Maaseudun yksinäiset talot pimeydessä ahdistaa

Olen kaupunkilainen, joten ei oikeaa kokemusta, mutta olen aina ohiajaessa ihaillut juuri niitä taloja. On varmaan ihana rauha ja yksityisyys.

Niin, pk-seudulle vaan kaikki lampaat jonossa, niin saadaan lisää näitä surullisia yksinäisiä taloja muualle Suomeen entistä enemmän.

Entä jos siellä on todella viihtyisää sisällä ja tekemistä. Lemmikki? Ehkä heillä on joku joka käy siellä? Omaisia ja puhelin. Auto? Kyllä kuule kaupungissakin voi olla kaikenlaista kohtaloa, joillakin maalla parempi jopa puiden huminassa. Ainakin jos on kiva maisema muuten. Ja hiekoitus portaille, polulle. Omaankin pihaan saa tunnelmavaloja tai lähelle, paloturvalliset versiot. Harva hyvin iäkäs on enää maalla tai yksin, enemmän kirkonkylällä. Ainakin käy. Onko iäkkäillä omat tutut yleensä ja menot. Kaupungissakin voi olla sellaisia yksinäisen oloisia taloja joissa on joku erikoinen valo, joskus niissä on muuta toimintaa kuin asuminen, yritys. Tai joku asuu muualla ja vain käy siellä vanhempien tontilla, jos kuolleet tai muuttaneet.

Onko siellä luonnoneläimiä muuten?

No mitä jos menisit koputtamaan ovelle ja kysymään kuulumisia? Vanhuksille se on normaalia sosiaalista toimintaa.

Kaupungissa olen aina ollut yksinäinen. Maalla on luonto, tuuli ja metsä. Toivottavasti pystyn olemaan vanhaksi asti. 

Kellon tikitys ja keinutuolin narina rauhoittaa. 

Tavoitteenani on päästä kaupungista maalle enkä todellakaan toivo, että kukaan tulee yllättäen koputtamaan ovelle.

MInuakin kiehtoo enemmän yksittäiset talot joissa näkyy joku elämänmerkki. Kiinnostus koko elämäntarinaan on paljon suurempi kuin yksittäiseen ikkunasta kajastavan valoon suuressa kerrostalossa, pilvenpiirtäjistä puhumattakaan. Tuhansia toistensa kaltaisia elämiä. Täysin mielenkiinnotonta.

Meilläkin talo näyttää pimeältä jos tieltä katsoo mutta olohuone on talon toisella puolella. Saunan jälkeen hyvä leffa, itsetehtyä pitsaa ja lonkeroa 👍

Vierailija kirjoitti:

Kellon tikitys ja keinutuolin narina rauhoittaa. 

Ainakin keinutuoli. Voiko joku keski-ikäinen tai iäkäs keinua liian kovaa ja mennä keinulla ympäri? Miten niska. Keinutuolin nojan pitää olla varmuuden vuoksi mahdollisimman korkea ja tyynyt.

No kyllä täällä ne vanhimmatkin pöksät ovat paremmin hoidettuja, kuin vasya in the hay vanhuksilla naapurimaassamme.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa olen aina ollut yksinäinen. Maalla on luonto, tuuli ja metsä. Toivottavasti pystyn olemaan vanhaksi asti. 

Muuten aivan ihana juttu, mutta jonain päivänä se kaunis, marjaisa ja humiseva metsä on kaadettu. Tilalla pari korkeaa puuta harvakseltaan ja kaikki tutut polut hävinneet. Toivon, ettei sinulle käy noin. Kaikkea hyvää sinulle ja varmasti voit vielä vanhana asua rakkaassa paikassasi. Älä kuitenkaan kaadu!

Hassua että ap kuvittelee asukkaan vanhukseksi. Tai ehkä siellä paikkakunnalla on sellainen väestökehitys.

Kun näen täällä pk-seudulla tuollaisen eristäytyneen okt:n jossain pellon tai metsän reunassa, niin ajattelen aina, että siellä asuu nuori lapsiperhe.

