Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etäinen mies- muuttuuko?
01.01.2024 |
Olemme tunteneet vasta 5kk. Ihan alussa mies oli iholla ja pussaili jatkuvasti, kun nähtiin. Nyt tuntuu, että tämä on jo vanha suhde ja tultu arkeen huonolla tavalla. Eihän siihen olis pakko siirtyä ainakaan tämmösenään koskaan.
Mies on alkanut etääntyä. Elämme etäsuhteessa ja näemme 2:n viikon välein. Ensimmäinen päivä on aina himokas ja ollaan lähekkäin. Seuraavat päivät ollaankin kuin vanha aviopari, mies katsoo paljon TV:tä ja levähtelee (viikonloput, lomat). Kosketus ei olekaan enää hyvä juttu ja miestä ei saa välttämättä koskea, on etäinen ja omassa kuplassaan viihtyvä. Kävellessä ei saakaan pitää enää kädestä kiinni, julkinen pussailu on noloa, ohjelman ollessa kesken haluaa katsoa sen rauhassa/kosketus kutittaa jne., kättä ei halua laittaa ympärille, kun se puutuu, asento on huono jne.
Suhteen alussa (jos niin voi edes sanoa) tuo kaikki oli miehelle tärkeää ja niistä puhuttiin. Nyt olen muutaman kerran nostanut asian puheeksi ja nyt vietimme ensimmäistä kertaa yhteistä lomaa ja suurin osa ajasta oli tuollaista. Läheisyys rajoittui lähinnä s***siin. Mikään ei silti muuttunut kuin ainostaan ehkä vielä etäisemmäksi, vaikka mies ns. ymmärsi mitä tarkoitan ja miltä käytöksensä tuntuu. Etäsuhteessa ollaan muutenkin paljon erossa ja kaipaan ilman muuta läheisyyttä tavatessamme. Miksi ihmeessä muuten olisinkaan parisuhteessa!
Mitä mieltä ja neuvoja asiaan? Ymmärrän kyllä itsekin, ettei suhde toimi niinkuin pitäisi, mutta ehkä haen jonkunlaista vahvistusta vielä. Ja ei olla enää mitään ujoja nuoria suhteissa vaan avioliitosta eronneita jo kohta keski-ikäisiä.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Mitä noin kylmällä ihmisellä tekee? Turhaa touhua olla tuollaisen kanssa. Itse olen ollut etäsuhteessa 3 vuotta ja annamme edelleen toisillemme todella paljon hellyyttä ja läheisyyttä ja se on ihanaa. Emme ole koskaan kulkeneet edes kävelyillä ilman, että pidämme kädestä kiinni.
Nii-in, kun tutustuin mieheen, niin hän kertoi läheisyyden ja yhdessä olemisen olevan tärkeää. Kävelyistä käsi kädessä jne. Nyt ei puhettakaan, että pitäisi kädestä kävelyillä kiinni. Viime kerralla vaikutti menevän ikäänkuin pari askelta edellä, aivan kuin olisi ollut kyse jostain kilpailusta, kumpi menee reippaammin.
Julkisesti ei voi enää pussata ja autossa kun laitan käden jalalle tms. silitellen, niin se siirretään pois, "että voi keskittyä". Tästähän pikaisesti vetäisi johtopäätöksen, että mies siitä jotenkin kuumenee ja että on hyvä merkki. Vitsin varjolla viimeksi tehdessään heitin jotain semmosta ja sain vastaukseksi hieman kyllästyneen "ei kaikki liity siihen"-tyylisen vastauksen... Sohvalla pitää nähdä ohjelma loppuun ja keskittyä siihen, ei voi kättä silloin laittaa ympärille, kun vierelle menin. Hetki sitten vielä pystyi...
No joo, onhan tämä nyt aika selkeää, kun lukee itse kirjoittamansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei uuden ihmisen löytäminen tuossa iässä ole enää sama kun nuorena. Kaikki on jo tuttua.
