Persoonallisuuserot parisuhteessa
Henkilö A on looginen, käytännöllinen, rationaalinen ja järjestelmällinen, kun taas henkilö B on melkein vastakohta luova, tunteikas ja syvä.
Kohtaamme haasteita eroissamme, erityisesti siksi, etten ilmaise rakkauttani samalla tavoin kuin hän. Vaikka pyrin näyttämään sen, hän tuntee, etten arvosta häntä riittävästi.
Mikä auttaa?
Kommentit (20)
Teidän täytyy vain oppia ymmärtämään toisianne. Jos siinä pystytte, suhde voi kukoistaa ihmeellisellä tavalla. Täydennätte toisianne, voitte yhdessä kasvaa ja oppia eroavaisuuksista. Kasvaa yhdessä.
Kommunikointi ja arvostus.
Missä tapasitte? Tuskin samoissa piireissä.
Olin tuollaisessa suhteessa. Imperfektistä huomaa, että kävi pidemmän päälle hyvin vaikeaksi. Puoliso sanoi, ettei ymmärrä tunteitani kun niitä on niin paljon, itse en ymmärtänyt tai huomannut toisen rakkautta, koska ilmaisu oli niin erilaista. Sinällään eksä oli huipputyyppi muuten. Nyt ollaan samanhenkisempien kumppanien kanssa kumpikin.
On helppo puhua kommunikaation tärkeydestä, kokonaan toinen asia kommunikoida silloin, kun koko elämänkokemus on aivan eri. Sanat tulee yllättävän nopeasti vastaan. Vähän kuin toinen puhuisi norjaa ja toinen ruotsia, melkein on sama kieli muttei kuitenkaan.
Jos tosiaan on niin, että olet kertonut näkemyksistäsi ja oikeasti kuitenkin pyrit parhaasi mukaan osoittamaan välittämistä, mutta puolisolle se ei millään kelpaa, suhde on tuhoon tuomittu.
Monet persoonallisuuserot voivat olla hyväksikin suhteessa. Toinen voi olla rauhoittava osapuoli ja toinen innostava ja ulospäinsuuntautunut ja molemmat voivat saada toiselta jotain uutta. Mutta jos puolisoilla on merkittäviä eroja kommunikointityylissä ja siinä, mitä he odottavat suhteelta, niin vaikeaa on.
Toimii jos molemmat ja siis todellakin molemmat ymmärtää ja hyväksyy toisen erilaiset tavat. Puhumalla pääsee pitkälle.
Meillä toiminut hyvin. Alussa oli hankalaa, kun ei vielä tunnettu toisiamme. Ollaan molemmat ymmärtäväisiä ja olen saanut 'luvan' kysyä aina, jos epäilen hänen tunteita. Silloin hän kertoo minulle mitä kauneimpia asioita meistä kahdesta. Arjessa ei se niinkään näy.
Hyvä, että ollaan erilaisia. Mä en jaksaisi tunteilevaa miestä. Tykkään, että mies osaa sellaista, mitä itse en osaa. Tunteilla osaan liikaakin. Lasten kanssa täytyy osata tulkita tunteita. Kumma muuten, ettei miehet pelkää niin kuin naiset.
En voisi koskaan seurustella täysin vastakohtani kanssa, entä todellakaan täysin kaltaiseni. Täytyy olla eroavaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toiminut hyvin. Alussa oli hankalaa, kun ei vielä tunnettu toisiamme. Ollaan molemmat ymmärtäväisiä ja olen saanut 'luvan' kysyä aina, jos epäilen hänen tunteita. Silloin hän kertoo minulle mitä kauneimpia asioita meistä kahdesta. Arjessa ei se niinkään näy.
Näin sen kuuluisi mennä. Tässä näkyy arvostus ja kunnioitus toisiaan kohtaan. Tahto antaa toiselle kaikki mitä hän tarvitsee.
Yleensä näissä tapauksissa se tunneihminen ei sopeudu. Aina inkuttaa ettei tunne itseään rakastetuksi. Yhtä lailla se toinen joutuu sietämään sitä ainaista lähentelyä ja toisen ikuista halipulaa.
Harvoin ihmiset ovat tismalleen samanlaisia. Itse asiassa eivät koskaan ole. Mielisairas ajatus, että olisi kaksi samanlaista ihmistä, saatikka että he olisivat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toiminut hyvin. Alussa oli hankalaa, kun ei vielä tunnettu toisiamme. Ollaan molemmat ymmärtäväisiä ja olen saanut 'luvan' kysyä aina, jos epäilen hänen tunteita. Silloin hän kertoo minulle mitä kauneimpia asioita meistä kahdesta. Arjessa ei se niinkään näy.
Näin sen kuuluisi mennä. Tässä näkyy arvostus ja kunnioitus toisiaan kohtaan. Tahto antaa toiselle kaikki mitä hän tarvitsee.
Miksi kuuluu mennä juuri niin, että on hankalaa? Miksei kuulu olla helppoa, ja silti tahto antaa toiselle kaikki, mitä tarvitsee?
Moni on rakastuneena hyvinkin optimistinen sen suhteen, miten paljon rakkaudella voi korjata yhteenkuuluvuusongelmia. Sitten kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä vasta oikeasti näkee, ovatko kulmat hioutuneet vai lopullisesti tullut seinä vastaan jatkuvien esteiden ylittelyssä.
Voiko opetella toisen rakkauden kieltä?
Itse ainakin tahdon kumppanilleni hyvää ja teen hänen eteen hänelle mieluisia asioita.
Täytyy olla eroja. Rikastuttaa suhdetta!
Se, joka ei koe vakuuttuvansa toisen rakkaudesta, on myös vastuussa miettiä miksi ei. Johtuvatko odotukset toista kohtaan niin suurista toiveista ja romanttisista mielikuvista, ettei hän ole valmis tulemaan sieltä yhtään vastaan? Jos haluaa ja toivoo jotakin pitäisi myös selkokielellä selittää, mitä haluaa ja miten. Kukaan ei ole selvännäkijä parisuhteessakaan.
Se, jonka pitäisi näyttää tunteensa voi miettiä onko ongelma opituista käytösmalleista jo lapsuudessa vai pelkääkö avoimuutta/pehmeyttä itsessään? JOskus tunteiden avoin ilmaisu vaatii täyttä luottamusta toista kohtaan, joka voi rakentua pitkäänkin. Kaikkea ei voi olla heti.
Sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Jotta niin tapahtuisi pitäisi molemmilla osapuolilla olla kärsiväliisyyttä ja luottamusta huomiseen.
Ennemmin vähän erilaiset kuin toistensa kopiot, ainakin meillä erilaisuus on toiminut liimana jopa. On mukavaa vaihtelua kuulla täysin erilaisia mielipiteitä.
Ap, mikä on sinun rakkauden kieli, entä miehesi?
Kommunikointi ja ymmärrys.