Mitä tehdä 3v. raivottarelle, joka menee nukkumaan vasta tunnin raivareiden jälkeen?
Siis ihan tosi, päiväunet tai yöunet - sama juttu. Eilen illalla karjui tunnin, tänään ei suostunut päiväunille. Tähän aikaan en enää haluaisi unille pakottaa, koska muuten illasta tulee vieläkin helvetillisempi.
Ollaan mietitty päikkäreiden poisjättöä, mutta siitäkään ei tunnu tulevan yhtään mitään. Tyttö on vain entistä kiukkuisempi ja uhmakkaampi.
Voisiko olla jotain pelkoa? Tai mustasukkaisuutta 3 kk vauvasta? Mielestäni mustasukkaisuus alkoi jo olla menneen talven lumia, ja pahin uhmakin helpottui jo aikaa sitten. Unille mennyt jo hyvän aikaa yksin, kirjoja lueskelemaan siten että ovet auki ja valot päällä.
Nyt tätä temppuilua jatkunut jo pari viikkoa, ja hermot tosiaan alkavat mennä. Kun isä paikalla, temppuilee myös mutta ei yhtä paljon kuin minulle. Valitettavaa on, että isä joutuu usein olemaan iltaisin töissä, ja pakko kai minun on muutenkin saada lapseni tottelemaan ja nukkumaan...
Nyt karjuu tuolla huoneessaan, että äiti kiusaa! Ja vauva alkoi tietysti itkeä tuolla olohuoneen lattialla, kun säikkyy siskonsa huutoa.
Hyviä ideoita, kellään?
t. kuonokas
Kommentit (4)
Meillä siis 4.5 vuotias poika joka on koko elämänsä ajan ollut tosi huono menemään nukkumaan. Perheessä on myös 1.5 vuotias pikkusisko joka taas on aina ollut ihan päinvastainen tapaus. Edelleen tapellaan pojan kanssa aika ajoin.
Iltaraivarit on kausiluontoisia. Välillä saattaa mennä jopa viisikin viikkoa jolloin joka ilta poika saa RAIVARIN. Milloin mistäkin pikkuasiasta. Meillä repertuaariin kuuluu myös yöraivarit joita onneksi on ollut viimeisen vuoden aikana harvemmin! Nukkumaan mennessä kaikki menee välillä ensin ihan hyvin ja kun jä' ä vuoteeseen niin vartin päästä tulee yhtäkkiä pyyntö. Yleensä poika keksii jonkun jota haluaa vielä tehdä tai lukea ja kun se kielletään ja sanotaan että nyt on tän illna hommat jo tehty niin poika alkaa huutamaan ja huutaa sitten yhtä ja samaa lausetta 1-1.5 tuntia. Yleensä lapseen ei saa mitään kontaktia. (on mm. huutanut keskellä yötä " iskä vie mut siwa kauppaan" melkein kahden tunnin ajan!) Ollaan vaan annettu huutaa (koska välillä tekis mieli huutaa itsekin mukana) ja sitten kun voimat alkaa loppua ja pikkuhiljaa ääni vaimenee ja lapsi nukahtaa ja usein " nyyhkii" vielä pitkään unissaan.
Välillä menee monta iltaa ihan hienostikin... Välillä taas hampaiden pesu ja sadun lukukin on yhtä riitelyä ja sitten nukahtaakin ihan hienosti vaikka itse on varautunut pahimpaan.
Olen pannut merkille että päiväunilla eikä päivän tapahtumilla ole juurikaan merkitystä. Raivo voi alkaa niin yliväsyneenä kuin pirteänäkin.
En siis osaa sinua oikeastaan neuvoa mutta minä olen ryhtynyt kertomaan lapselle hyvissä ajoin etukäteen illan tapahtumista (kohta loppuu leikki, kohta puetaan yöpuku, kohta mennään pesemään hampaat ja sen jälkeen iltasatu. Ja todella tärkeää on sopia etukäteen mihin iltasatu loppuu!)
Olen keskustellut näistä neuvolassa ja päiväkodissa enkä ole mitään kovin merkittäviä ohjeita saanut. Ja nyt joku viisas siellä neuvoo ottamaan syliin jne. Kun kunnon raivari on päällä ei lasta pysty ottamaan edes syliin! Kyseessä on isokokoinen 115 cm ja 25 kg 4.5 vuotias poika... ja kun sellainen potkii ja kiukkuaa ja huitoo niin mustelmiahan siinä tulee ja jos taas yrittää väkisin pitää kiinni niin pojalle tulee mustelmia... joten ollaan todettu että yritetään rauhallisella äänellä kommunikoida huoneen kynnykseltä käsin ja koittaa vaan itse pysyä rauhallisena. Se ei todellakaan ole helppoa.
Yleensähän nää pahimmat kohtaukset tulee just silloin kun on yksin molempien lasten kanssa...
Kyseessä on siis tosi voimakastahtoinen lapsi jolla on selvästi vaikeuksia nukahtaa. Ja kun uni ei tule haluaa sitten ruvetakin tekemään milloin mitäkin. Rutiinit olisi tosi tärkeät tämän lapsen kohdalla mutta joulun aikaan meillä hiukan ote lipesi kun sai valvoa uusien lelujensa kanssa ja siitä on nyt kärsitty siitä asti. Olen joskus ajatellut että pojassa olisi jotain vikaa mutta hän on päiväkodissa integroidussa erityisryhmässä ns. tukilapsena joten ympärillä on erityisopettajia jotka ovat sitä mieltä että kaikki on ok.
Minusta tämä on enemmän luonne kuin kasvatus kysymys. Pikkusisko on vauvasta lähtien vaan laitettu omaan sänkyynsä jonne kiltisti jää ja nukahtaa omia aikojaan.
Voimia vaan sinulle ja runsaasti kärsivällisyyttä! Näistä voimakkaasti tahtovista lapsista ei ainakaan tule mitään joojoo-aikuisia. =o)
Tilannekatsausta teille sen verran, että viestin kirjoittamisen jälkeen karjui vielä jonkin aikaa ja sitten ilmoitti menevänsä nukkumaan. nukkuin n. 45 min., enempää en antanut. ota tuosta nyt sitten selvää...
iltaunille meni yllättävän helposti, samoin tänään molemmille unille. Katsotaan nyt kauan tätä kestää.
piia: olet varmaan oikeassa tuon mustasukkaisuuden suhteen. tänään ulisi kesken leikkiensä olevansa " pikkuinen vauva, jota täytyy lähteä viemään vaunuihin ulos nukkumaan" .
kai se mustasukkaisuus voi olla tällaista aaltoilevaa; väliin pinnassa ja väliin taas loitommalla.
elias: kiitos seikkaperäisestä kuvauksestasi. meilläkin on noita yöraivareita joskus ollut, tosin paljon lievempinä. samoin nämä iltaraivarit ovat tosiaan olleet uusi juttu, siis sen jälkeen kun nukuttamisesta aikoinaan päästiin. (silloin tietysti protestoi, ettei äiti enää jäänyt istumaan pimeään huoneeseen ja lauleskelemaan...)
voimia sinulle voimakkaan pojan kanssa!
t. kuonokas
Antakee anteeksi, uupunut äiti sekoilee...
Nyt petiin.
Ehkä rauhoittuisi jos saa enemmän huomiota? Ei varmaan helppo tosin toteuttaa... Ei mulla ole kyllä mitään keinoja tohon antaa, valitettavasti. Oma kohta 4-vuotiaskin on huono nukkumaan menijä iltaisin; päivisin ei menekään päiväunille muuta kuin hoidossa.
T: Piia