Henkinen/emotionaalinen insesti

Eikö muilla samoja kokemuksia?

Jaahas, ilmeisesti vanhemmat eivät voi tehdä mitään oikein, kun sekin on väärin että haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa. Jo on aikoihin eletty.

Prinsessa Dianahan teki tuota Williamille eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, ilmeisesti vanhemmat eivät voi tehdä mitään oikein, kun sekin on väärin että haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa. Jo on aikoihin eletty.

Normaali vanhempi ei keskustele lapsen kanssa omasta seksuaalisuudeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Prinsessa Dianahan teki tuota Williamille eron jälkeen.

Niinkö? Tämä mennyt minulta ohi. Ilmeisesti tällainen ei ole ollenkaan tavatonta eron jälkeen. Vanhempien pitäisi olla erityisen tarkkoja, etteivät sotke lapsia siihen mitenkään.

Kuulostaa joltain Harlekiini -kirjalta.

kyllä perinteinen winsesti on parempaa

Emotionaalinen insesti on etupäässä sitä, että vanhempi kommentoi epäasiallisesti lapsen ulkonäköä. Esim isä kommentoi tyttären rintoja. 

:( 

Kuulostaa kyllä todella inhottavalta tuo isäsi käytös. Ymmärrän miten epämukava olo tulee kun noita ajattelee. Onneksi tiedostat asian, voit ottaa etäisyyttä ja pitää rajasi. 

Itsekin olen kokenut kaikenlaista. Ihan liikaa salaa koskettelua pienenä lapsena ja kaikenlaista muuta. Nykyään inhoan seksiä, siitä puhumista ja kaikkea oksettavaa pervoilua. On ollut myös aika kun olin liian seksuaalinen ja liian helppo teininä/ nuorena aikuisena. Nykyään lähemmäs kolmekymppisenä kuvottaa ja minulla seksin suhteen inhottavia pakko-ajatuksia jotka ahdistavat. 

Vierailija kirjoitti:

Emotionaalinen insesti on etupäässä sitä, että vanhempi kommentoi epäasiallisesti lapsen ulkonäköä. Esim isä kommentoi tyttären rintoja. 

Sanoisin ennemminkin että tuo menee jo ihan insestin puolelle tai ainakin se on seksuaalista hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa.

Emotionaalinen insesti on enemmän sitä, että lapselta odotetaan samaa kuin kumppanilta, esim. seuralaisena ja uskottuna olemista.

Ei ollut itsellä tuommoista mutta narsistin vallan alla olen elänyt. Eli suoraan sanottuna isä suorastaan halveksi ja vihasi meitä lapsia varsinkin  kun oltiin tyttöjä. Mut toikin on paha jos joutuu "henkisesti insestin" uhriksi, tuokin on pahaa henkistä väkivaltaa. Aiheuttaa häpeää,pelkoa,inhoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emotionaalinen insesti on etupäässä sitä, että vanhempi kommentoi epäasiallisesti lapsen ulkonäköä. Esim isä kommentoi tyttären rintoja. 

Sanoisin ennemminkin että tuo menee jo ihan insestin puolelle tai ainakin se on seksuaalista hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa.

Emotionaalinen insesti on enemmän sitä, että lapselta odotetaan samaa kuin kumppanilta, esim. seuralaisena ja uskottuna olemista.

Minun exällä oli tälläistä,äitinsä oli yltiömustasukkainen pojastaan ei olisi halunnut että seurustellaan. Exä sanoi suoraan että tekevät äitinsä kanssa asioita yhdessä,käyvät elokuvissa,saunassa yhdessä ja elävät kuin "kumppanit". Niiden suhde ei ollut terve äidin ja pojan suhde ja meidän parisuhde kärsi kun äitinsä joka hetki tunki väliimme ja teki kyllä selväksi ettei halua että me edes seurusteltaisiin. Exäni isä oli kuollut auto onnettomuudessa hänen ollessa 10 vuotias ja siitä asti äitinsä takertui poikaansa niin paljon että poika vaan oli äitinsä "kumppani" ja olkapää. Eli täysin äitinsä tossun alla eikä tilanne muuttunut vaikka me seurusteltiin. Monesti äitinsä uhkaili myös itsarilla jos poika uskalti sanoa että me ollaan Marian kanssa nyt kahdestaan ja vietetään leffailta ettei voi tulla juuri sillä hetkellä tuomaan kaupasta (mehua, leipää tms.)  Sairas suhde siis hänen ja äitinsä ja lopulta me erottiin ihan yhteisymmärryksessä.