Oltiin nuorena oltu muutama päivä yhdessä nykyisen mieheni kanssa kun hän sanoi että kaksi kuukautta alkuhuuma kestää sitten ollaan kun vanha aviopari. En vieläkään tiedä mistä hän näin päätteli. Mielestäni huuma jatkui pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Ei uuden ihmisen löytäminen tuossa iässä ole enää sama kun nuorena. Kaikki on jo tuttua.
Ja tylsää(kö)? Samoja asioita ihmisen vanhempanakin parisuhteelta silti etsii, yhteyttä, läheisyyttä ja lämpöä.
Aina yhtä huvittavaa kun aikuinen nainen kerjää jatkuvaa huomiota pahemmin yksikään oikkulapsi tai syli vauva. Samaan aikaan kuitenkaan nainen ei huomioi mitenkään mistä tai jos huomioikin niin nainen tekee mitä itse haluaa tapahtuvan ja valehtelee sen olevan miehen huomioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäinen nainen käyttäytyy kuin pikkulapsi joka kerjää kaikilta huomiota. Kasva aikuiseksi!!!
Vierailija kirjoitti:
Ei uuden ihmisen löytäminen tuossa iässä ole enää sama kun nuorena. Kaikki on jo tuttua.
Minä tapasin 52 vuotiaana nykyisen mieheni ja molemmin puolinen huuma oli aivan valtava ja jatkuu edelleen, vaikka kestänyt nyt 8 vuotta. Tiukasti vierekkäin istutaan sohvalla katsomassa telkkaa ja usein se johtaakin johonkin mukavaan. Samoin pidän kättäni hänen reidellään, kun hän ajaa jne. Mies sanoo rakastavansa sitä, että haluan koskettaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No julkinen pussailu ja kuhertelu on tyhmää ja noloa, käyttäydy. Se ei enää jaksa sua riippakiveä.
Vierailija kirjoitti:
No julkinen pussailu ja kuhertelu on tyhmää ja noloa, käyttäydy. Se ei enää jaksa sua riippakiveä.
Oho, onpas Veeti13v herännyt aikaisin kiukkuamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 20v naimisissa tuollaisen vähän passiivisen, telkkaria paljon katsovan ja omiin ajatuksiinsa vajoavan miehen kanssa.
Meillä jutun pelastaa keskusteluyhteys, on kuitenkin paljon puhuttavaa ja todella hyviä keskusteluja maailman ilmiöistä ja perheemme asioista. Ei tietenkään joka päivä, mutta viikoittain. Käymme lounaalla tai jossain kulttuuririennossa josta syntyy hyvät keskustelut. Yhteinen tekeminen ja sen suunnitteleminen on tosi tärkeää että suhde pysyy eloisana.
Onko teillä jotain yhteistä tekemistä joka loisi yhteishenkeä ap?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 20v naimisissa tuollaisen vähän passiivisen, telkkaria paljon katsovan ja omiin ajatuksiinsa vajoavan miehen kanssa.
Meillä jutun pelastaa keskusteluyhteys, on kuitenkin paljon puhuttavaa ja todella hyviä keskusteluja maailman ilmiöistä ja perheemme asioista. Ei tietenkään joka päivä, mutta viikoittain. Käymme lounaalla tai jossain kulttuuririennossa josta syntyy hyvät keskustelut. Yhteinen tekeminen ja sen suunnitteleminen on tosi tärkeää että suhde pysyy eloisana.
Onko teillä jotain yhteistä tekemistä joka loisi yhteishenkeä ap?
Tuntuu, että etänä puhelimessa syntyy parhaat ja pitkät mehevät keskustelut. Yhdessä ollessa yhteys ei sitten toimikaan samalla tavalla, tai ainakin huononee koko ajan. Ja ongelmana ei ole se, että minäkään tarvisin ja haluaisin olla koko ajan kyljessä kiinni ja vieressä nyhjäämässä, mutta että ne harvakseltaan olevatkin haluamiset on liikaa pitkien erillisaikojen jälkeen.
