Lue keskustelun säännöt.
Ujosteleva lapsi
03.01.2024 |
Miten saisin lasta (6v) rohkaistuksi, ettei olisi aina omituinen ja vaivaantunut sosiaalisissa tilanteissa? Tuppisuuna tulee esimerkiksi koulussa varmaani haasteita.
Kommentit (17)
Lapsi saa olla ujo, se on luonteenpiirre ei sitä niin vaan kasvateta pois. Hyväksy lapsi sellaisena kuin hän on. Älä moiti siitä että ei uskalla tehdä jotain tai sanoa jotain.
Kannusta yrittämään, jos ei uskalla sanot että se ei haittaa yritetään joskus myöhemmin uudelleen. Kaikki jännittää joskus liikaa.
Jokaisella luokalla on niin paljon erilaisia lapsia, että opettajat osaavat kyllä suhtautua positiivisesti ihan kaikenlaisten lasten kanssa. Ujot lapset eivät todellakaan ole koulussa mikään ongelma, häiriköt ovat.
Lapsi varmasti saa koulussa kavereita, muitakin arempia lapsia on varmasti samalla luokalla. Ja ne sosiaaliset lapset, jos heidät vaan on hyvin kasvatettu pyytävät ihan jokaista leikkiin mukaan, oma tytär ainakin toimii näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kuuluu taas näihin sarjassamme: Kannustavat ja rakastavat vanhemmat??!
Miten olet tähän asti "rohkaissut" omituista ja vaivaantunutta lastasi? Pakottamalla, työntämällä väkisin toisten sekaan, ihmettelemällä ääneen, kuinka väärin lapsi toimii? Onnittelut, olet pitkällä lapsesi luottamuksen ja itsetunnon romuttamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Miten olet tähän asti "rohkaissut" omituista ja vaivaantunutta lastasi? Pakottamalla, työntämällä väkisin toisten sekaan, ihmettelemällä ääneen, kuinka väärin lapsi toimii? Onnittelut, olet pitkällä lapsesi luottamuksen ja itsetunnon romuttamisessa.
Kyllä en ole sanonut mitään. T: Ap
Onhan lapsella toinen fiksu vanhempi jokapäiväisessä elämässä mukana?
Jos ei niin anna muualle kasvatettavaksi, koska sinusta ei siihen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän eskarissa tueta - oletettavasti lapsi ei ole ollut kodin ulkopuolella päivähoidossa, jos vaikeuksiin ei ole vielä kiinnitetty huomiota.
Kuten todettu, et sanoita lapsesi käytöstä oikein mukavasti ja häntä kunnioittaen. Osaatko arvioida, miten hän voi? Onko surullinen ja pelokas, vai muuten hyvin voiva, mutta ujo?
Sairaanloinen ujous (jota tässä ei nyt välttämättä ole) on kouluikäisellä aika invalidisoiva tila. Jos lapsi ei pysty kommunikoimaan luokkakavereidensa kanssa, voivat ystävyyssuhteet jäädä muodostumatta. Lapsi jää yksin ja kaveritaidot eivät kehity. Tuloksena on masentunut ja yksinäinen katkeroitunut aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatpa ihmiset aggressiivisia täällä. Hyvin vähän mitään järkeviä ohjeita! Lapsi ei ole pelokas, vain omituinen! Hyvää hyvyyttäni yritän auttaa!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan rehellisesti sanottuna kannattaa vaan kannustaa sitä sosiaallisiin tilanteisiin ja antaa siten "siedätyshoitoa". Minä olin ihan kuolemanujo siis oikeasti en uskaltanut edes esitelmää pitää tutun lukioluokan edessä, kunnes muutin omilleni ja olikin PAKKO olla vieraiden ihmisten seurassa, jos meinasi saada kurssinsa läpi ja työnsä tehtyä. Minun ujous on osittain luonnetta (voisin olla vaikka kuukauden yksin ilman ongelmia) ja osittain sitä, että vanhemmat asui todella metsän perällä eikä käyttäneet lähes koskaan missään, jossa joutuisi sosiaalisiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ovatpa ihmiset aggressiivisia täällä. Hyvin vähän mitään järkeviä ohjeita! Lapsi ei ole pelokas, vain omituinen! Hyvää hyvyyttäni yritän auttaa!
Ap
HUOMASIN saman, keskenkasvuiset heräs ja tulivat suutaan soittamaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin ujo lapsi ja ehkä vielä aikuisenakin jossain tilanteissa esim. naisten kanssa. Lapsena ärsytti kun äiti sanoi usein, että elä nyt ole niin ujo tai arka. Niin kuin siihen olisi on/off-kytkin. Se on luonteenpiirre.
M37
Mulla kaksi lasta jotka ujostelee uusissa kyläilypaikoissa. Molemmilla nepsypiirteitä, ja se tuntuu noilla lisäävän ujostelua välillä tosi paljon uusien ihmisten parissa. Mä oon ite ollut ujo lapsi ja edelleenkin sitä piirrettä on. Mun vanhemmat on olleet ujoja lapsia ja edelleen ovat sellasia erakkoluontoisia.
Meillä on anopin seurassa kyläilyt miehen sukulaisten luona välillä aika noloja. Lapset kun ovat vaikka jumahtaneet eteiseen, on siis jännittänyt niin paljon niin anoppi on aina nostanut kunnon mekkalan ja arvostellut lapsia kovaan ääneen. Ja samaan syssyyn kehuttu lasten serkkuja jotka on niiiiin reippaita ja hyväntuulisia aina vaikka tulis kuka uusi ihminen paikalle. Tilanne onneksi helpottanut kun lapset ovat kasvaneet ja heidän kanssa pystyy käymään tilannetta etukäteen läpi. Mutta anopin seurassa en kyläile ellei ole ihan pakko, en ymmärrä kuinka ei voi riittää ymmärtystä tuollaisissa tilanteissa lasten kanssa. Tuo ääneen arvostelu pahentaa tilannetta ja huonontaa lapsen itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 14 lisää vielä että koulussa lapsilla kavereita ja on yökyläilyjä ja harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanloinen ujous (jota tässä ei nyt välttämättä ole) on kouluikäisellä aika invalidisoiva tila. Jos lapsi ei pysty kommunikoimaan luokkakavereidensa kanssa, voivat ystävyyssuhteet jäädä muodostumatta. Lapsi jää yksin ja kaveritaidot eivät kehity. Tuloksena on masentunut ja yksinäinen katkeroitunut aikuinen.
Täällä nämä "sairaanloiset" mammat toisiaan neuvovat...
Piti sinulle ap lisätä vielä että tilanne voi hyvinkin helpottua lapsen kasvaessa. Ja kannattaa kyläillä sellasten ihmisten luona keillä on empatiaa, sivistystä ja ymmärrystä erilaisia luonteita kohtaan. Nro 14
Anna sijoitukseen/adoptoitavaksi. Hyväksyvät, kannustavat vanhemmat auttaa kummasti.