Pettäminen ahdistaa, valehtelu ahdistaa (olen siis itse löytänyt toisen)

Pettäminen on elämän suola. Älä stressaa ja nauti salarakkaasta.

Kaipaisin neuvoja tai vertaistukea..

Tulee menemään ohi. Älä siis tee mitään.

T. Kokemusasiantuntija

Sekopää spämmää taas samoja provojaan. 

Mitäpä jos vaikka eroaisit.

Vierailija kirjoitti:

Sekopää spämmää taas samoja provojaan. 

Tää ei ole provo, vaikka varmaan provosoi jotakuta..

Unohda uusi tyyppi. Tuossa ei käy hyvin, vaan tilanne ajautuu yhä ahdistavammaksi. 

Hyvin itsekästä touhua sinulta. Et ole empaattinen, vaan kuvion pahis. Haukut miestäsi epäempaattiseksi. Mitä tuo sitten on? Olet sitoutunut ja luvannut. Mieti lapsiasi ja heidän isovanhempiaan ja miestä. 

Muista, että se ihana rakkausvaihe kestää puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. 

Ja nytkin on jo neuvottu että älä eroa, ihastus menee ohi tai että eroa jos avioliitto kerran on huono..

Tätä neuvoa et halua kuulla, mutta sanon sen silti. Lopeta tapaamiset toisen miehen kanssa nyt heti. Jos teidät on tarkoitettu toisillenne, niin löydätte kyllä toisenne uudelleen sitten kun sinulla on parempi elämäntilanne.

Hanki keskusteluapua, puhu kumppanillesi ja tarvittaessa erotkaa. Elämä on liian lyhyt huonossa parisuhteessa kärvistelemiseen ja lapset aistivat kyllä kodin tunneilmapiirin. Jos molemmilla on vielä halua yrittää, niin voisitte kokeilla pariterapiaa. Tärkeää on, että puhutte toisillenne siitä, mitä toivotte toisiltanne.

On inhimillistä hakeutua sellaisen ihmisen seuraan, joka tuottaa hyvää oloa. Mitään suhdetta ei kuitenkaan ole kannattavaa rakentaa petoksen päälle. Se kostautuu ennenpitkää jollain tavalla. Jos toinen mies ei tätä ymmärrä, anna hänen mennä. 

Ota suhteenne tila puheeksi miehesi kanssa, että mietit eroa ja yhteisen tulevaisuuden mahdollisuutta. Ehkä sieltä aukeaa vaihtoehtoja, joita voit/ voitte puntaroida.

Uuden ihastuksen takia tai varaan ei kannata tulevaa rakentaa, ihastuksista ei koskaan tiedä,kuinka käy ja on ymmärrettävää että se saa sut noin hullaantumaan, kun oma suhde ei tunnu hyvältä. Jos uusinta ihastus on tosi rakkautta,se kestää sun eroprosessit ym.

Yrittäisin himmailla tapaamisia uuden ihastuksen kanssa, koska se sekoittaa sun päätä lisää. Ei tarvitsisi niin paljoa valehdellakaan kotona.

Tunne voi tehdä ihmiselle kepposet. Hyvässä ja pahassa. 

Kerron vielä taustaksi pari juttua (vaikka joku on varmaan jo ilmiantanut ketjuni). Tilanteeni on sotkussa paitsi oman puolisoni, myös hänen sukunsa kanssa. Siellä ei siis minua kyllä kaivattaisi, isovanhempia ei eromme harmittaisi. Viimekesänä olimme 4 yötä hänen äidillään (taustalla kaikkea sotkua ja riitaa heidän kanssa) ja 4 yön jälkeen sanoin etten pysty olemaan siellä kauempaa. Tästä puolisoni aloitti siellä äitinsä talossa äitinsä kuullen huutaa raivota että nyt eroaa minusta varmasti, että haluaa minusta eroon. Äitinsä komppasi vieressä että "nyt sinä olet sitten päätöksesi tehnyt, hyvä, pysy päätöksessäsi". No tämä ei tietenkään ollut mikään oikea päätös, vaan tunnetilariehumista, eikä puoliso oikeaTi halunnut erota. Omaan mieleen asia jäi kytemään. Tämän ihastuksen saatan nyt kokea ulospääsynäni.. (ihastus muuten myös eronnut viimekesänä pitkästä avioliitosta; hänet tosin jätettiin).

Olen sivusta seurannut tilannetta, jossa petetään ja kuvio perustuu vain valehteluun. Jopa nämä pettäjät valehtelevat toisilleen. Mikään kestävä ei voi rakentua valheiden päälle.

