahaa säästyy ja terveys kiittää.
Lopettamalla tupakan ostamisen, kun sitä ei laita kassahinhnalle niin ei voi polttaa.
Itse sain pontta lopettamiseen astmadiagnoosista. Muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän, kun tulin töistä kotiin, poltin viimeisen PalMalin punaisen ja sen jälkeen en enää uutta askia ostanut.
Nyt sitten on loppuelämän kestävä päivittäinen lääkitys ja harmittelu kun en ennemmin tajunnut.
Kymmenen vuotta sitten lopetin, seitsemäntoista vuotta olin tupakointia harrastanut. Monet kerrat yritin lopettaa. Viimeisinä vuosina oli joka kevät keuhkoputkentulehdus ja vajaa viikko sairaslomaa. Lopuksi päätin, että nyt saa riittää.
Alkuun oli vaikeaa. Vuosia teki mieli polttaa, mutta koko ajan oli helpompaa. Nykyisin ei tee enää edes mieli.
Omasta kokemuksestani antaisin yhden vihjeen: vältä alkoholia. Silloin minulla aina teki mieli savuketta. Puolisen vuotta riittänee.
Päätin, että nyt tämä loppuu. Ja niin loppui. Poikani teki samoin, päätti ja se oli siinä.
22.2.2022 kello 14 eli 2 päätin että tästä poikki.Tuntuu kuin olisi mennyt vuosia ..Kyllä joskus haluttaa ....
Tupakoiti on vaarattomamapaa kuin ylilihavuus.Luin juuri siitä!
Liikalihavuus antoi yhtä lyhyen elinajanodotteen kuin tupakointi
Julkaistu: 8.1.2003, 15.46
Aikuisten liikalihavuus ja ylipaino liittyvät elinajanodotteen lyhenemiseen, joka on täysin verrattavissa tupakoinnin elinajanodotteeseen. Tämä käy ilmi tutkimuksesta, joka julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehden tämän viikon numerossa.
Mulla sama. Silloin oli vielä sellaisia pieniä askeja, missä oli 10 kpl. Sanoin miehelle, että vedän tän askin loppuu ja siihen lopetan.