Tulin tänne hermolomalle

Työuran puolesta ollut taas hirveää haipakkaa. Uusia isoja projekteja, itsensä ja maineensa likoon laittamista ja suuria suunnitelmia valtavilla panoksilla. Sosiaalisessa elämässä tapahtuvaa murrosta liittyen uusiin piireihin penetroitumista ja naamansa näyttämistä monissa paikoissa. Kaikkein pelottaviimpien asioiden kohtaamista ja voittamista. Jättipotti on niin lähellä, mutta en voi jatkaa tällä menolla.

Uhkaa mennä taas liian lujaa. Syke on koholla, sisäistä vapinaa ja levottomuutta. Heräsin taas viime yönä levottomiin uniin ja sydämen takomiseen. Päivisin edes kahvia ei viitsi juoda kun se vie jo liikaa kierroksille. Jos en nyt tässä vaiheessa hillitse vauhtia niin mopo karkaa käsistä. Ei nyt onneksi kovin pahasti, että toimintakyky ja todellisuudentaju pysyy, mutta sen jälkeinen pudotus on paha. Pudotus kestää useamman kuukauden vaikka tekisin kaiken oikein, eikä silloin mikään liiku mihinkään. Eikä elämä ole kovin kivaa, pelkkää mustuutta.

Että sellasta. Kovat on panokset. Nyt sitten vauvafoorumia, tv:n katselua, tavallisia kotiaskareita ja  hiljaiseloa kunnes psyyke tasaantuu.