Yritettiin avovaimoni kanssa raskautta 2 vuotta, ja nyt kun viimein onnistui niin nainen 4 viikon jälkeen ilmoitti että hän ei haluakaan las
Ja aikoo siis tehdä abortin...Olen yrittänyt puhua vaikka mitä viikonlopun ajan, mutta ei mitään vaikutusta.
Sanoo ettei vain näe häntä äitinä tai meitä perheenä. Nainen on 29 ja minä 32.
Olen aivan rikki tästä tilanteesta. Miten hän voi tehdä näin?
Me olemme kaksi pitkää vuotta yhdessä yrittäneet tätä, ja nyt hän tekee näin.
Olen aivan neuvoton, enkö voi mitään?
Kommentit (32)
Voimia sinulle , löydät kyllä naisen joka haluaa kanssasi perheen .
No se lapsen väri olis noin pitkän yrityksen jälkeen ollut musta joten
Vierailija kirjoitti:
Nainen päättää, hänen asiansa
Olisi voinut päättää sen kahden vuoden aikana. Lapsi on myös miehen
Oiskohan se oikea isä kuitenkin joku muu ja siksi haluaa eroon siitä..
Jos puolisosi ei oikeasti tahdo lasta niin et pysty asiaan mitenkään vaikuttamaan. Valitettavasti tällaisessa asiassa emme pysty saavuttamaan tasa-arvoa, vaikka haluaisimme.
Olen pahoillani, jos joudut kokemaan tuon tuskan. Tosin näen mahdollisena senkin, että puolisosi mieli vielä muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen päättää, hänen asiansa
Olisi voinut päättää sen kahden vuoden aikana. Lapsi on myös miehen
Miehellä ei ole päätösvaltaa tässä, sori vaan. Miehen oma moka kun valitsi naiseksi tuollaisen
Voimia ja jaksamista!
Tuo on kyllä jo perustavaa laatua oleva suhteen kommunikaatio-ongelma. Ei kai tommoseen projektiin voi mennä ja sitten vaan peruuttaa. Ei tuossa ole edes kyse tuosta itse asiasta vaan suhteessanne on isompi ongelma josta tuo on vain oire.
Toki, raskaushormonit myös laittaa pään ihan sekaisin.
Kurja juttu mutta nainen selkeästi sanonut että teistä ei perhettä tule, eikä kannatakaan tulla jos naisen mieli muuttuukin taas viikossa toiseen laitaan.
Syntymättömällä lapsella eikä isälläkään ole valitettavasti monia oikeuksia asiassa. Joudut nyt vain jatkamaan omaa elämää
Ehkä hän nyt vain panikoi ja muuttaa vielä mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen päättää, hänen asiansa
Olisi voinut päättää sen kahden vuoden aikana. Lapsi on myös miehen
Miehellä ei ole päätösvaltaa tässä, sori vaan. Miehen oma moka kun valitsi naiseksi tuollaisen
Ei olekaan, mutta pitäisi. Lapsi saatettu yhdessä alkuun, joten syntymättömän lapsen elämän päättäminen ei saisi olla vain naisen "koska minä haluan" päähänpisto.
Olen muuten nainen enkä uskovainen, inB4 syytökset
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän nyt vain panikoi ja muuttaa vielä mielensä.
Toivottavasti. Rumasti kuitenkin tehty
Mikäli tämä on totta niin lähde suhteesta, mieluiten heti. Noin ei tehdä toiselle ihmiselle.
Kurjaa, mutta edessä on vielä kurjempaa, jos et lähde.
On kyllä todella ilkeästi ja tunteettomasti tehty. Tuli todella paha mieli puolestasi.
Voiskohan tässä olla samaa kuin itsellä kun pääsin vihdoin haluamaani opiskelupaikkaan jostain syystä olin vihainen. Aluksi. Siinä kai jotenkin purkautui ne negatiiviset tunteet matkan varrelta: häpeä, väsymys, epätoivo. Niitä ei ollut pystynyt käsittelemään kun asia oli ollut kesken. Toivon, että voisitte puhua asiasta ja raskaus saa jatkua.
Tuo avovaimosi käytös saattaa olla eräänlainen shokkireaktio. Vaikka olisit halunnut jotain jo pitkään sitä saamatta ja sitten yhtäkkiä onnistaakin, tuleekin monesti tunne, että ei, en haluakaan tätä.
Monet naiset pelkäävät äitiydessä sitä, että joutuvat itse ottamaan päävastuun KAIKESTA. Lupaa avovaimollesi, että otat suurimman vastuun lapsen kasvatuksesta ja elatuksesta. Hän saattaa muuttaa mielensä.
kaikki menee hyvin, asiat kääntyvät vielä parhain päin!
Sanoiko hän miksi on yrittänyt lasta kaksi vuotta, jos ei näe itseään äitinä?
Kuulostaa vähän paniikkireaktiolta. Käykää ainakin psykologin juttusilla ennen mitään päätöksiä? Joskus toivottukin raskaus voi olla shokki ja tunteet heitellä laidasta laitaan.
Voihan se olla, että hän pelkää raskauden tuomia kehon muutoksia, synnytystä, äitiyttä jne. Niistä kun pelotellaan aina netissä. Mutta ihan rauhoitukseksi voisit sanoa hänelle, että ei kaikilla raskaus kroppaan vaikuta kuin hetkellisesti. Itselläni on kolme lasta, eikä minusta ulkoa päin edes uimahallissa kukaan huomaisi, että olen äiti.
Eikä se seksiinkään kaikilla vaikuta. Eihän lapsia syntyisi lainkaan, jos se homma muuttuisi synnytyksen jälkeen jotenkin vastenmieliseksi.
Vanhemmuuttakaan ei kannata jännittää etukäteen. Tekee parhaansa ja muistaa, että rakkaus on suurin voima kasvatuksessa.
Olemme olleet yhdessä jo 5 vuotta, se jäi sanomatta
ap