Miehelleni riitti?!?!

joo ihan totta. Meillä ei ole miehen tarvinnut herätä öisin kertaakaan hoitamaan lapsia, juuri siitä syystä että jaksaa käydä töissä. Tosin on niin hyvät unenlahjat ettei olisi herännyt muutenkaan ;). Hengähdystaukoja on kyllä ihan riittämiin. Odotan omatoimisuutta, mutta se ei vaan toimi. Arvaa ärsyttääkkö sanoa monista asioista. Ja väsyneenä tosiaan tulee sitten esitettyä ikävästi niitä asioita, vaikkei olekaan mikään puolustus. -ap-

Tarkoitan siis tuota kotitöistä annettua vapaata, sinun vastuutasi lastenhoidosta jne.



Elävä esimerkki eiliseltä. Joudun käyttämään lääkitystä joka väsyttää järjettömästi. Selviän kyllä lääkkeittäkin muutaman päivän mutta kuntoni huononee nopeasti. Lapset ovat normaalisti päiväkodissa ja minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä mutta lasten sairastaessa hoidan lapset tietysti kotona. Kun lapset ovat kipeitä niin tunnetusti lapset heräilevät öisinkin ja ajattelin automaattisesti etten voi ottaa iltalääkkeitä jotta herään yöllä eikä miehen tarvitse herätä.



Eilen mies ihmetteli miksi olen niin huonossa kunnossa taas ja kerroin etten ole ottanut lääkkeitä viimeaikoina em. syystä. Mies ihmetteli koko juttua ja sanoi että tottakai hän herää yöllä ja minun on pidettävä huolta itsestäni että jaksan huolehtia myös muista...

Vierailija:

Xandris:

Itse olet kuvitellut tehneesi kaiken oikein ja olevasi se " uhrautuva ja kärsivä osapuoli" , joka hammasta kiristäenkin tekee kaiken lastensa ja kodin eteen.

- en ole tosiaankaan tehnyt kaikkea oikein ;)

Mutta HALUAAKO MIEHESI UHRAUTUVAN VAIMON? Sellaisen, joka ei jätä hänelle omaehtoista ja itsenäistä roolia, vaan käskyttää ja jakelee työtehtäviä?

- välillä siltä tuntuu...

Sinä toivot miehen arvostavan ja olevan " kiitollinen" siitä, mitä teet - mutta eihän parisuhteessa sellainen KIITOLLISUUS toimi! Jos sinä et sitten vastavuoroisesti arvosta ja ole kiitollinen miehellesi.

- asia menee näin, itse annan kiitosta ja tuon arvostustani esiin, mies ei (paitsi kiittää kyllä joka päivä ruoasta)

Työt kannattaa jakaa mahdollisimman pitkälle vastuualueittain. Silloin miehesi voi itse päättää, miten ja koska tekee omat työnsä. Eikä sinun tarvitse nalkuttaa ja pyytää. Äläkä tosiaan sorrukaan sitten siihen, vaikka miehesi varmaan ajoittain tekee työnsä eri lailla kuin mitä toivoisit.

- työt on jaettu, itse kysyn usein mieheltä tarvitseeko hän apua omissa töissään, mies ei koskaan kysy minulta

-ap-

Kuten sanoin, kyse ei niinkään ole siitä, mikä on sinun tulkintasi noista asioista, vaan miltä asia miehesi mielestä näyttää. Hienoa, jos tosiaan osoitat arvostustasi ja välillä myönnät ja näytät miehellesi, ettet ole dominoiva ja täydellinen.

Mutta kun sillä miehellä tosiaan voi olla hyvinkin yllättävä tulkinta aivan samoista asioista. Eikä teidän kummankaan tulkinta ole toista parempi tai " todempi" ! Kannattaa siis jutella ja nimenomaan jutella syyttelemättä. Kertokaa, miltä teistä itsestänne tuntuu, mitä haluatte parisuhteelta ja työnjaolta.

Mitä tulee tuohon avun tarjoamiseen, niin miehesi kuulostaa hyvin tyypilliseltä mieheltä ja sinä kuulostat hyvin tyypilliseltä naiselta... osa noista jutuista on siis sukupuoleen sidonnaisia toimitatapoja. Naiset odottavat miehiltään samaa omatoimisuutta ja herkkävaistoisuutta sekä huomioimista kuin mitä itse harrastavat.

