Lue keskustelun säännöt.
Kuusikymppinen, stadin vuokrakämpässä asuva sinkkumies
17.01.2024 |
Onko todella niin, että tuo vuokrakämpässä asuminen on jokin turn off ja red flag? Ennen vanhaan oli hienoa edes saada tuolta kämppä, nyt tunnun olevan jotakin paariaa, kun asia tulee puheeksi?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin Helsingissä vuokralla kuin jossain muuttotappiopaikkakunnalla velattomassa ok-talossa, jos pitäisi valita.
Oletko tosissasi? Sulta viedään vaatteetkin päältä metrossa, ja kotona ludevaarainen loukko? Silti pakko elää siellä, koska stadi? Ruma, turvaton ja mitätön pääkaupunki.
Asuin lähes 20 vuotta Helsingissä, eikä koskaan viety mitään missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuhan Nina Mikkonenkin vuokralla.
Mikkosten tarina oli alusta asti säälittävä. Timppa koko elämänsä ajan työssä, ja lopulta jäljelle jäi vain velkainen talo, joka sekin oli firman nimissä, ja talossakin todettiin kosteusvaurio. Mitään ei siis jäänyt viivan alle elämän työstä.
https://www.is.fi/viihde/art-2000001107098.html
Jäihän niille ensimmäisen avioliiton lapsille ja niiden äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole turn off!
Nythän moni luopuu omistusasunnoista ja ottaa vuokrakämpän. Ja käyttää rahansa muuhun mukavaan kuten matkusteluun.
T. 61v nainen joka Hekan kämpässä ja viihtyy
Ei vuokrakämppä turn off ole, mutta ei vuokra ja lainan takaisinmaksu juurikaan eroa euroina toisistaan.
Mulle ei vuokra-asuminen itsessään ole kammotus, mutta stadin vuokraläävät ympäristöineen on. Kertoo suoraan ihmisen tason. Nuoret ja elämää vasta rakentavat tietysti sitten erikseen.
Nykyään omistusasunnoissa puolet noin on vuokralaisia, jotka asuvat Kelan tuilla sijoittajan asunnoissa. Toisaalta vuokra-asunnoissa ainakin puolet on työssäkäyvää porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole turn off!
Nythän moni luopuu omistusasunnoista ja ottaa vuokrakämpän. Ja käyttää rahansa muuhun mukavaan kuten matkusteluun.
T. 61v nainen joka Hekan kämpässä ja viihtyy
Ei vuokrakämppä turn off ole, mutta ei vuokra ja lainan takaisinmaksu juurikaan eroa euroina toisistaan.
Ehkä eivät. Mutta esim itselleni joka jäin 3 lapsen kanssa yksin kun mies sairastui, ei ole ollut vaihtoehtona ottaa lainaa. Oli ihan tarpeeksi energiaa vievää saada lapset kasvatettua ja koulutettua. Töissä käyn edelleen eikö edes aikomusta jäädä eläkkeelle joska rakastan työtäni.
61 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole turn off!
Nythän moni luopuu omistusasunnoista ja ottaa vuokrakämpän. Ja käyttää rahansa muuhun mukavaan kuten matkusteluun.
T. 61v nainen joka Hekan kämpässä ja viihtyy
Ei vuokrakämppä turn off ole, mutta ei vuokra ja lainan takaisinmaksu juurikaan eroa euroina toisistaan.
Mulle ei vuokra-asuminen itsessään ole kammotus, mutta stadin vuokraläävät ympäristöineen on. Kertoo suoraan ihmisen tason. Nuoret ja elämää vasta rakentavat tietysti sitten erikseen.
Nykyään omistusasunnoissa puolet noin on vuokralaisia, jotka asuvat Kelan tuilla sijoittajan asunnoissa. Toisaalta vuokra-asunnoissa ainakin puolet on työssäkäyvää porukkaa.
Kyllä meillä on Hekan talossa poikkeuksetta kaikki työssä käyviä, paitsi eläkeläiset ja äitiyslomalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ostanut ensimmäisen omistusasuntoni 25-vuotiaana. Se oli itsestäänselvyys heti kun vakituisempaa duunia valmistumisen jälkeen löytyi. Sen jälkeen kuvioinut isompaan ja tasokkaampaan. Kyllä asuminen kertoo ihmisestä ja elämänhallinnasta. Tuntuu oudolta, että osa nyt viisikymppisistä lapsuudenkavereista todellakin elää yhä jossakin kaupungin vuokrarötisköissä kuppaisissa lähiöissä. Elämä muutenkin jäänyt vähän sinne ysärille. Kyllä ne duunissa käy, mutta jotenkin vain kaikki muu kehitys pysähtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin Helsingissä vuokralla kuin jossain muuttotappiopaikkakunnalla velattomassa ok-talossa, jos pitäisi valita.
Oletko tosissasi? Sulta viedään vaatteetkin päältä metrossa, ja kotona ludevaarainen loukko? Silti pakko elää siellä, koska stadi? Ruma, turvaton ja mitätön pääkaupunki.
Kertaakaan ei ole yritetty viedä vaatteita päältä, kerran Kampissa yksi, aksentista päätellen ruotsia äidinkielenään puhuva, homo- tai biseksuaali yritti houkutella asunnolleen, muka "arvo"aluella sijaitseva kattohuoneisto, uskoi kyllä heti, kun sanoin, ettei kiinnosta. Luteita ei ole siellä ollut, missä olen itse asunut kaupunkien kämpissä.
Ei kannata ihan kaikkea uskoa, mitä jostain paikkakunnasta puhutaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos sillä on pihassa audi tai bemari?
Ketään ei kiinnosta. Tai joku kupeksinen vene. Se kertoo vain siitä, että asioita ei olla hoidettu, ja eläminen ghetossa ei haittaa = paska elämänlaatu ja taso.
