Lue keskustelun säännöt.
Kukaan muu jumissa siinä työssä mitä tekee?
17.01.2024 |
Kohta 20v alallani ollut ja koen, että en työtäni enää jaksaisi, se on muuttunut aivan hirveästi huonompaan suuntaan. Mutta koulutus on vain tähän yhteen ja kaikki työkokemus myös. Eikä mitään käsitystä siitä mitä muutakaan voisin tehdä saati hakea opiskelemaan, myös taloudellinen tilanne asettaa omat ehtonsa asialle.
On todella epätoivoinen olo ja tunne, se seuraa mielen päällä koko ajan ja vaikuttaa kaikkeen, en jaksaisi enää yhtään, enkä jaksakaan kuin pakolliset, arjen, väkisin ja jotenkuten, koska "pakko".
Kommentit (23)
No mulla on ollut rohkeutta vaihtaa ja lähteä. Olen realistinen, mutten tyydy sietämään. Kerran lähdin jopa koeajalla, kun tajusin astuneeni miinaan. Rohkeaa, eikö?
No sen takia en saa nyt töitä. Viime työhaastattelu oli 90% pelkkää hiillostamista mun pätkistä ja sitoutumisesta, vaikka olisin ollut juuri sitä mitä se firma tarvitsee.
Teillä on ainakin 1 vahva valttikortti muhun verrattuna. Se "proven record" SitoutumisKyvystä ja Nöyryydestä. Muistakaa se. Teidän pitää vain valita tarkkaan, mihin firmaan tuhlaatte sen kun vaihdatte. Muuten saatte pätkän CV:hen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen olevani jumissa paitsi nykyisessä työpaikassani niin osittain myös alalla josta en oikein pidä. Olen kolmekymppinen ja työskentelen asiantuntijatehtävissä. Alalla olen ollut vajaa 10 vuotta ja nykyisessä työssäni päälle kaksi vuotta. Saan mediaanipalkkaa mihin olen tyytyväinen mutta siihen tyytyväisyys loppuukin.
Minulla ei koskaan ollut mitään kovin selkeää suunnitelmaa mitä haluaisin tehdä, ei haaveita eikä oikein toiveitakaan. Ajauduin opiskelemaan nykyistä alaani siksi että piti opiskella jotain, en kauheasti miettinyt mitä haluan. Olen ollut kolmessa eri työpaikassa enkä missään varsinaisesti ole erinomaisesti viihtynyt mutta aiempia paikkojani pystyin sietää paremmin. Tässä nykyisessä olen kuitenkin viihtynyt niin huonosti lähes ensimmäisestä päivästä lähtien että en edes tiedä miten olen näin pitkään siellä pystynyt olemaan. Meinasin lopettaa jo koeajalla parin kuukauden jälkeen mutta luonto ei antanut periksi ja ajattelin että jos oma oloni tästä paranisi. Ei parantunut. Isoin ongelma on stressi ja ahdistus jota tunnen.
Olen aivan totaalisen valmis vaihtamaan työpaikkaa, mutta pelkonani on se että seuraava paikkakin ahdistaisi yhtä lailla. Tiedän myös että varmasti olisi olemassa aloja jotka sopisivat minulle paremmin, sellaisia että sunnuntaina ei ala jo ahdistaa, mutta jotenkin koen että alan vaihtaminen on niin työlästä ja hankalaa. Koen ristiriitaisesti samaan aikaan olevani liian vanha vaihtamaan alaa kokonaan, mutta toisaalta aivan liian nuori tekemään loppuelämäni jotain sellaista jota hädin tuskin pystyn sietämään.
Ap taisi mainita ettei ole hajuakaan siitä mitä opiskelisi.