Mutta monet miehet sen sijaan olettavat, että " kyllä se pyytää, jos jotakin apua tarttee..." . Miehet tuppaavat ymmärtämään vain suorasanaista puhetta, eivät järimmin " aavistele" tai " vaistoa" toisessa mitään. Ärsyttäväähän se on kuin mikä, mutta kai siinä täytyy sitten vaimonkin hiukan tulla vastaan ja alkaa ääneen sanoa noita apupyyntöjä ja toiveitaan.

;=)

Mitä jos tilanne olisi toisinpäin: mies kertoisi kuinka vaimo eräänä kauniina iltana repesi täysin ja huusi että nyt riittää. Neuvoisitteko todella miestä lähtemään ovesta ulos, vaikkapa kaljalle rentoutumaan ja jättämään naisen yksin lasten kanssa, " että oppii paremmin jaksamaan arkea" .



Ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon, että ansiotyössäkin voi väsyä. Vaikka lastenhoito ja pyykkäys olisi teidän mielestänne maailman arvokkainta ja samalla rasittavinta hommaa, ei se tarkoita etteikö mieskin voisi olla joskus väsynyt.



Riittäisikö sympatianne miehelle, joka omien sanojensa mukaan nälvii ja vittuilee vaimolle " silloin kun tämä ei saa persettään penkistä ylös" ? Ja vielä niin että tämä vaimo kävisi töissä, mies olisi kotona ja vaimon kotiin tultua jakelisi käskyjä?

Olet kyllä enemmän kuin oikeassa. Lauantaiyön keskustelussa totesimme tosiaan olevamme aivan eri planeetoilta monissa asioissa. Itse olen muuttunut kovasti lasten syntymän jälkeen, en tiedä sitten johtuuko se hormoneista vai mistä? Kun en ole mikään tiedemies. Mutta eipä niitä oikeita vastauksia täältä löydy, mutta kerrankin tosi hyviä kommentteja. Mutta onhan nää sellaisia asioita, ettei ehkä ihan kannata alkaa perhettä rikkomaan ;). Täytyy vaan puhua ja kiinnittää huomioita omaan käytökseen. Ja tosiaan järkätä lapsille hoitaja heti tän viikonloppuna... Mut kiitos kaikille kommenteista, pitäkää peukkuja että saatais homma raiteille. -ap-

...nimittäin vessapaperi.

väsyy toisella lailla kuin työssäkäyntiin.



Töistä saa lähteä välillä pois, on vapaapäiviä ja lomaa. Lapsista ei, koskaan.



Olkoon mies töissä 24/7 vuoden päivät ja tulkoon sitten sanomaan, että riittää.

Vierailija:

Töistä saa lähteä välillä pois, on vapaapäiviä ja lomaa. Lapsista ei, koskaan.

Ja mitä ne vapaapäivät ja lomat on? Sitä samaa arkea, jota kotiäiti elää aina: lasten kanssa olemista, siivoamista, ruoanlaittoa, pyykkäystä, siis normaalia arjen pyöritystä.

Eli tällä logiikalla myös työssäkäyvät tekevät töitä 24/7.

Vierailija:

Eli tällä logiikalla myös työssäkäyvät tekevät töitä 24/7.

Näin työssäkäyvälle äidille on kivaa vaihtelua kun saa välillä keskittyä työasioihin ja välillä vain kotiasioihih - lapsiin ja kotitöihin. Sen sijaan täyspäiväinen kotiäidin arki oli raskasta, puuduttavaa.

enemmän apua ja tukea.

Muista myös: Kiitos ja kehu on KELLE TAHANSA mannaa ja auttaa jaksamaan, myös miestä. Saattaa jopa kaunis puhe tehota paremmin ja opettaa miestäkin antamaan positiivista palautetta.

Tsemppiä sisko!

Borgå72:

ap:

Miten saisin hänet rakastamaan taas minua? Eikä vain lastensa äitiä...

Samanlaista se on kaikissa perheissä joissa on pieniä lapsia.



Yhta hulinaa ja älämölöä ja kilvan huutoa.

Vierailija:

Kannattaisko katsoa peiliin ja katsoa mikä hirviö katsoo vastaan?

Jos kiroot, nälvit ja haukut niin millasen kasvatusmallin teet lapsillesi? Niistä tulee samanlaisia isona kuin mitä olet esimerkkinä.

Sua ei voi mies rakastaa jos et ole rakastettava.

pieni apu kotitöissä olisi tarpeen. nalkutat koska olet väsynyt. mun mies sai lähteä lätkimään, jos ei tekis mitään kotona vaikka töissä käykin. olisin mielummin yksin. nainen joka tekee kaikki kotityöt yksin tekee itselleen karhunpalveluksen.