Intressit on varmaan tosiaan vaan liian? erilaiset. Mies tykkää jalkapallosta, minä jääkiekosta, Minä tykkään ulkoilla säällä kuin säällä ja talviulkoilu on aivan parasta. Mies on mukavuudenhaluinen ja viihtyisi sisällä ja tv:n äärellä aika suuren osan vapaa-ajastaan. Itse luen mieluummin tai olen vaikka siellä ulkona, tv:stä tulee hyvin vähän mitään kiinnostavaa minulle. Miehellä ei ole "omaa musiikkimakua", eikä erityistä kiinnostusta tiettyä musiikkilajia kohtaan. Minulla on vahvasti oma genre ja musiikki on äärimmäisen tärkeää. Liikun ulkona ja luonnossa ulkoilun mutta myös luonnonkauneuden ja sen tuottaman "elämyksen" vuoksi, kuvaten usein samalla niitä. Mies käy "reippailla happihypyillä", tuskin kiinnittäen edes huomiota ympäristöön jne. jne.
Ja kyse ei ole siitä, että mielestäni minä tekisin asiat jotenkin oikein ja mies väärin. Niin saa olla kuten luontaisesti on. Mutta me olemme luultavasti luontaisesti liian erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen nainen käyttäytyy kuin pikkulapsi joka kerjää kaikilta huomiota. Kasva aikuiseksi!!!
No ei. Minussa on vahva sosiaalinen puoli ja olen mielelläni ihmisten kanssa tekemisissä, lähekkäinkin. Toisaalta myös vahva "erakkopuoli" ja tarvin säännöllisesti aikaa yksin rauhassa. Siksi ajattelen/ajattelin, että etäsuhde toimii erityisen hyvin pitkän liiton jälkeen. Mutta ei etäinen etäsuhdekaan silti toimi. Mitä teen parisuhteella, jossa ainut varma läheisyyden muoto on lopulta s**ksi? Yhteyden ylläpysymiseen tarvitsen kyllä myös muuta läheisyyttä silloin, kun yhdessä yleensä olemme, eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Muutenhan voisin hakea fyysisen kontaktin kenestä tahansa satunnaisesta ihmisestä, jos sitä ainoastaan kaipaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uuden ihmisen löytäminen tuossa iässä ole enää sama kun nuorena. Kaikki on jo tuttua.
Minä tapasin 52 vuotiaana nykyisen mieheni ja molemmin puolinen huuma oli aivan valtava ja jatkuu edelleen, vaikka kestänyt nyt 8 vuotta. Tiukasti vierekkäin istutaan sohvalla katsomassa telkkaa ja usein se johtaakin johonkin mukavaan. Samoin pidän kättäni hänen reidellään, kun hän ajaa jne. Mies sanoo rakastavansa sitä, että haluan koskettaa häntä.
Näinhän sen pitäisikin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan täysin mun kumppanilta, kun sillä oli depressio päällä suhteen melko alkupuolella. Depis meni ohi ja läheisyys palasi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan täysin mun kumppanilta, kun sillä oli depressio päällä suhteen melko alkupuolella. Depis meni ohi ja läheisyys palasi.
Mies ei ole ollenkaan masentuneen oloinen. Toimintakyky on hyvä ja en usko, että pystyisi/jaksaisi tai olisi jaksanut feikata ensin ihastunutta ja olla intensiivinen. Ehkä on vaan selvää, ettei häntä oikeasti kiinnostaa eikä jaksa myöskään enää feikata.
Alue: Aihe vapaa
Mitä noin kylmällä ihmisellä tekee? Turhaa touhua olla tuollaisen kanssa. Itse olen ollut etäsuhteessa 3 vuotta ja annamme edelleen toisillemme todella paljon hellyyttä ja läheisyyttä ja se on ihanaa. Emme ole koskaan kulkeneet edes kävelyillä ilman, että pidämme kädestä kiinni.