Jos on tarve erota, se pitää tehdä ensin, toipua erosta, tunnistaa omat virheensä ja vasta sitten harkita, onko valmis johonkin uuteen. Muista, että jos lapsia on, on syytä ensin tutkia kaikki keinot, joilla lasten kodin saa pysymään ehjänä. Lapset kärsivät aina erosta, vaikka pettäjät haluavat tätä asiaa vähätellä.

Valitettavasti ihmiset pystyvät pitkäänkin esittämään jotain mitä eivät oikeasti ole, ja samalla lailla saatat kuvitella toisen olevan jotain enemmän, empaattisempi, "parempi mies", sopivampi sinulle jne.

Totuus saattaa tulla esille vasta useamman kuukauden seurustelun jälkeen, joskus vasta sitten kun muutetaan yhteen ja kumpikin taantuu omiksi itsekseen, se alun huomiointi ja ihastus laantuu kyllä kaikissa suhteissa.

En siis laskisi mitään tuon ihastumisen tunteen varaan. Sen sijaan jos aidosti koet että liittosi on ohi ja olisit onnellisempi yksin (siis täysin ilman kumppania) niin silloin kannattaa erota. Muussa tapauksessa suosittelen että kerrot miehellesi mitä konkreettisesti kaipaat häneltä että sinulla olisi parempi olo parisuhteessanne.

Nyt vaan peitot heilumaan. Oman avioliittosi lopetat sitten jos se on muuten loppuakseen.

Olen se, joka edellisessä aloittamassasi ketjussa rakastui työkaveriin ja antoi miehelle 3kk aikaa hakeutua joko yksilö- tai pariterapiaan. Ota asia puheeksi miehesi kanssa ja tuo ilmi, että suhteenne on nyt käännekohdassa ja vaatii teiltä molemmilta tahtoa ja halua saada suhde toimimaan. Jollei mies ota asiaa vakavasti niin eroa.

Kuten muistamme, minun mieheni ajatteli ihastukseni olevan vain jotain ohimenevää ja jään huonoon suhteeseen, ei kuunnellut asiaa vaan lopulta ero tuli puun takaa täysin yllättäen.

Ahdistaa, koska tiedät toimivasi väärin. Molempia miehiä sekä itseäsi kohtaan. Toiselle miehelle petät lupauksesi ja toimit selän takana. Toista pidät pelastusrenkaana huonossa tilanteessasi, mutta et huoli ankkuriksi, koska siihen hommaan on jo toinen. Itsellesi et uskalla myöntää tosiasioita ja tehdä tarvittavia muutoksia elämääsi, ilman että käytät hyväksi näitä molempia miehiä.

Lopeta uuden miehen tapailu, hän odottaa kyllä sinua jos olette toisillenne tarkoitetut. Yhden kuukauden tuntemisen jälkeen sitä ei voi tietää trust me. Minulla oli avioeron jälkeen monia tuollaisia suhteita uusiin miehiin, jotka kuivui kasaan 2-12 kuukauden kuluessa, kun miehen todellinen luonne ja elämäntilanne paljastui sekä meidän yhteensopimattomuus. Ihastus sumentaa kaiken. Etenkin tilanteessa, missä vertailet uutta ihastusta vanhaan ja läpituttuun puolisoon, joka on todella epäreilua.

Puhu miehesi kanssa. Jos asiat ei ratkene puhumalla, eroa. Anna aikaa itsellesi ja lapsillesi käydä eroa läpi, ennenkuin hyppäät uuteen suhteeseen. Se on reilua myös lapsia ja sitä uutta kumppania kohtaan, että olet terveessä tilanteessa uuteen suhteeseen ryhtyessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos vaikka eroaisit.

Tai ottaisi aikalisän, jonka kestäessä kumpikin on vapaa. Jos tämä ei sovi nyksälle, voi harkita lopullista eroa.

Vierailija kirjoitti:

Unohda uusi tyyppi. Tuossa ei käy hyvin, vaan tilanne ajautuu yhä ahdistavammaksi. 

Hyvin itsekästä touhua sinulta. Et ole empaattinen, vaan kuvion pahis. Haukut miestäsi epäempaattiseksi. Mitä tuo sitten on? Olet sitoutunut ja luvannut. Mieti lapsiasi ja heidän isovanhempiaan ja miestä. 

Muista, että se ihana rakkausvaihe kestää puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. 

Mitä isovanhemmat tähän kuuluvat? Ja tulihan selväksi, että ap on ahdistunut eikä saa mieheltään vastakaikua?

Vierailija kirjoitti:

Tunne voi tehdä ihmiselle kepposet. Hyvässä ja pahassa. 

Eikä toista voi tuntea ennen kuin muuttaa yhteen. Minäkin tapasin mukavan ja empaattisen miehen, joka yhteenmuuton jälkeen olikin kaikkea muuta. Onneksi lähdin ajoissa.