Mistä löydän voimia eroon, lapsia kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla miehillä on tosi paljon diagnosoimattomia mielenterveysongelmia. Ei tuossa muu auta kuin repäistä itsesi ja lapsesi irti tilanteesta. Kysy apua mahdolliseen muuttoon ja muihin käytännön asioihin läheisiltäsi. He varmasti auttavat. Tsemppiä! 

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet pojat viettävän suurimman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa. 

Tämän tiedon valossa en voi ymmärtää miten meillä edes voi olla huonoja miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla miehillä on tosi paljon diagnosoimattomia mielenterveysongelmia. Ei tuossa muu auta kuin repäistä itsesi ja lapsesi irti tilanteesta. Kysy apua mahdolliseen muuttoon ja muihin käytännön asioihin läheisiltäsi. He varmasti auttavat. Tsemppiä! 

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet pojat viettävän suurimman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa. 

Epävakaan mt-ongelmaisen äidin varjossa kasvaneet poikalapset ovat usein äärimmäisen epävakaita, jopa narsistisia, aikusena. Identiteetti häilyvä. Ydin ja vakaus puuttuvat täysin.

Miksi tällä palstalla oletetaan aina että tällaiset aloitukset ovat provoja? Ehkä joku on, mutta itse en jaksa uskoa että joku oikeasti tehtailee yksityiskohtaisia tarinoita huvikseen. Olen itse hieman vastaavassa tilanteessa, paitsi että lapsilla on sama isä. Isä, jonka hermot ei kestä toisen lapsen lievää nepsy-käytöstä ollenkaan, vaan avoimesti suosii toista lasta ja käyttäytyy välillä todella ala-arvoisesti nepsy-lasta kohtaan. Eroaisin muuten heti, mutta kun pelottaa että tämä hieman narsistisia piirteitä omaava mies vie lapset, ainakin tuon suosikkinsa. Hän on jo ilmoittanut kertovansa viranomaisille mahdollisessa erotilanteessa että mä muka lyön tätä toista lasta, jotta saisi hänen huoltajuuden. En tietenkään lyö tai muutenkaan kohtele kumpaakaan lasta huonosti, päinvastoin. Olen molempien tuki ja turva ja jos heiltä kysyttäisiin, valitsisivat molemmat minut huoltajakseen. Mutta mies osaa olla ulospäin todella hurmaava ja vakuuttava, joten pelkään että hän saisi vakuutettua viranomaiset puolelleen valheillaan. Ja tämän hän tekisi lähinnä kostona minulle, ei siksi että hän oikeasti haluaisi lapsia kokonaan itselleen. Tästä ja vastaavanlaisista asioista on todella vaikea puhua kenellekään, siksi tällainen anonyymi nettipalsta on joskus se paikka, missä tulee avauduttua. Ja heti epäillään provoksi. Kiva että teillä kaikilla on niin täydellinen elämä ettette usko että kaikilla ei mene yhtä hyvin.

Musta on myös surullista, että joku jaksaa tuollaisessa tilanteessa avata tuntojaan ja vastassa on useita provohuuteluita tai jopa aivan typeriä vitsivastauksia aiheeseen.

Itsellä ollut vähän vastaava tilanne lievempänä ja sain kyllä todella hyvin kiinni noista fiiliksistä, mitä aloittajalla on. On todela raskasta ja kuluttavaa pidemmän päälle.

Muuta neuvoa en osaa antaa, kuin että toki miehen kanssa pitäisi ensin käydä vakava keskustelu, mahdollisesti terapeutin avustuksella ja jos tilanne ei muutu, niin lusikat jakoon. Kyllä se yhteinen lapsikin sen ilmapiirin vaistoaa ja pahoinvoiva äiti ei ole hyväksi kenellekään.

Siskoni löi aikoinaan hynttyyt yhteen miehen kanssa mikä oli kahden tytön yksinhuoltaja. Siskollani vuorostaan poikia.

Siskoni pojat olivat aina liikaa miehen mielestä. Omia tyttäriään kohtelee kun prinsessoja.

Tämän miehen exä yritti aikoinaan kertoa siskolleni kuinka mies oli kohdellut naisen lapsia aikasemmasta suhteesta, huonosti.

Tänäpäivänä siskoni tapaa jo aikusia lapsiaan yksin. Poikansa eivät ole nähneet tota miesystävää enää vuosiin. Eivätkä todellakaan halua nähdä.

Mutta tietty siskoni vuorostaan tapaa miehen tyttäriä.

