Te joilla on lapsia, miksi olette halunneet niitä?

Koska vanhempani näyttivät selvästi nauttivan meidän lasten kanssa olemisesta ja perheenä elämisestä, ja sain perhe-elämästä positiivisen ja hyvän kuvan.

Biologia, hormonit? En tiedä, oli vain erittäin voimakas halu ja tarve saada lapsi. Jouduimme turvautumaan lapsettomuushoitoihinkin. Olisi ollut todella kova paikka, jos olisin jäänyt lapsettomaksi. Ja kun ensimmäinen lapsi ja vanhemmuus oli niin ihanaa, niin halusimme lisääkin.

Halusin lapsen, koska tulin raskaaksi. Jos olisin odottanut oikeaa hetkeä, odottelisin vieläkin. 

Elämäni paras päätös

En mä ollut ajatellut koko asiaa ennen, kun huomasin et raskaana ollaan.

Koska ajattelin että tykkäisin elämästä lasten kanssa ja niin olen tykännytkin. Tykkään kun on elämää ympärillä. Tämä on ollut ihana elämänvaihe, myöhemmin sitten taas jotain muuta :) 

Halusin vaan. Kai sitä vauvakuumeeksi kutsutaan. Tuli pakottava tarve. Vähän kuin nälkä, että ei sitä pysty sen tarkemmin perustelemaan. Ajatukset pyöri sen yhden asian ympärillä. Vanhempani suhtautuivat hyvin, paitsi kolmannen kohdalla ihmettelivät, että eikö jo riittänyt, kun oli jo tyttö ja poika.

Olen niin ylivertainen geeneiltäni ja muutenkin melkein kuin Sanna mariini eli täydellisestä ei paljon puutu.

Niin ihan velvollisuudesta junttikansaa kohtaa tein niitä niin monta kuin ikinä ehdin ja pystyin.

Oon voimaantunut( f)Emakkokin ja miestä en tietty huålinut, yäxx, tein ne ihan ite ja koskamähaluuuuuuun

Luulen että se on yhdistelmä kasvatusta, kokemusta, ympäristöä ja  biologiaa (lisääntymisvietti). 



Terv. kahden äiti, kolmen mummi, 65 v.

Halusin elämälle tarkoituksen.

Elämä oli tyhjää. Vaikea löytää parisuhdetta ja olin pitkään ollut yksinäinen. Elämästä puuttui jotain. Ei työtä, ei mitään. Ajattelin lapsen ratkaisevan työ- ja tyhjyysongelmat. Niinkuin tekikin. 

Vanhempani olivat järkyttyneitä. 

Tää piti olla lasten isän kanssa sellainen yhteinen rakkaudesta syntynyt projekti, aika yksipuolinen nykyään...

Ei ollut itsestään selvä juttu, mutta nyt en vaihtaisi pois seluntiakaan.

En tiedä, se on ollut minulle aina, lapsesta asti itsestään selvää. Siis se, että haluan, ei se, että niitä tulee saamaan. En osaa perustella miksi se on ollut niin selvää, mutta onhan noista elämään sisältöä ja jatkuvuuden tunnetta tullut.

Ei kiinnostanut mikään muu. Työelämään en sopeutunut ja muitakin ongelmia. En löytänyt parisuhdetta. Masennustaustaa. 

Minulla oli vahva olo, että olisin kuitenkin hyvä äiti. Ja että rutiinit ja arki tekevät hyvää minulle. Niinkuin tekivätkin. 

Minusta se on yhtä luonnollinen osa ihmisen elämää kuin jääkaapilla ja pytyllä käynti.

En mennyt turhan takia naimisiin ja halusin lapsen  ja sain muutaman vuoden kuluttua 44 v sektiolla. Ilman keinosiemennyksiä. Kiitos. Paljon olisin menettänyt ilman lasta. 

Mä halusin lapsen. Vanhemmat olivat iloisia kun kerroin raskaudesta. Olin 30v.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnostanut mikään muu. Työelämään en sopeutunut ja muitakin ongelmia. En löytänyt parisuhdetta. Masennustaustaa. 

Minulla oli vahva olo, että olisin kuitenkin hyvä äiti. Ja että rutiinit ja arki tekevät hyvää minulle. Niinkuin tekivätkin. 

Ja siis ei ollut mitenkään selvää. En ollut suuntautunut lapsiin. Olin pitänyt 2 kertaa vauvaa sylissä aikaisemmin. En ollut hyvä lasten kanssa. 

Tapasin miehen, joka halusi lapsen kovasti. Ajattelin, että yhdessä kasvatamme lapsen. Ja hän auttaa minua. Mutta aika nopeasti jäin yksin. 

Luontevasti lähti äitiys kuitenkin sujumaan. 

Kysy äidiltäsi ja isältäsi.

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsen, koska tulin raskaaksi. Jos olisin odottanut oikeaa hetkeä, odottelisin vieläkin. 

Elämäni paras päätös

Sama. Ja yhden jälkeen halusin toisen. Kolmatta ei enää ehtinyt, kun tuli ikä vastaan.