Aina kun anopilta kysyy, tulisiko hän katsomaan lasta, hän kiemurtelee

Mikä isovanhempisuhde? Ethän sinä voi pakottaa anoppiasi olemaan tietynlainen isovanhempi. Ihmiset ovat erilaisia ja vain itseään voi muuttaa. Teillä on kuvaamasi kaltainen isovanhempisuhde. Miksi et voisi hyväksyä sitä? 

Miksi  anopin pitäisi tulla lapsenvahdiksi?

Jos hän vahtina HALUAISI olla, niin varmaan itse siihen hommaan jopa  tarjoutuisi.

Näin toimisin ainakin itse ja olen kerran niin tehnytkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy häneltä, miksi näin on. 

Huono neuvo tällä palstalla.

Kukaan täällä ei kykene kommunikoimaan, kuin salamyhkäisesti palstan kautta.

Kierrellen ja kaarrellen kysyen, täysin tuntemattomilta.

Täällähän "tiedetään", mitä jonkun sukulaisen, ystävän, tuttavan tms. päässä liikkuu...

Turhaan sitä niiltä itseltään kysyy.

Juuri näin 😂😂😂😂

Mitä tarkoittaa kun AP pyytää isoäitiä katsomaan lasta? Outoa. Tarkoittaako kenties hoitamaan? Vai vain katsomaan? No, on käynyt katsomassa. Minä pyytäisin ja olen pyytänyt mummon kahville, kylään, tuuhan seuraksi ja tarjonnut ruokaa ilman mitään suuria eleitä tyyliin mulla on täällä soppaa kattilassa otatko.AP lle, älä pyydä ketään katsomaan lasta, elokuvia mennään katsomaan ja mm sirkusesityksiä. Ei lasta.

Ap jos voisit vastata näihin kysymyksiin:

Ovatko lapsesi erityisen äänekkäitä?

Ovatko lapsesi nepsyjä?

Tottelevatko lapsesi yhdestä käskystä ("Älä koske mummon lasiesineisiin"), vai meneekö kuuroille korville?

Rikkooko hän tavaroita, onko lapsesi sottainen?

Onko lapsesi vielä vaipoissa samalla kun ikätoverit ovat kuivia?

Haiseeko lapsesi?

Ap ei taida katsomisella tarkoittaa hoitamista vaan tapaamista. Se sekoittaa ketjua, kun osa puhuu tapaamisesta ja osa hoitamisesta.

Ymmärrän molempia puolia hyvin. Raskastahan se on useam.eri ikäisen kanssa kun tarmoa on. Kasvatus niin toista nykyään kun mitään ei saa kieltää. Itse kuitenkin tsemppaan itseni kestämään jotta saan hyvän suhteen lapsiin ja miniään. Lapset kasvaa niin nopsaan.

Pian koittaa aika että voi itsekkin tarvita apua/seuraa. Lastenlapset ovat arvokkaita. Tsempit kaikille ja jaksamista.

Pieni lepohetki suotakoon äideille arkeen. Mummi kyllä jaksaa tunnin edes olla lasten seurana sekin iso apu arkeen ja piristävää itselle.

Mä hoidan mielelläni, tyttö 8v poika 5v! Ei pieniä enää!

Tuttu tunne, mutta kyseessä oma äitini. Hänellä useita lapsenlapsia. Yhden sisarukseni lapsia tapaa viikoittain, hoitaa ja auttaa, ostaa lahjoja, tekee retkiä. Yhden sisarukseni lasten kanssa pyrkii tapaamaan välillä, on välillä auttanut ja retkeillyt lasten kanssa. Yhden sisarukseni lasten kanssa on tekemisissä aina joskus, mutta harvakseltaan. Minun lasten kanssa todella vähän. Muutaman kerran auttanut, mutta jotenkin pitkin hampain ja ikään kuin vasten tahtoaan... 

Pitkään kyselin käymään, yritin viedä lapsia tapaamaan häntä. Vielä isän eläessä jaksoin, isä oli tasapuolinen, muta isän kuoltua kiinnostus äidillä väheni vähenemistään... Nyt en enään jaksa yrittää. Eihän se väkisin onnistu ja lapsetkin huomasi ettei mummia kiinnosta. Jos nähdään jossain juhlissa jutellaan normaalisti. Kuulen sukulaisilta että kertoo sujuvasti meidän kuulumisia, joita olen yhteiseen whatapp ryhmään jakanut. Mitään ei kommentoi, harvoin edes tykkää jos jaan lasteni tekemisiä, harrastuksia tai jotain saavutuksia. Sisarusten vastaaviin viesteihin kommentoi enemmän, mutta aika hiljaiseksi on ryhmä käynyt vuosien mittaan.