Lopuksi nämä asiat meni sitten ton miehen haluamalla ja manipuloimalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olet miettinyt ero jo pidempään, mutta oletko puhunut näistä tuntemuksista ja miehen käytöksestä itse kohdehenkilön eli sen miehen kanssa? Teet asian selväksi ja jos koeajalle ei käytös muutu, menee lusikat jakoon.

Olen puhunut kymmeniä kertoja. Hän oikeuttaa oman käytöksensä aina jollain verukkeella tai sitten yrittää vetää keskustelun sivuraiteille tai alkaa uhkailemaan (yritätkö sä suututtaa mut vai mitä sä yrität?), usein myös keskustelun alkuun hän alkaa heti syyttämään minua ylireagoivaksi tai että aina minä valitan, hän sentään vei roskat ja teki ruokaa (mikä ilmeisesti hänen mielestään antaa validin syyn kohdella lapsiani kuin kakkosluokan kansalaisia).

Olemme puhuneet myös ammattilaisen kanssa. Tyhjät lupaukset ovat hänen bravuurinsa. On aina tekemässä kaikkensa ja parhaansa, mutta tosiasiassa ei saa tehtyä yhtään pienintäkään asiaa mitä pitäisi itse tehdä. Luulee siis, että asiat muuttuvat vain istumalla jonkun luona puhumassa, mutta omalle ajattelulle tai toiminnalle ei tarvitse tehdä mitään. Ja miksi tekisikään? Tilannehan ei haittaa häntä oikein mitenkään. Hän saa tehdä kaiken niinkuin tykkää ja purkaa sitten pahat fiiliksensä minuun ja minun lapsiin.

Ja teille jotka syytätte provoksi, sanon vaan, että olisipa. Sata kertaa mielummin keksisin tämmöistä provotarinaa kuin eläisin tätä todeksi. Ja mitä nyt vertaistukea olen etsinyt, niin eipä tämä kovin harvinaista ole, että miehestä kuoriutuu eri ihminen, kun on saanut puolison nalkkiin.

Lasten takia keräät voimasi ja eroat. Lastesi elämä pahimmassa tapauksessa menee pilalle. Mieti, kunnioittaako he sua, kun sallit heitä kohdeltavan noin? Mitä se tekee itsetunnolle?

Vierailija kirjoitti:

Lasten takia keräät voimasi ja eroat. Lastesi elämä pahimmassa tapauksessa menee pilalle. Mieti, kunnioittaako he sua, kun sallit heitä kohdeltavan noin? Mitä se tekee itsetunnolle?

Lasteni takia tietysti, jokainen lapseni menee tuon miehen edelle. Joku ehdotti, että jätä nuorin isälleen. En. Siksi että mies prseilee perheen ilmapiirin pilalle, niin minun pitäisi luopua lapsestani?

Mutta äitisydän itkee joka tapauksessa verta. Tuntuu niin jäätävän epäreilulta, että joku voi vaan soosata koko perheen elämän solmuun ja jonkun muun pitää kantaa siitä vastuu ja seuraukset. Mutta sehän se on mikä ero meissäkin on, hän ei kanna tekojensa seurauksia, minä kannan.

Meistä kahdesta minä olen se, joka on ottanut asian keskusteluun useita kertoja, eri tavoilla, luen ja etsin tietoa, kokemuksia, vertaistukea. Kerron niistä hänelle, lähetän linkit, yritän puhua, kertoa, perustella. Hankin ammattilaisapua, teen annettuja tehtäviä, yritän muistutella häntäkin tekemään (ei tee mitään itsestään eikä edes muistuttamalla, ei ilmeisesti ole tärkeää hänelle). Olen yön pimeinä tunteina tutkiskellut myös omaa tapaani puhua, reagoida ja vaatia sekä ymmärtää mistä miehen tietyt reaktiot kumpuavat. Joten mä voin kyllä pystypäin sanoa tehneeni kaiken mahdollisen tämän suhteen ja perheen eteen.

Mies ei koskaan puhu mun lapsille samaan tyyliin, kun joku ulkopuolinen on kuulemassa. Olen sanonut hänelle, että se kertoo siitä, että hän kyllä ymmärtää miten väärin toimii, koska osaa piilotella sen puolen itsestään ulkopuolisilta. Tässä kohtaa yleensä suuttuu ja uhoilee mut hiljaiseksi, tietysti, koska ei pystyisi selittämään sitä muuten kuin kiusaamisena ja sitähän se ei uskalla myöntää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten takia keräät voimasi ja eroat. Lastesi elämä pahimmassa tapauksessa menee pilalle. Mieti, kunnioittaako he sua, kun sallit heitä kohdeltavan noin? Mitä se tekee itsetunnolle?

