Miksi en pääse eroon karkeista😶. Miten olette itse päässeet?

syömällä niistä pääsee eroon. jos mies niitä ostaa jatkuvasti, niin syömöllä pääset eroon miehestäkin.

Ainoa tapa mulle on se, etten osta, en tuo mitään karkkia kotiin. En ole edes erityisemmin makean ystävä, mutta jos sitä on niin se on syötävä ja mieluiten heti, esim iso suklaalevy. Itsehillintä pettää satavarmasti. En oikein edes ymmärrä itseäni tässä.

Vierailija kirjoitti:

syömällä niistä pääsee eroon. jos mies niitä ostaa jatkuvasti, niin syömöllä pääset eroon miehestäkin.

Kannibalismia ei tueta.

Joulukuussa tuli syötyä kyllä koko vuoden edestä suklaata mutta päätinkin jo silloin että vuoden vaihduttua jää todella vähälle karkin syönti. No nyt ostin yhden pienen patukan ja oli kyllä aika kuvottavan makeaa. En tiedä miksi edes ostin, vanhasta tottumuksesta ehkä, ei edes ollut makean nälkä. Toivottavasti seuraavan kerta on joskus helmikuulla, jos silloinkaan.

Söin ne ja heitin pussin roskiin. Hyviä oli.

Puolen vuoden päästä sitten taas!

Helppoa kun ei osta niitä kotiin. Käyn vain kerran viikossa kaupassa mennen karkkihyllyjen ohi mutta vaikeempaa on sivuuttaa sipsihyllyjä. Koitan vähentää etten ihan joka viikonlopuksi ota lempi sipsejäni.

Pidän karkkipäivän noin parin kuukauden välein pari pientä karkkipussia ostamalla, salmiakki ja hedelmäkarkkia. Liian makeesta tulee ällötys ja huono olo. Joskus voi tulla ihan kamala mieliteko ja kun kotona ei ole karkkia niin pitää sitten ahmia vaikka näkkileipää.

Luulenpa että vikana on sun ruokailurytmi, eli et syö säännöllisesti. Huomasin itse tämän kun olin hotellissa tuetulla lomalla. Siellä sai syödä säännöllisesti mahansa täyteen 3 kertaa päivässä, eikä tehnyt yhtään mieli makeaa ja karkkia. Heti kun tulin kotiin karkin mässytys alkoi. 

Pitäisi syödä sännöllisesti, aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Mutta kuka jaksaa?

Minulla auttoi, kun aloin tietoisesti syödä enemmän oikeaa ruokaa.

En siis edes yrittänyt vähentää karkinsyöntiä vaan lisäsin syömistä siksi, että toivoin sen auttavan minua kehittymään paremmin liikunnassa. Ja olin sitten ihan yllättynyt, kun muutamassa päivässä tai viikossa makeannälkä vain katosi ja karkit ja keksit jäivät kaappeihin. Ennen tuota minun teki koko ajan mieli makeaa ja karkkipussin säilyttäminen syömättä sitä oli mahdottomuus.

Tein sen muutoksen, että aloin syödä aterioilla niin paljon kuin jaksan (ilman että tulee kuitenkaan huono olo) enkä vain sen verran, että olen juuri ja juuri kylläinen ja sitten parin tunnin päästä napsin karkkia "makeannälkään".

Eli tarinan opetus (ainakin omalla kohdallani): ei ole mitään "makeannälkää" vaan on vain nälkää ja se lähtee syömällä esim. voileipää tai puuroa tai makaronilaatikkoa. Jos on "makeannälkä", syöt liian vähän.

Nykyään en ole enää jaksamisongelmien takia jaksanut huolehtia, että syön riittävästi, ja olen taas alkanut syödä karkkia joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Se vaatii aina pienen vieroittautumisen. Ehkä viinirypälettä? Kaakao viileään maitoon? Se viinirypäle tosin maksaa enemmän kuin euron karkit.

Jaa pienen sokeri on yhtä koukuttavaa kuin kovat huumeet. Kannattaa koittaa siirtyä vaikka syömään hedelmiä. Ei lopettamisesta mitään jos asuu toisen sokeriholistin kanssa, pitää yhdessä lopettaa. Syömishäiriö kyseessä ja kuten katukuvasta elintasosairauksista näkyy todella yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tepsi vain totaalikielto. Siis kaikki herkut karkkeja, sipsejä, leivonnaisia jne myöten pannaan ja muutenkin vähensin ruokavaliosta hiilareita. Lisättyä sokeria en syö enää ollenkaan. Herkkuhimo loppuu aikanaan ja nyt maistuu hedelmätkin jo todella makeilta.

Nyt syön silloin tällöin herkkuja, mutta vähän ja harvoin. Muutos on radikaali siihen verrattuna, että ennen ostin puoli kiloa irtokarkkeja joka perjantai ja söin niitä koko viikonlopun + muut makeat ja herkut päälle. Voit vaan kuvitella miten erilainen olo on nykyään, niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Jännä joo ettei makea ja muu sipsi tai limu maistu yhtään niin hyvältä kun tottuu syömään monipuolisesti terveellistä ruokaa. Mutta sehän onkin hintojen puolesta nykyään luksusta.

Syöt liian köyhän lounaan. Syön ruokaisampi lounas, vähentää makeanhimoa illalla.

Minä olen sokerin kanssa kuin alkoholisti viinaksien kanssa, ei voi ottaa vain sitä yhtä pientä palaa. Jos sorrun yhtään sitä sokeria syömään, niin peli on menetetty. En voi siis syödä sokeria ollenkaan, muuten on peli menetetty ja ratkean syömään sitä joka päivä. En tiedä mikä siinäkin on. Eläisin pelkällä sokerilla, vaikka siitä tulee huono olo.

Itse olin ennen todella pahasti sokeririippuvainen. Aina kun yritin olla ilman, ei onnistunut ja söin vaikka sokeria suoraan pussista tai lähdin huonossa säässä keskellä yötä kauppaan. Piti saada koko ajan vähän jotain tai vähintään kerran päivässä iso määrä. Kerran sitten sain puolen vuoden ajan kokeiltua olla ilman. Karsin kaiken sokerin, eli myös hedelmät. Hiilareita söin, mutta olin tarkkana että sokeria ei saanut olla lähes ollenkaan. Ja tiedättekö mitä? Ei auttanut. Pahin himo lähti ehkä kuukaudessa, mutta sen jälkeen ei parannusta.

Muutaman vuoden päästä sain ADHD diagnoosin ja lääkityksen. Sokeririippuvuus loppui siihen. Edelleen tekee mieli, mutta vain mieli, ei ole enää pakottavaa tarvetta ja mieliteon saa tyydytettyä pienellä määrällä.

Vierailija kirjoitti:

Se vaatii aina pienen vieroittautumisen. Ehkä viinirypälettä? Kaakao viileään maitoon? Se viinirypäle tosin maksaa enemmän kuin euron karkit.

Typerin neuvo ikinä. Viinirypäleet on melkein pelkkää sokeria.