Maaseudun yksinäiset talot pimeydessä ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä luonnoneläimiä muuten?

Asun 80 km päässä Helsingistä, naapureita ympärillä tusinan verran eli ei mikään korpimaa. Pihassa käy kissoja (ei meidän), supikoiria, saukko, ilves, jäniksiä (rusakkoja?), kettuja, kauriita ja sekalainen kokoelma peltopyitä, naakkoja, variksia, haukkoja, pöllöjä, fasaaneja ja erilaisia pikkulintuja. Todennäköisesti myös susi on käynyt pariin kertaan, mutta jäljet olivat niin suttuiset, että en mene väittämään, oliko se susi.

Meidän perhe asuu hesoissa Ullanlinnassa. Täällä on myös luonnoneläimiä joka lähtöön, rottia, hiiriä, varpusia ja Korkeasaaressa on vaikka mitä. Ei sitä aina tarvi lähteä merta edemmäs kalaan.

Niin tai näin

Mummeli voi neuloa, katsoa ohjelmia ja elokuvia, ottaa pienet torkut, puhua nykyajan laitteilla vaikka ympäri maailmaa, missä nyt lapset ja tutut milloinkin ovat. Paisti voi olla uunissa kypsymässä hiljalleen ja kohta kahvipannukin porisee. Keinutuolissa on takana pitkät jalat, ei se nurin mene, vaikka mummo vähän villiintyisikin.

Pappa voi lukea, seurata nettikeskustelua, askarrella tai ihan mitä tahansa puuhastella, niinkuin maalla on iät kaiket tehty ja tehdään edelleen. Korjattu vanhaa ja mieluista vaatetta, työkalua, huonekalua, suunniteltu uutta.

Aina kun vietetään sitä kuuluisaa "sinistä hetkeä" iltapäivällä, valoja ei tietenkään sytytetä ennenkuin on valttämätöntä. Torkkuessa ei tarvita valoja eikä tietokoneellakaan, kynttilänvalo on kaunein ruokapöydässä.