Lapsi ei myöskään kovin helposti voi kieltäytyä ottamasta tuota roolia jos vanhempi sitä vaatii, kun vanhemmalla on kuitenkin se valta-asema.  

Up

Tuo Huono Äiti-sivun juttu oli tosi hyvä. Olen itse joutunut nuoresta pitäen oman vanhempani tukihenkilöksi/terapeutiksi koska vanhemmillani meni pitkään huonosti ja toinen vanhempani kärsi mt-ongelmista, vaikka he pysyisivätkin yhdessä. Puolisoni perheessä esiintyy taas tuota toista muotoa, että yksinhuoltaja-äiti on laittanut poikansa vähän kuin kumppanin asemaan ja on edelleen mustasukkainen pojistaan ja heidän suhteista. Heillä tämä vinksahtanut dynamiikka jatkuu edelleen, sillä mies ei ole uskaltanut tai osannut koskaan asettaa rajoja tarpeeksi jämäkästi. Ei ole ehkä edes ennen vakavaa parisuhdetta tiedostanut, että kuvio ei tosiaan ole normaali. Itse havahduin kuitenkin omiin traumoihini pois kotoa muuttaessa, sillä masennuin ja aloin käsittelemään jo hyvin nuorena sitä miksi minulla on teinistä asti ollut niin paha olla. Vanhempani ei koskaan ottanut aiheesta vastuuta tai ymmärtänyt kuinka teki avautumisillaan ja pariterapeuttinaan käyttämisellä hallaa minun kehitykselle, mutta lopetti pahimman vuodattamisen kun vedin tarpeeksi isot raivarit tarpeeksi monta kertaa. En siis enää yksinkertaisesti suostunut toimimaan tukihenkilönä tai valitsemaan puolia, sillä tajusin ettei mitään eroa tule koskaan tapahtumaan ja kaikkea mitä yritän neuvoa tullaan aina lopulta käyttämään minua vastaan.

Miehelläni tämä äiti-suhde vaikuttaa monella tapaa hänen kiintymyssuhteeseen ja meidän yhteisen oman elämän rakentamiseen. Miehellä oli suhteen alussa myös pitkään sitoutumiskammoa ja muuta estyneisyyttä, sillä läheisyydestä on jäänyt traumat. Äitinsä on niin rajaton, että on jopa ehdottanut että poikansa muuttaisi mielummin hänen kuin minun kanssa yhteen. Ei halua tutustua miniäänsä eli minuun ollenkaan, eikä puhu minusta edes nimelläni. Käyttää poikansa rahoja ja tulee käymään liian usein jopa yökylään jne. Miehen veli on ratkaissut asian muuttamalla kauemmas, ettei äitinsä tuppautuisi niin usein heille asumaan. Eli kukaan lapsista ei oikein uskalla vetää rajoja suoraan, ettei äiti loukkaannu. Tätä äitinsä tossun alla olemista mieheni sitten kompensoi olemalla liiankin röyhkeä ja omapäinen kaikissa muissa ihmissuhteissa. Eli kun ei uskalla kapinoida suoraan äitiään kohtaan, hän on omahyväinen ja liiankin itsenäinen muille. Minusta haetaan sekä äidin roolia, että toisaalta mies välillä vetäytyy ja työntää minua kauemmas koska on oppinut että rakkaus on jonkinlainen ansa. Äiti on ollut vaativa, rajoja kunnioittamaton ja tukahduttava. Nyt sitten ihan tavalliset, täysin kohtuullisetkin odotukset parisuhteessa kumppaneiden välillä tuntuvat välillä ahdistavan. Mies tarvitsee hirveästi omaa tilaa ja aikaa, mutta ei osaa ärähtää äidilleen. 

