Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laihdutuspuhe ruokapöydässä
07.01.2024 |
Lopettakaa! Oikeasti! Normaalipaino on terveellistä ja sitä on viisasta järkevillä tavoilla tavoitella, mutta laihdutuspuhe ruokapöydässä ja syömiseen liittyvä syyllisyyden ja häpeän lietsonta ei ole tervettä. Sun ei ole pakko ottaa konvehteja työpaikan kahvipöydässä eikä ole pakko vetää täytekakkua sukulaislapsen synttäreillä, etkä ole kenellekään tilivelvollinen siitä miksi jätät kermaperunat ottamatta, mutta anna muiden ihmisten syödä rauhassa. Just todistin tilannetta jossa esiteini-ikäisen tytön syntymäpäiväjuhlissa ei muusta puhuttu kuin joulukiloista ja laihduttamisesta samalla kun mätettiin leivoksia naamaan. Puistattavaa.
Kommentit (7)
Täysin samaa mieltä. Oletteko muuten ikinä huomauttaneet jotain? Itse en ikinä oikein kehtaa tai osaa sanoa noissa tilanteissa mitään vaikka mieli tekisi (jopa esihenkilöni on tällainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun on oma ruokapöytä eikä ole siinä ketään muita sössöttämässä puppu suusta lentäen, saaden syödä ihan rauhassa. Suosittelen muillekkin tai valitsee seuransa vähän tarkemmin jos tarvii pöytäseuraa.
Niin totta, yleensä he joilla paino ei ole iso ongelma aloittavat tän kauhistelun. Itse olen "ulkoistanut" herkut, otan kahvileipää kahvilassa, en syö kotona. Käyn kahvilassa ehkä kerran kk joten ihan hyvin muuten kuin että muut voivat katsoa sen oloisesti: miten kehtaat jne.
Näinhän tämä edelleen menee. Moni etenkin iäkkäämpi ihminen tuo häiriintyneen syömisensä yhteiseen pöytään.
Meidän juhlapöydässä anoppi on pahin: ahmitaan kaksin käsin, voivotellaan kun on niin ähky, sitten otetaan kuitenkin samantien lisää. Perään sitte (itsensä)vakuuttelut että jouluna/synttärinä/nimpparina/lauantaina saa syödä, arkena sitten palataan "ruotuun". Tähteitä suorastaan pakotetaan toistenkin lautasille, kun mitään ei saa mennä hukkaan, vaikka silmät pyörii jo päässä ja oksennus pyrkii kurkkuun.
Viime vuosina olen syönyt yhteisillä aterioilla korostetun vähän. Kun se ähkinä ja voivottelu täydestä mahasta alkaa, totean oikein maireasti, että minä söin kyllä oikein sopivasti. En myöskään suostu santsaamaan käskettynä.
Olen ajatellut tämä rituaalin johtuvan ahmintahäiriöstä ja siihen liittyvästä validaation tarpeesta: kun muutkin mässäilee, saa niin tehdä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Oletteko muuten ikinä huomauttaneet jotain? Itse en ikinä oikein kehtaa tai osaa sanoa noissa tilanteissa mitään vaikka mieli tekisi (jopa esihenkilöni on tällainen)
Olen sanonut välillä, ja se toimii ehkä vartin. Äitini on pahin tässä lajissa. Ei ihme, että oma ruokasuhde on vähän häiriintynyt kun on 10-vuotiaasta asti kuunnellut kun yksi laskee pöydässä ääneen painonvartijoiden pisteitä.
Alue: Aihe vapaa
Just tämä