En halua lapsia eikä kumppani ole varma haluaako lapsia
Mitä pitäisi tehdä?
Suhteen alussa oltiin puhuttu että ei hankita ja oltiin keskusteltu se hyvin läpi, mutta on viimeaikoina puhunut että ehkä voisikin joskus haluta niitä mutta ei ainakaan tällä hetkellä.
Mitä mieltä tuosta pitäisi olla? Itselle hyvin selkeää että en halua lapsia (olen nainen) niin mietin vahvasti eroa, mutta sitten harmittaisi tulevaisuudessa jos asia onkin niin että mieheni ei haluakkaan lapsia ikinä.
Ollaan molemmat tosi onnellisia toistemme kanssa, yli vuosi yhteiseloa ja asutaan yhteisessä asunnossa. Onko vain oikein toimia niin että jatketaan yhdessä ja tulevaisuus tuo tullessaan mitä sitten ikinä tuokaan?
Kommentit (25)
Itse en roikkuisi löysässä hirressä. Odotellen että no milloin se mies haluaakin lapsen ja sen takia ottaa eron. Pahimmassa tapauksessa sinulta salaa alkaa jo etsiä uutta naista lapsentekoon sinun selkäsi takana. Kun uusi suhde varmistunut niin ottaa eron.
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, sinä et halua ja miehesikään ei todennäköisesti halua. Mikä tässä oli se ongelma?
Aivan, jotain naisen logiikkaa taas?
Siis ongelmahan on vain silloin, jos halutaan lapsia mutta ei ole kumppania tai ei muuten vain tule raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.
Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan tms. takia.
Oho nyt synnytit freudilaisen lipsuslapsuksen: Lapsellisen lapsiviha = lapsellinen vihaa lapsia. Mitäs läksit niin?
Ääh näitä "ehkä sitten joskus" -miehiä.
En ymmärrä miksi se on joillekkin miehille niin vaikeaa päättää haluavatko lapsia vai eivät.
Toi on tosi ärsyttävää niin lapsia haluaville, kuin lapsia haluamattomille naisille. Ja tuollaiset miehet ihan itse tuhoaa parisuhteensa tolla asenteella... Tosin ehkä he ovat sellaisia ihmisiä, että a) eivät suunnittele edes sitoutuvansa kumppaniin loppu iäksi b) eivät osa ymmärtää miten naisten biologia toimii
Paitsi silloin, jos mies sanoo näin naiselle, jolla on vauvakuume. Silloin se 100% tarkoittaa, että ei koskaan. (Jos siis puhe aikuisista eikä mistään 21v.) Eli oikeastaan voisi sanoa että jos tämä lause tulee lisääntymisikäisen miehen suusta niin se usein tarkoittaa, että miehen toive lasten suhteen on just päinvastainen kuin naisella mutta ei halua sanoa sitä ääneen ettei nainen lähde.