Lasteni takia tietysti, jokainen lapseni menee tuon miehen edelle. Joku ehdotti, että jätä nuorin isälleen. En. Siksi että mies prseilee perheen ilmapiirin pilalle, niin minun pitäisi luopua lapsestani?

Mutta äitisydän itkee joka tapauksessa verta. Tuntuu niin jäätävän epäreilulta, että joku voi vaan soosata koko perheen elämän solmuun ja jonkun muun pitää kantaa siitä vastuu ja seuraukset. Mutta sehän se on mikä ero meissäkin on, hän ei kanna tekojensa seurauksia, minä kannan.

Meistä kahdesta minä olen se, joka on ottanut asian keskusteluun useita kertoja, eri tavoilla, luen ja etsin tietoa, kokemuksia, vertaistukea. Kerron niistä hänelle, lähetän linkit, yritän puhua, ke

Tunnen tuollaise tyypin. Tsemppiä.  Hänestäkään ei olisi voinut aavistaa mitään, mutta häntä alkoi yhteisen lapsen syntymän jälkeen ärsyttää edellisen liiton lapsi.

Ymmärrän, että ajattelet pienimmän suhdetta isäänsä, mutta valitettavasti jokaikinen sun lapsista kärsii nykytilanteessa. Lapset ovat joustavia ja pienin kyllä kestää sen, että on osan aikaa erossa isästään. 



Nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja alat hoitamaan käytännön asioita. Olet tehnyt kaikkesi ja kunnioitus ja luottamus on suhteestanne lopussa, niiden takaisin saaminen kuulostaa mahdottomalta, kun miehesi ei edes halua asiaa toimimaan.

Lopettakaa provoon vastaileminen.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa provoon vastaileminen.

Se on kyllä hienoa, kun täällä huudetaan provoa jokaiseen asiaan. Joskus ainut paikka mihin huutaa tuskansa, on anonyymi keskustelupalsta. Missä tynnyrissä te elätte, kun kuvittelette jotenkin, ettei tuollaista voisi tapahtua ja vieläpä useissa parisuhteissa? Onko tarve suojella omaa mieltä ja kieltää kaikki mikä ei istu omaan maailman kuvaan?

T. Itsekin samanlaisessa tilanteessa ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa provoon vastaileminen.

Se on kyllä hienoa, kun täällä huudetaan provoa jokaiseen asiaan. Joskus ainut paikka mihin huutaa tuskansa, on anonyymi keskustelupalsta. Missä tynnyrissä te elätte, kun kuvittelette jotenkin, ettei tuollaista voisi tapahtua ja vieläpä useissa parisuhteissa? Onko tarve suojella omaa mieltä ja kieltää kaikki mikä ei istu omaan maailman kuvaan?

 

T. Itsekin samanlaisessa tilanteessa ollut

Laita vaikka tarinasi sellaiselle sivustolle jossa sinun ei tarvitse katsoa peiliin. Koska minäminä-asenne ja hetkessä eläminen on joillain sivustoilla mottona.

Ymmärrän miestä. Sulla on varmasti niin kamalat ne aiemmat lapset että niiden olemassaolo haittaa miestä. Tee palvelus ja eroa niin hänen ei tarvitse nähdä turhia kakaroitasi vaan saa keskittyä siihen tärkeimpään!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Sulla on varmasti niin kamalat ne aiemmat lapset että niiden olemassaolo haittaa miestä. Tee palvelus ja eroa niin hänen ei tarvitse nähdä turhia kakaroitasi vaan saa keskittyä siihen tärkeimpään!

Nimenomaan. Koska rakkaussuhde miehelle on vain hetkiä ja intohimoa. Lapsista viis. Nih!

Ap, teit virheen siinä kohtaa, kun ryhdyit tuohon uusperheilyyn. Ne eivät vaan toimi. Teidän kaikkien elämä on nyt pilalla, tai ainakin huonommissa kantimissa kuin jos et olisi siihen ryhtynyt. Eli: kikkeliskokkelis, mitäs läksit.

Kuulostaa siltä, että miehelle on tullut yllätyksenä miten paljon rakkaampi se oma lapsi voi olla kuin puolison lapset joista on ehkä tykännyt ennen sitä oman lapsen syntymää. Nyt kun mies on kokenut sen rakkauden omaa lastaan kohtaan niin sitten katuu sitä, että tuli otettua nainen jolla oli jo lapsia koska se tarkoittaa, että mies ei tule koskaan saamaan ydinperhettä jossa on vain ne hänen ja puolison yhteiset rakkaat lapset.

