Ujo ja arka 5-vuotias
Hei. Meillä on ujo ja arka 5-vuotias tyttö. Kotona hän käyttäytyy ihan normaalisti (välillä vähän liiankin railakkaasti), mutta vieraiden ihmisten seurassa ja päiväkodissa aikuisten seurassa hän vetäytyy ujoksi ja araksi lapseksi. Hän ei suostu vastaamaan kysyttäessä, ei katso silmiin ja vanhempien ollessa mukana piiloutuu selän taakse tms. Päiväkodissa leikkiminen lasten kanssa sujuu todella hyvin, mutta leikkimiset ohjattuna siten, että kukin lapsi vuorollaan sanoo/esittää jotain ei onnistu sitten millään. Ollaan puhuttu hänen kanssa asiasta ja hän ei vaan uskalla ja halua esiintyä. Onko muilla samanlaisia ongelmia, miten niistä on selvitty ja onko eskarin aloitus tuottanut ongelmia?
Kommentit (3)
tutussa seurassa sitten kyllä vauhti on välillä tosi kovaa eikä ujoudesta ole merkkiäkään. me ollaan ainakin yritetty tehdä tilanteista turvallisia ja mihinkään ei ole pakotettu.
Meillä on myös kotona railakas ja voimakastahtoinen tyttö, joka on vieraissa kuvioissa aivan tuppisuuna.
Olen kuitenkin koettanut hissukseen ujuttaa johonkin pienempään harrastusryhmään jossa on sellaista tekemistä mistä hän itse pitää. Sellaiseksi osoittautui musiikkileikkikoulu ja on nyt sitten harjoittelun jälkeen jo itsenäisesti menossa mukana.
Harjoittelu tosin tarkoitti sitä että useamman kerran olin alussa mukana ja siitä sitten pikku hiljaa vetäydyin taka-alalle. Nyt voinkin sitten jättä neidin leikkimään ja hän viihtyy ryhmässä.
Hoitajat ovat päivähoidossa kertoneet, että tämä on selvästi rohkeampi nyt hoidossakin eli myönteiset kokemukset auttavat uskaltamaan muuallakin.
Eli menkää johonkin toimintaan mukaan missä on muitakin ja olkaa alussa tukena ja turvana. Sitten kun rohkeus kasvaa niin sitten koettakaa vetäytyä ja seuratkaa sivusta.
Meillä on myös kohta 4-vuotta täyttävä poika, joka kyllä leikkii mielellään muiden kanssa, mutta vieraat ihmiset aina ujostuttaa ensimmäiset puoli tuntia. Sen jälkeen ollaan taas kuin ei mitään. Mutta kun pph:ssa vietetään joulu- ja kevätjuhlia ja pitäisi esiintyä, niin hän ei ole enää pariin vuoteen suostunut menemään edes eteen muiden kanssa, esiintymisestä puhumattakaan. Poika ollee perinyt minun luonteeni; en minäkään halua koskaan olla huomion keskipisteenä. Ehkä teillä kyse vähän samasta? Tuskin aiheuttaa eskarissa huolta niin kauan kuin ei tarvitse esiintyä joukon edessä?
T: Piia