Lapsen kehitys osaavaksi ja pärjääväksi yksilöksi

"Psykologi korostaa, että lapsen tietä ei saa silotella rypyttömäksi.

Väisästen kotona pidetään tärkeänä sitä, ettei lasta päästetä aina helpolla. Psykologin mukaan tien silottelun sijasta vanhemman tulisi kasvattaa lapsen kykyä selviytyä ongelmista." Kalevan artikkeli tänään.

Miten teillä perheellisillä ihmisillä lasten osallisuus yhteisönä toimimiseen näkyy, miten kognitiivisia taitoja kehitetään ja milloin vanhempina autatte, olettko kuri- vai kaverivanhempia ja mitä olette jälkikäteen huomanneet että olisi pitänyt tehdä toisin? 

Olen astunut perhekuvioon, jossa vanhemmat eivät ole aikanaan keskustelleet selvästikään tarpeeksi lasten kasvatuksesta yhtenevästi. Toisessa kodissa ei ole kotitöitä eikä kuria, rajattua (aika eikä sisältö) ruutuaikaa jne. Lapsilta ei löydy valmiuksia yhdessä tekemiseen tai empatiaan pyytää anteeksi itsenäisesti.  Keskimmäinen nokkii aina nuorinta (on muuten raskasta kuunneltavaa). Jokainen on viimeisen päälle passattu yksilö joka ei käytä aivojaan vaan kaikki pitäisi tulla kuin manulle. Koulussa alisuoritetaan. Kukaan ei etsi edes omille sukilleen pareja ja sitten kitistään että ei ole sukkia. Sitten kun jotain pyytää niin vedotaan kun ei osata, mitään mielenkiintoa ei ole oppiakaan, kun tietää että kyllä aikuiset hoitaa.