Kuopus, miten käyttäytyisit, jos ajattelisitkin olevasi sisaruksista esikoinen?

Riippuu siitäkin, millaisista ikäeroista vuosissa on kyse. Jos ikäerot ovat vain suhteellisen pienet, mutta sisarusasemasta johtuvat roolit vahvat, voi jokin tuollainen ajatusmuunnelma auttaakin ainakin jäsentämään asioita uudella tavalla. Omalla kohdallani ikäero ainoaan sisarukseeni on 15 vuotta, ja tässä tapauksessa ikäero on oikeasti aika todellinen tekijä.

Up! Kiinnostaisi kuulla lisää ajatuksia aiheesta!

Hyvä aloitus! Olen itse kuopus, isompiin sisaruksiin ikäeroa kymmenisen vuotta ja kaiken huipuksi erittäin dominoivia sisaruksia luonteiltaan. Jäin siis jo lapsena paljon ns. jalkoihin ja myös aikuisena olen melko varautunut heidän seurassaan, tosin näemmekin melko harvoin.

 

Itselleni oli aika suuri oivallus aikuisena alkaa esim. haastavissa työkuvioissa asettaa itseni mielessäni ikäänkuin esikoisen asemaan. Aloin siis tietoisesti kuvitella olevani perheen esikoinen lapsuusrooliltani, jotta sain, ajan kanssa, luotua itsestäni uskottavamman vaikutelman. Näin sain tietysti myös itsevarmuutta.

Aloin ohjeistaa ja huomioida enemmän oma-aloitteisesti muita, tietenkin vain tarvittaessa ja rajallisesti neuvoen. Kuopusroolissani olisin jäänyt odottamaan, että muut hoitavat ja neuvovat. Uskon tämän ajatuksen aidosti auttaneen urakehitystäni.

 

En ollut tajunnut, että muilla voisi olla samankaltaista ajatuksenkulkua. Mielenkiintoista! 

Kiitos kommentista! Kiinnostavaa, että tämän ajatuksen voi laajentaa työelämäänkin! Miten ei tullut itselle ollenkaan mieleen. Sielläkin kyllä itsekin hyötyisin, jos vaan saan tällaisen ajatusleikin aktivoitumaan työyhteisössäkin. 

-kuopus-ap