Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko ihminen itsensä aina nuoreksi?
15.01.2024 |
Tiedän, että olen 41-vuotias ja että ikäni pystyy arvaamaan suhteellisen helposti. On asioita, joita en enää missään tapauksessa tekisi kuten nuorena ja asioita, joista en enää nauti kuten 20 vuotta sitten.
Mieleltäni en kuitenkaan loppujen lopuksi tunnista ikääni. Pelleillen lasteni kanssa, innostun järjestelemään Barbie-kotia, tykkään lukea nuorimmalle Ronja Ryövärintytärtä. Löysin vuosi sitten uuden bändin mitä fanittaa ja häpeilemättä kuljen heidän bändipaidoissaan. Nämä nyt siis vain esimerkkejä joita tähän hätään keksin.
Ajatteleeko ihminen, tai pitäisikö ajatella, itseään ja maailmaa aina ikänsä kautta? Olen joutunut kokemaan kaikenlaista lapsesta lähtien, ja yhtäkkiä pysähdyin miettimään, että jos minä en koskaan kehittynyt aikuiseksi? En kuitenkaan ole mikään kaverivanhempi ja meillä on tiukatkin rajat tietyissä asioissa. Silti joskus jään miettimään, että ihmiset ympärilläni eivät taida ihan tuntea samoin kuin minä.
Vai onko se luonnekysymys?
Itsehillintää, ettei näytä ulospäin vaikka innostumistaan?
Kommentit (14)
Täällä myös yksi ulkoisesti rupsahtanut, mutta sydämeltään nuori. 🙂
Olen kyllä elämäni aikana paljon oppinut ja kasvanut, mutta se tietty viattomuus, ja leikkisyys on vielä minussa.
Pahasti välillä arki ja huolet tukahduttavat sitä, mutta siellä se aina on, syvällä sisälläni.
En usko, että ihmiset menettävät sitä "nuoruuttaan" oikeasti, se vain hautautuu huolien ja kivun alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyllä tavalla kyllä, jopa silloin jos käyttäytyy iälleen tavallisesti. Itse olen 49 ja aika tyypillinen keski-ikäinen varmaan elämäntavaltani ja ajatusmaailmaltani. Mutta olen huomannut, että vaikka ajattelutavat, tunteet ja elämäntavat muuttuvat iän myötä, itse tietoisuus ei vanhene lainkaan, se on se sama minä joka on nähnyt kaikki minussa tapahtuvat tunteet ja ulkoiset tapahtumat ja ajatukset lapsena ja nyt ja näkee vielä sitten kun olen vanha. Keho ja mieli tuntuu vanhenevan, mutta jännästi tietoisuus ei.
Oma luonteeni on kyllä muuttunut iän myötä parempaan. Naureskelen paljon itsekseni ja enkä juurikaan murehdi, toki on asioita jotka surettavat. Teen sen mitä pystyn. Koetan olla suorittamatta mitään.
Olin ihan tyypillinen nuori, hirveät suorituspaineet, vertailuvimma. Onneksi havahduin tuon järjettömyyteen ja valitsin stressittömän taviselämän. Tai ainakin sivustakatsojan. Sopii luonteelleni. Olen aina tuntenut ulkopuolisuutta. Nyt tosin eri tavalla, en ole enää yksinäisellä tavalla ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Tietyllä tavalla kyllä, jopa silloin jos käyttäytyy iälleen tavallisesti. Itse olen 49 ja aika tyypillinen keski-ikäinen varmaan elämäntavaltani ja ajatusmaailmaltani. Mutta olen huomannut, että vaikka ajattelutavat, tunteet ja elämäntavat muuttuvat iän myötä, itse tietoisuus ei vanhene lainkaan, se on se sama minä joka on nähnyt kaikki minussa tapahtuvat tunteet ja ulkoiset tapahtumat ja ajatukset lapsena ja nyt ja näkee vielä sitten kun olen vanha. Keho ja mieli tuntuu vanhenevan, mutta jännästi tietoisuus ei.