No niinpä, tämäkin, ihan karsea ghetto: https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4%C3%A4rmetalo
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ostanut ensimmäisen omistusasuntoni 25-vuotiaana. Se oli itsestäänselvyys heti kun vakituisempaa duunia valmistumisen jälkeen löytyi. Sen jälkeen kuvioinut isompaan ja tasokkaampaan. Kyllä asuminen kertoo ihmisestä ja elämänhallinnasta. Tuntuu oudolta, että osa nyt viisikymppisistä lapsuudenkavereista todellakin elää yhä jossakin kaupungin vuokrarötisköissä kuppaisissa lähiöissä. Elämä muutenkin jäänyt vähän sinne ysärille. Kyllä ne duunissa käy, mutta jotenkin vain kaikki muu kehitys pysähtynyt.
Kirjoituksesi kertoo sinusta kaiken oleellisen, eikä se ole näköjään mitään positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Sulta viedään vaatteetkin päältä metrossa, ja kotona ludevaarainen loukko? Silti pakko elää siellä, koska stadi? Ruma, turvaton ja mitätön pääkaupunki.
Ei hitto. Ootsä tosissas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ostanut ensimmäisen omistusasuntoni 25-vuotiaana. Se oli itsestäänselvyys heti kun vakituisempaa duunia valmistumisen jälkeen löytyi. Sen jälkeen kuvioinut isompaan ja tasokkaampaan. Kyllä asuminen kertoo ihmisestä ja elämänhallinnasta. Tuntuu oudolta, että osa nyt viisikymppisistä lapsuudenkavereista todellakin elää yhä jossakin kaupungin vuokrarötisköissä kuppaisissa lähiöissä. Elämä muutenkin jäänyt vähän sinne ysärille. Kyllä ne duunissa käy, mutta jotenkin vain kaikki muu kehitys pysähtynyt.
Kirjoituksesi kertoo sinusta kaiken oleellisen, eikä se ole näköjään mitään positiivista.
Ja susta paistaa kateus 😅 Suomalaisten perisynti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alunperin kyse olis siis siitä, onko kaupungin vuokratalossa asuminen kuusikymppiselle sinkkumiehelle turn off - vaikkapa treffeillä. Ollaanpa nyt rehellisiä. Minulle se olisi.
Eihän vuokralla asuminen vielä kerro mitään. Minä olisin mieluusti muuttanut vanhempieni asuntoon, kun heistä aika jätti, mutta ei se vuokra-asunto periydy, niin ei voi mitään. 50-luvun talo, jossa ei kuulunut naapuriäänet kuten tässä nykyisessä 2000-luvulla rakennetussa osaketalossa. Naapurit olleet samat vuosikymmeniä. Ihmiset ystävällisiä. Tämä Kannelmäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alunperin kyse olis siis siitä, onko kaupungin vuokratalossa asuminen kuusikymppiselle sinkkumiehelle turn off - vaikkapa treffeillä. Ollaanpa nyt rehellisiä. Minulle se olisi.
Olisi se mullekin. Vaikka sinänsä vuokra-asuminen on mulle ok. Mutta jos tuossa iässä mut viedään *kotiin* kaupungin vuokrayksiöön niin - no joo.
Vierailija kirjoitti:
Alunperin kyse olis siis siitä, onko kaupungin vuokratalossa asuminen kuusikymppiselle sinkkumiehelle turn off - vaikkapa treffeillä. Ollaanpa nyt rehellisiä. Minulle se olisi.
Ei ole turn off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin Helsingissä vuokralla kuin jossain muuttotappiopaikkakunnalla velattomassa ok-talossa, jos pitäisi valita.
Oletko tosissasi? Sulta viedään vaatteetkin päältä metrossa, ja kotona ludevaarainen loukko? Silti pakko elää siellä, koska stadi? Ruma, turvaton ja mitätön pääkaupunki.
Tais osua niin että kalahti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ostanut ensimmäisen omistusasuntoni 25-vuotiaana. Se oli itsestäänselvyys heti kun vakituisempaa duunia valmistumisen jälkeen löytyi. Sen jälkeen kuvioinut isompaan ja tasokkaampaan. Kyllä asuminen kertoo ihmisestä ja elämänhallinnasta. Tuntuu oudolta, että osa nyt viisikymppisistä lapsuudenkavereista todellakin elää yhä jossakin kaupungin vuokrarötisköissä kuppaisissa lähiöissä. Elämä muutenkin jäänyt vähän sinne ysärille. Kyllä ne duunissa käy, mutta jotenkin vain kaikki muu kehitys pysähtynyt.
Kirjoituksesi kertoo sinusta kaiken oleellisen, eikä se ole näköjään mitään positiivista.
Ja susta paistaa kateus 😅 Suomalaisten perisynti.
Kateus mistä?
Vierailija kirjoitti:
Ja susta paistaa kateus 😅 Suomalaisten perisynti.
Heti ollaan kateutta vääntämässä. :D
Ohis
Itselle olisi turn off. En ikinä asuisi kerrostalossa ellei olisi elämäntilanteen pakottama välivaihe, ovat ihmisensäilytyslaatikoita. Lisäksi miettisin, onko elämänhallinnallisia ongelmia, kun tuon ikäisenä ei ole omistusasuntoa, edes sitten sitä kerrostalohuoneistoa. Itselle olisi tosin turn off myös kuusikymppinen mies sekä stadilainen, joten en ehkä ole oikea henkilö vastaamaan tähän.
Tämä. Mun oikeasti on käynyt ihan hirveästi sääliksi tuo Nina :( Koko elämän paskoivat, vaikka mahdollisuudet oli hyvät.