Uhrin auttamatta jättäminen, mikä kolmesta olisi paheksuttavin?
Täällä oli aamulla joku ketju jossa kyseltiin että onko tekemättä jättäminen yhtä paha kuin tekeminen ja tästä aiheen vierestä jäin miettimään mikä olisi teistä näistä kolmesta "auttamatta jättämisestä" paheksuttavin tilanne?
1. osuu paikalle, kun joku on kuolemassa murhan uhrina mutta ei jää auttamaan?
2. osuu paikalle, kun joku on tekemässä itsemurhaa mutta ei jää auttamaan?
3. osuu paikalle, kun joku on kuolemassa onnettomuuden / tapaturman uhrina mutta ei jää auttamaan?
Kommentit (8)
1. ja 3. yhtä pahoja. Kakkosessa lieventävänä tekijänä se, että ihminen on itse päättänyt päivänsä. Mutta omatunto kolkuttaisi siinäkin pahasti, jos jättäisin auttamatta. Omatunto on korkein ohjenuorani, ei suinkaan laki.
Jos pahentaa uhrin tilannetta tai vointia, ei kannata alkaa sorkkimaan. Osaan ei saa ehkä koskea juuri lainkaan. Hengityksen pitäisi kulkea, iso vuoto tukkia, mikä asento - osaa ei voi liikuttaa melkein yhtään. Lisäapua voi soittaa. Kolmosessa tarvitsee apua, toisaalta myös ykkösessä. Miksei kakkosessakin.
Kyllä itsemurhassa auttaminen on käsitykseni mukaa Suomen laissa näistä ankarimmin rangaistavaksi määritelty teko.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itsemurhassa auttaminen on käsitykseni mukaa Suomen laissa näistä ankarimmin rangaistavaksi määritelty teko.
Laki on eri asia kuin moraali. Mutta jos laista puhutaan, niin ei kai pään kääntäminen tuossa tilanteessa ole mitään itsemurhassa auttamista? Samalla logiikalla ykkösessä kyse olisi murhassa avustamisesta? En ole juristi, mutta käsittääkseni kaikissa tapauksissa rikos on heitteillejättö.
No itse jäisin auttamaan kyllä jokaisessa yhtälailla. Ehkä ennemmin pitäisi miettiä sitä, onko valmis auttamaan kaikenlaisia ja -näköisiä ihmisiä yhtälailla? Muistuu useampikin tapaus mieleen, jossa juoppo makaa tajuttomana aseman portailla kenenkään edes pysähtymättä tai huumehörhö huutaa yleisessä vessassa apua ja ihmiset kiihdyttävät vaan vauhtia.
Jokainen yhtä paheksuttava. Auttamisesta en tiedä osaanko mutta apua voin aina kutsua.
Emme me ketään auttaa voi