Ikävä tietysti nuorimmaisen kannalta mutta minusta olet äitinä oikeassa siinä, että sinun on ajateltava kaikkia lapsiasi. Loppujen lopuksi jos jäät tuohon suhteeseen niin se nuorimmainenkin saa hyvin huolestuttavan mallin siitä, että hän on kaikki kaikessa ja sisarukset ovat se pakollinen paha. Sanoisin, että tuosta tilanteesta on pelastettava kaikki lapset, myös se nuorimmainen. Jos pelkäät miehen reaktioita niin hommaa sinulle ja lapsille uusi asunto ja kerro vasta muuton lähestyessä miehelle että olette muuttamassa pois. Tai mene turvakotiin odottamaan muuttoa. Jos ei ole syytö pelkoon niin sitten kerrot tilanteen ja voitte toki yrittää ratkaista ongelman mutta lapsesi voivat tuskin koskaan luottaa tuohon mieheen joten en tiedä onko tilanne ratkaistavissa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, teit virheen siinä kohtaa, kun ryhdyit tuohon uusperheilyyn. Ne eivät vaan toimi. Teidän kaikkien elämä on nyt pilalla, tai ainakin huonommissa kantimissa kuin jos et olisi siihen ryhtynyt. Eli: kikkeliskokkelis, mitäs läksit.

Sellaista se on. Jotkut eivät opi rakastamaan edes kolmen avioliiton jälkeen. Mutta he ovatkin epävakaita jämäpaloja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Sulla on varmasti niin kamalat ne aiemmat lapset että niiden olemassaolo haittaa miestä. Tee palvelus ja eroa niin hänen ei tarvitse nähdä turhia kakaroitasi vaan saa keskittyä siihen tärkeimpään!

Jos lapset olisivat miehen mielestä niin kamalat, niin miksi ei käyttäytynyt samoin heitä kohtaan monina muina vuosina? Mies on saanut muutettua muutenkin rauhalliset lapset jo erittäin vetäytyviksi ja miehen seuraa vältteleviksi. Eivät väitä hänelle vastaan ja tekevät mitä käsketään, vaikka ei huvittaisi. Hirveän kamalia ovat juu, voi mies parkaa. Ton alistuneisuuden vuoksi haluankin lapseni pois ton ihmishirviön vaikutuspiiristä. Lapset eivät tee ilmeisesti mitään koskaan oikein tai hyvin, koska miehen suusta tulee vain ohjeistusta ja kritisoimista, ei koskaan mitään positiivista.

Kysymys kuuluukin, että luuletko että minä seison jotenkin oven edessä haara-asennossa ja estän miehen poistumisen koko suhteesta? Vai miksi tuo viestin käsky oli minulle suunnattu; "Mies raukka, tee sinä hänelle palvelus ja eroa"? Jos miestä ärsyttää minun lapset ja tämä uusperhe-elämä mihin itse niin kovasti hinkui ja mankui, niin miksei sitten vaan lähde? Kukaan ei estä eikä jää kaipaamaan. Sen sijaan hän saa mielestäsi kiusata minut ja lapset niin loppuun, että minä teen ratkaisun hänen puolestaan. Ja toki sen teenkin, kun mikkihiirestä ei siihen ole. Mutta erikoinen asenne sinulla sitä kohtaan, että mies on ihan itse tämän tilanteen luonut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Sulla on varmasti niin kamalat ne aiemmat lapset että niiden olemassaolo haittaa miestä. Tee palvelus ja eroa niin hänen ei tarvitse nähdä turhia kakaroitasi vaan saa keskittyä siihen tärkeimpään!

Jos lapset olisivat miehen mielestä niin kamalat, niin miksi ei käyttäytynyt samoin heitä kohtaan monina muina vuosina? Mies on saanut muutettua muutenkin rauhalliset lapset jo erittäin vetäytyviksi ja miehen seuraa vältteleviksi. Eivät väitä hänelle vastaan ja tekevät mitä käsketään, vaikka ei huvittaisi. Hirveän kamalia ovat juu, voi mies parkaa. Ton alistuneisuuden vuoksi haluankin lapseni pois ton ihmishirviön vaikutuspiiristä. Lapset eivät tee ilmeisesti mitään koskaan oikein tai hyvin, koska miehen suusta tulee vain ohjeistusta ja kritisoimista, ei koskaan mitään positiivista.

 

Kysymys kuuluukin, että luuletko että minä seison

Miksi aloitit suhteen tuon miehen kanssa? Lastesi pahoinvointi on sinun syytäsi.