Lue keskustelun säännöt.
Näin junassa pari eturivin suomalaista näyttelijää. Oli todella avartava kokemus
06.01.2024 |
Emme keskustelleet varsinaisesti, mutta ihan käytännön syistä pari sanaa vaihdoimme.
Avartavaa tässä oli se, että he eivät pälyilleet nurkkiin, katselleet johonkin ties mihin "ohi" kuten enemmistö suomalaisista tekee. Katsoivat suoraan silmiin ja olivat kiinnostuneita ympäristön ihmisistä ja tapahtumista mitä nyt voi tapahtua.
Oikeasti olen pitänyt itseäni epänormaalina, kun en tahdo sopeutua tyypilliseen suomalaiseen käytökseen, missä edetään väen keskuudessa laput silmillä siten, kuin ei nähtäisi toisia ihmisiä ollenkaan. Nyt oivallan että minä en käyttäydy oudosti vaan oudosti käyttäytyy nuo "sokeat" eteensä tuijottajat.
Mitä mietteitä herättää? Onko vastaavanlaista kokemusta, kentes?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttelijöiksi hakeutuu persoonia, jotka ovat valmiita pistämään itsensä likoon. Siitä on kyse myös ihan peruskanssakäymisessä.
Sitä koitinkin tuoda avauksessa esiin. Normaalia peruskanssakäymistä. Ei katsekontaktin välttelyä.
Jos on kerran peruskanssakäymistä, niin miksi sitä tapaa niin harvoin. Mietin tässä vaan.
ap
Suomalaiset ovat eteviä kohteliassa tarkkaamattomuudessa. Tilan antaminen toisille nimenomaan on sitä hyvää käyttäytymistä eikä tuo egoistinen huomion kaipuu tuntemattomiltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä AP! Olen samanlainen kuin sinä, en halua jättää ihmisiä huomaamatta. Katson silmiin, noteeraan, joko tervehdin ääneen tai nyökkään.
mulle tärkeä valaistuminen oli psykoterapeutti Susanna Purran loistava kirja, jonka myötä tajusin että jokainen, siis kaikki elolliset olennot, haluavat tulla nähdyksi. Ei aina tietoisesti, mutta vähintään tiedostamatta. Sillä toisen ihmisen antama validointi, huomaaminen ja arvostus on tärkeää.
minäkin juttelen junassa tuntemattomille ja tervehdin tuntemattomia. Ja monesti olen huomannut miten ihminen ensin hämmästyy ja hetken päästä sitten hymyilee ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Se tapahtuu siksi että se ihminen kokee olevansa tärkeä ja merkityksellinen. Ja niin se onkin. Jopa minulle, tuntemattomalle.
Niinkuin yhdessä laulussa lauletaan (ehkä Johanna Kurkela?): tämä maailma, tarvitsee rakkautta!
Eikös nämä meidän eturivin näyttelijät, Nina, Aku ja Janne matkusta aika usein Riihimäen junassa.
Kyynikko minussa sanoo että julkisuuden henkilöitä pidetään herkästi ylpeinä tai koppavina jos eivät huomioi taviksia ympärillään. Ehkä tämä tiedostamatta tai tiedostaen vaikuttaa käytökseen.
No kyllähän näyttelijän perustaitoihin kuuluu kontaktin ottaminen ja esim vastanäyttelijän tarkka havainnoiminen niin ehkä siitä on jotain valunut myös siviiliolemukseen.
Daidelijoita on moneen junaan. Olis kiva kuulla ketä olivat nämä 2 taiteilijaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko ihmisten tarkkailu nyt niin erikoista, kyllä sitä harrastaa monenlaiset muutkin ihmiset kuin ekstrovertit näyttelijät.
Mutta näin yhdessä tapahtumassa naisen, joka kiinnitti huomion, koska hänessä oli jokin erikoinen "hehku". Siis hän oli kyllä ihan nätti, mutta ei sillä tavalla huomiotaherättävän kaunis - vaan jokin muu ominaisuus hänessä veti katseita puoleensa kuin valo. Myöhemmin minulle selvisi, että hän on tällä hetkellä kai aika suosittukin näyttelijä. Näin juuri hiljattain jonkin lehden kannessakin.
Uskoisin että menestyksekkäimmissä näyttelijöissä on juuri tuollainen mystinen "hehku".
Mulle on viime vuosina harrastuksesta tullut tutuksi yksi todella tunnettu näyttelijä. Ihan tavallinen ja myös ihana tyyppi. Nää eksätiäkukanäoon on näitä tositv-tyyppejä ja missejä joista en todellakaan tiedä ketä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttelijän ammattiin ja teatterilaisen työhön yleisemminkin kuuluu jatkuva ihmisten tarkkailu ja uteliaisuus.
Totta, mutta oman kokemukseni mukaan ne onkin just siksi melkoisia jurottajia ellei sitten elvistele ja tee itsestään julmettua numeroa vapaallakin. Katsokaa minua! Huomatkaa minut! Et sä muka tiedä kuka mä olen? MINÄ!!!!
Jep. Näitä on omassa lähipiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös nämä meidän eturivin näyttelijät, Nina, Aku ja Janne matkusta aika usein Riihimäen junassa.
Miksi mullekin tuli tämä sama riksun harrastajateatteri mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttelijät eivät pälyilleet nurkkiin. Avartavaa.
Jaahas, meinaatko, että näyttelijät eroaa jotenkin muista junassa matkaavista tai ylipäätänsä muista ihmisistä.
Minulle on muodostunut pienimuotoinen pelko silmiin katsomisesta, muutaman meispuolisen tyypin vuoksi. Yksi oletti heti siitä, että olen kiinnostunut hänestä romanttisesti flirttailin, yksi meinasi hyökätä kimppuuni (onneksi poliisit sattuivat tulemaan juuri silloin nurkan takaa), yksi kysyi, että "mitä v tt ua sä tuijotat" ja alkoi muutenkin aggressiiviseksi. Pitäisi kai alkaa siedättää itseä pois tuosta, ei voi olla niin, että suurin osa ihmisistä on tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohi aiheen mutta usein, varsinkin vanhemmissa näyttelijöissä on sellaista ihmeellistä lumoa joka vaan saa katseen liimaantumaan häneen. Esimerkkeinä tulee mieleen vaikkapa Judy Dench, Jonna Lumley ja Jane Birkin, ja suomalaisista Seela Sella.
Vähän ohi aiheen mutta usein, varsinkin vanhemmissa näyttelijöissä on sellaista ihmeellistä lumoa joka vaan saa katseen liimaantumaan häneen. Esimerkkeinä tulee mieleen vaikkapa Judy Dench, Joanna Lumley ja Jane Birkin, ja suomalaisista Seela Sella.
Ehkäpä taiteilijoissa herkemmin on tallella sellainen lapsenomainen uteliaisuus ja suhtautuminen muita ihmisiä kohtaan.