En tiedä miksi... Aikansa yritin, murehdi ja yritin... Mutta jokainen valitsee tiensä, niin lopulta minäkin. En koe että olisin tarvinnut apua, muutamia kertoja lukuunottamatta... Muitakin vaihtoehtoja elämässä on löytynyt jos on tarvinnut apua. Ehkä olin liian pärjäävät jo nuorena, halusin yrittää ja tehdä.

Eniten olisin halunnut lapsilleni mummon, ihmisen johon lapset olisi voinut tutustua ja joskus viettää aikaa yhdessä... Mutta ehkä se oli turhaa haihattelua.

Minun äiti ei koskaan kehunut, kannustanut tai sanonut että olisin tehnyt jotain hyvin. Kiitosta ja kehuja kaipasin omaan lapsuuteen ja nuoruuteni., mutta äiti pelkäsi että lapsista tulee ylpeitä jos heitä kehuu. No, minä kärsin nuoruusvuodet riittämättömyydestä ja heikosta itsetunnosta. Monesti yllätyin miten joku muu saattoi iloita samoista tai jopa huonommista numeroista kuin mitä minä sain. Kunnes opin että todellakin olen hyvä, osaan, opin ja kehityn. Omat lapseni olen pyrkinyt kasvattamaan kiitoksella ja kannustuksella ja minulla on hyväkäytöksiset ja sosiaaliset lapset. Voi olla että se kaikki on ollu äidilleni liikaa. Varmaan lapseni ovat ylpeitä, hänen mielestään.  Opettajat ja monet muut ovat kehuneet lasteni sosiaalisia taitoja ja kykyä ottaa erilaiset ihmiset huomioon. Juttelevat ikäistensä kanssa, mutta myös pienten lasten tai aikuisten ja ikäihmisten kanssa sujuvasti. Eivät riitele, vaan osaavat toimia toisia arvostaen ja huomioiden. Ovat oppineet jakamaan. Omat vaikeutensa heilläkin on... Tottakai, mutta monia hyviä asioita myös.

Me olemme menettäneet paljon, kun toimivaa yhteyttä mummiin ei ole, mutta totta on sekin että hän on menettänyt enemmän. En ole katkera, siitä ei ole apua, surua tunnen asiassa, jos pysähdyn miettimään, mutta en tätä asiaa arjessa mueri ja pohdi.

Väkisin ei vaan voi toista ottaa aktiiviseksi osaksi elämään...

Jopa olette nuoret vanhemmat ihme ruikuttajia. Kasvatimme lapsen ilman mummoja ja pappoja,serkkuja tai tätejä ja setiä. Emme vieneet lastamme koskaan yökylille tai leireille. Olimme läsnäolevia vanhempia matkustimme ja olemme mukana muuten yhteisöllisesti.

Miniä halusi ilmaisen hoitajan omien tarpeidensa mukaan. Ei edes kysynyt, sopiiko. 

Onko se sun lapsi prseestä? Jos on niin ei sellaista kukaan halua hetkeä pidempään katsella, vaikka kuinka verisukua olisikin. 

Miksi edes pyydät katsomaan jos ei ite tarjoudu tulemaan? Ei ketään pidä väkisin pyydellä, tulee jos itse haluaa. Toihan kuulostaa pakottamiselta ja anoppia ei ilmeisesti kiinnosta teidän jälkikasvu pätkääkään.

Mä olisin niin iloinen että anoppi ei kävis eikä soita .

Usean lapsen mummona en yhtään jaksa puhua pikkulasten kanssa puhelimessa. Useiden alle viisivuotiaitten kanssa on vain niin että ei saa selvää. Yksi miniöistä harrastaa puhelimen työntämistä 2-vuotiaalle jolla vielä puuttuu kirjaimia, tätä puhelua sitten väkisin ylläpidetään monta kiusallista minuuttia. Seurustelen lapsen kanssa mielelläni mutta jospa jutellaan aikuisten kesken puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi  anopin pitäisi tulla lapsenvahdiksi?

Jos hän vahtina HALUAISI olla, niin varmaan itse siihen hommaan jopa  tarjoutuisi.

Näin toimisin ainakin itse ja olen kerran niin tehnytkin...

Entä oma äitisi, on varmaankin tutumpikin. En ymmärrä miksi miniä aina valittaa anopista.