Vierailija kirjoitti:

Tavoitteenani on päästä kaupungista maalle enkä todellakaan toivo, että kukaan tulee yllättäen koputtamaan ovelle.

Aivan hyvin voi tulla, jos on vaikka auto hajonnut ja kännykän akku loppu. Siksi pitäisi olla pari isoa koiraa. Mulla muutenkin pitäisi maalla olla koiria siis oikean koiran kokoisia ja näköisiä. Mieluiten epäluuloisia vieraita ihmisiä kohtaan. Muuten alkaa mielikuvitus laukata ja joka narahdus on joku murhamies. Niin ja kirveen kanssa kiertää taloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavoitteenani on päästä kaupungista maalle enkä todellakaan toivo, että kukaan tulee yllättäen koputtamaan ovelle.

Aivan hyvin voi tulla, jos on vaikka auto hajonnut ja kännykän akku loppu. Siksi pitäisi olla pari isoa koiraa. Mulla muutenkin pitäisi maalla olla koiria siis oikean koiran kokoisia ja näköisiä. Mieluiten epäluuloisia vieraita ihmisiä kohtaan. Muuten alkaa mielikuvitus laukata ja joka narahdus on joku murhamies. Niin ja kirveen kanssa kiertää taloa.

Oon asunut maalla 30 vuotta eikä ole tarvinnut kirvestä käyttää kuin puiden pilkkomiseen. Koiraa ei ole, mutta naapurin koirat haukku kaikki ohikulkijat. 

Minun äitini asui sellaisessa talossa. Pahinta, mitä hän saattoi kuvitella, oli asuminen jossakin kerrostalossa tai muuten sellaisessa paikassa, jossa naapurit ovat lähellä. Ne talot narisevat ja näillä pakkasilla suorastaan paukkuvat. Eipä nyt tule mieleen montakaan tapausta, joissa joku murhamies olisi sellaiseen taloon eksynyt. Ainoa tietämäni tapaus liittyi juuri auton ojaanajoon. Suuremmalla todennäköisyydellä kuolee vaikka tukehtumalla ruokaan.

Niissä maaseudun taloissa asuvat ne ihmiset, jotka viihtyvät sellaisessa paikassa. Heidän esivanhempansa valitsivat aikanaan asuinpaikkansa sellaisen koen varresta, jota pitkin ei enää tullut vuoltuja lastuja.

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä luonnoneläimiä muuten?

 

Tähän aikaan vuodesta monilla maalaisilla on lintujenruokintapaikka. Siinä voi käydä muitakin eläimiä, ainakin orava. Jostakin syystä maalla näkee vähemmän jäniksiä kuin taajamissa. Ne liikkuvat enimmäkseen öisin niin, että jäljet vain näkyvät. Kärppä on hauska seurattava.

Vierailija kirjoitti:

MInuakin kiehtoo enemmän yksittäiset talot joissa näkyy joku elämänmerkki. Kiinnostus koko elämäntarinaan on paljon suurempi kuin yksittäiseen ikkunasta kajastavan valoon suuressa kerrostalossa, pilvenpiirtäjistä puhumattakaan. Tuhansia toistensa kaltaisia elämiä. Täysin mielenkiinnotonta.

Oletpa näköalaton. Vaikka asumismuoto on näillä ihmisillä samanlainen, _elämät_ eivät todellakaan!

No ei tästä nyt ollut tarkoitus tulla mikään kaupunki vs maaseutu. Olenhan itsekin siis maalainen. Mutta jos on kerran maalle halunnut ja perustanut sinne perheen, ei se tarkoita etteikö siellä voisi koskaan olla yksinäinen. Kun lapset on lähteneet ja kylä muutenkin hiljennyt, ystävät läheltä kuolleet. Oon ollut töissä kotipalvelussa ja tiedän kyllä sen vanhusten todellisuuden, se on monilla yksinäinen. Ap