Hyvin kuvailit. Yritin tapailla sanoja kertoakseni saman ajatuksen, mutta ehdit ensin ja paremmin. 🙂
Ihmisen persoona ei muutu mihinkään. Se voi hioitua ja joissakin asioissa viisastua toimimaan järkevämmin kuin oma luonne perimmiltään innostaisi toimimaan, mutta silti se sama tyyppi kulkee sisikunnassamme aina vanhuuteen asti.
Aikuisuus on vain kuvitelma, johon jotkut lokeroituvat pelätessään elää omanlaistaan elämää. Ihminen ei ole sen tyhmempi tai lapsellisempi, jos leikittää tai haluaisi tehdä jotakin ihan hölmöä välillä. Pieni esimerkki mökkinaapuristani 55 vuotta, että hänen mökillään on iso laatikko vanhoja barbeja ja niiden suosio on taattu olipa aikuinen tai lapsi vieraana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen persoona ei muutu mihinkään. Se voi hioitua ja joissakin asioissa viisastua toimimaan järkevämmin kuin oma luonne perimmiltään innostaisi toimimaan, mutta silti se sama tyyppi kulkee sisikunnassamme aina vanhuuteen asti.
Aikuisuus on vain kuvitelma, johon jotkut lokeroituvat pelätessään elää omanlaistaan elämää. Ihminen ei ole sen tyhmempi tai lapsellisempi, jos leikittää tai haluaisi tehdä jotakin ihan hölmöä välillä. Pieni esimerkki mökkinaapuristani 55 vuotta, että hänen mökillään on iso laatikko vanhoja barbeja ja niiden suosio on taattu olipa aikuinen tai lapsi vieraana.
Minusta taas persoona voi muuttua paljonkin. Se on joku syvempi osa kuin persoona joka ei muutu, ehkä paremman sanan puuttuessa "tietoisuus" kuten joku yllä kuvasi. Se joka tiedostaa persoonan ja sen ajatukset, tunteet ja tekemiset.
Enimmäkseen tuntee olevansa nuorempi kuin on! Peili tosin palauttaa todellisuuteen. Jotkut tieteilijät ovat kertoneet, että ihmisen sielu on ikinuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kroppa rupsahtaa ihminen hidastuu biologiaa
kyl mä oon muuttunu paljon rauhallisemmaks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisesti tunnen olevani ainakin sata; kipeä ja raihnainen, nuhjuinen ja ruosahtanut, todella vanha. Sen sijaan mieleltäni olen lapsellinen, jotenkin oudon kehittymätön, en normaalisti aikuistunut. Leikin tarvittaessa aikuista sujuvasti, mutta ytimeltäni olen jonkinlainen tunne-elämältään häiriintynyt teini - ikuisesti.
Olen 50-vuotias.
Rauhoittumista tapahtuu kyllä, ja luullakseni on yksilöllistä, mutta esim. itse tunnen hyvinkin nuoreksi ja lapselliseksi itseni. Voi myös johtua siitä, että jos ihminen tulee hyväksytyksi (lapsellisena) itsenään eikä koe isompia vastoinkäymisiä, ei ole isoa tarvetta muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi ulkoisesti rupsahtanut, mutta sydämeltään nuori. 🙂
Olen kyllä elämäni aikana paljon oppinut ja kasvanut, mutta se tietty viattomuus, ja leikkisyys on vielä minussa.
Pahasti välillä arki ja huolet tukahduttavat sitä, mutta siellä se aina on, syvällä sisälläni.
En usko, että ihmiset menettävät sitä "nuoruuttaan" oikeasti, se vain hautautuu huolien ja kivun alle.
Ja ympäristön, joka kohtelee sinua ikäsi mukaisesti.
Jotain tällaista. Tunnen itseni ainakin nuoremmaksi, mitä olen. Olen 77, enkä lainkaan raihnainen. Lenkkeilen, hiihdän, kalastan jne. Tiedän, että harhaahan se on, vanha mikä vanha.