Itse olen puun ja kuoren välissä, kun en haluaisi pakottaa miestä valitsemaan mitään puolia mutta kuvio on mielestäni aivan sairas. Miehen pitäisi itse tajuta asettaa äidilleen rajat, sillä jos itse puutun heidän väleihin niin anoppi inhoaa minua vain enemmän. Tähän asti tilanne on siis ns. ratkaistu sillä että en koskaan tapaa miehen äitiä. Se on ihan ok, sillä hän ei edes asu samassa kaupungissa, mutta vaikuttaa poikansa päätöksiin välillisesti. Jos jollain on vinkkiä miten kannattaisi suhtautua, niin olisin kiitollinen. Huomaan itselläkin vastaavia traumoja eli oman tilan tarve on iso. Ahdistun jos joku alkaa tukeutumaan minuun liikaa tai vaatimaan emotionaalisesti, vaikka samaan aikaan olen tottunut kuuntelemaan. On vaikea olla hyppäämättä toisten tunteisiin mukaan ja vetää rajoja. Suhteessamme tämä näkyy molemmilla mustasukkaisuutena ja aika ajoin, vaikka pitkälle ollaan tultu ja pystymme puhumaan kaikesta. 

Täähän kuulostaa siltä 90 päivää morsiamena Coltin ja tämän äiskän touhuilulta 😄 se oli kyl outo kuvio. 

15 vielä jatkaa, mies ei myöskään ole esim. kosinut vaikka ollaan viitisen vuotta oltu yhdessä. Yhteenmuutto ei ekana vuonna sujunut, sillä mies heittäytyi ihan lapseksi ja tuuliviiriksi ja molempien traumat tulivat pintaan. Nyt erillään asuessa kuitenkin ryhdistäytynyt ja puhuu että haluaisi aloittaa oikeasti yhteisen elämän, mutta jokin siinä jännittää. Äitinsä heittää kapuloita rattaisiin minkä ehtii ja koittaa estellä meitä muuttamasta takaisin yhteen. Minulla ei ole muuta estettä, kuin että yhdenkään miehen äidiksi en enää ala ja rajat anoppia kohtaan täytyy olla kunnossa. Toisaalta viihdyn hyvin myös yksin asuessa, kun ei tarvitse edes yrittää nähdä anoppia tai riidellä mistään kotitöistä koskaan. Avioliitossa tulisi helpommin myös riitaa rahasta, kun en ymmärrä miksi mies on ylipäätään antanut vähiä rahojaan äidilleen. Äitinsä on kysymättä lainannut niitä eteenpäin ja auttanut kysymättä kavereitaan lapsensa rahoilla, joita ei ole varaa maksaa takaisin. Minusta tuokin on aivan järjetöntä, tehdä nyt omalle lapselleen noin. Luulisi, että oma lapsi menee aina kavereiden edelle.

Erikoisia nämä teidän insestijuttunne.

No on hämärää. Nyt kun seiväshyppääjä Juho Alasaari on jäänyt lapsen makaamisesta kiinni, kaikki tällainen on kirosanoja. Hänen uhrinsa kertoi tik tokissa, että tämä vei hänet syömään ranskalaisia ensin. Tietäähöhän petoviilit, että heidän tekonsa on kuin tuhat ampiaisen pistosta, jotka eivät koskaan parane?

Oletteko lukeneet, tai muistatteko vielä tv7 kanavan fillarievankelistat, joista toinen, Ljungman taisi olla sekaantunut alaikäiseen sukulaistyttöönsä? Ylilaudan mukaan kaveri asentelee nykyään aurinkopaneeleita.