Oliko sinulla ihan hirveä tämä vuosi?

Puolison pettäminen, eron uhka, lasten oireilu, syövän esiaste, läheisen syöpä ja muut terveysongelmat, liiallinen työkuorma töissä. Varmasti yksi pahimmista vuosistani.

Elämäni paras vuosi ollut kaikin puolin

Ainakin työrintamalla ja rahallisesti oli yksi huonoimmista, ei minkäänlaista ennustettavuutta ja hiton monta pettymystä ja peruuntunutta projektia. Ja toki se heijastui myös muuhun elämään. Hirveä stressi ja monta unetonta yötä. 

Ensi vuosi näyttää onneksi jo valoisammalta ja siihen pakko myös uskoa mutta en jää kaipaamaan kuluneesta vuodesta juuri mitään.

Ei ollut, päinvastoin, oli todella hyvä rakkaudessa, kumppanuudessa, ammatillisesti, taloudellisesti ja kaikin tavoin muutenkin. Hirvittävän kiitollinen olen enkä osaa toivoa enempää.

Hyvä vuosi on ollut henkilökohtaisesti kaikin puolin. Tätä ennen olikin 10 vuotta kaikenlaista vaikeutta ja surua. 

Ostin nahkatakin. Kotona huomasin että se on hirveä.

Palautin.

Oli hyvä vuosi. Pääsin irti toksisista ympyröistä ja mukavia elämänmuutoksia muutenkin.

On ollut kamala vuosi. Läheinen kuoli todella järkyttävällä tavalla. Olen myös ollut todella uupunut ja ahdistunut työelämään liittyvistä asioista. Parisuhde on tuntunut merkityksettömältä ja tekisi mieli erota. 

Myötätuntoni kaikille vaikean vuoden eläneille! Toivottavasti tuleva vuosi tuo tullessaan myös onnea.

Itselläni kuoli isä keväällä. Joulu meni yllättävän mukavasti, mutta nyt välipäivinä huomaan käsitteleväni asiaa vetäytymällä omiin oloihini. 

Olen tosiaan miettinyt että ikävien maailmantapahtumien lisäksi tämä on ollut tosi inhottava vuosi puhtaasti henkilökohtaisella tasolla.

- menetimme molemmat lemmikkimme muutaman kuukauden välein ja aika yllättäen. Olivat kanssamme 16 vuotta joten suru oli ja on suuri.

- vanhempani oli sairaalassa kuusi kuukautta ja hänen jalkansa amputoitiin

-- pomoni sairastui rintasyöpään

Harmaa, puoli💩:a. 60/40%, pienempi prosentti on hyvää.

Kakka vuosi, mutta on pakottanut kiinnittämään enemmän huomiota omaan terveyteen, talouteen ja tulevaisuuteen.

Kyllä minullakin oli yksi kamalimmista vuosista ikinä. Vuoden vaihteessa löysin kyhmyn, joka sitten varmistui rintasyöväksi. Tutkimusten jälkeen oli leikkaus, molemmista rinnoista palanen pois. Sen jälkeen 15 sädehoitokertaa. Onneksi Kela-taksi kuljetti, en olisi jaksanut itse ajaakaan. Nyt sitten syön 5 vuotta hormonivalmistetta, jonka tarkoitus on estää syövän uusiutuminen. Ei siinä mitään, mutta kun se aiheuttaa sivuvaikutuksia. Hirveä väsymys, kuumat aallot, ja nivelten jäykkyys. Sädehoidon loputtua oli vuorossa kaihileikkaus. Aika pitkään piti varoa, ei saanut saunoa eikä uida ym. Syksyllä iski kunnon räkätauti, joka vei petiin. Yksin kun asun, niin oli se aika rankkaa. Toivon, että ensi vuosi olisi edes hitusen parempi. 

Oli! Miesystävä kuoli. Ja sen jälkeen tapasin täysin vääränlaisen miehen joka aiheutti suurta vahinkoa minulle.

On ollut, aivan järkyttävän hirveä. Luulin, että 2019 oli elämäni kamalin vuosi, kun sairastuin silloin todella rankasti pitkäksi aikaa ja päädyin jopa syöpätutkimuksiin, kun kuumeilu ja infektio-oireet ei millään loppuneet ja olin aivan kuolemanväsynyt sen koko vuoden, koko elämä luhistui siinä sairastellessa ja pelko oli jokapäiväisessä elämässä läsnä, erinäisistä syistä. Oli sairauden lisäksi suora väkivallan uhka, kodin menetys jne. Kaikkea en varmaan enää edes muista enkä jaksa muistella.

Jotenkin tämä vuosi kuitenkin onnistui olemaan vielä pahempi. Jos elämäni olisi videopeli, niin tänä vuonna jokaisen levelin final evil boss olisi kerralla käynyt kimppuun. Ja ne vuoden 2019 mysteerioireet, joista luulin jo toipuneeni, muuten puhkesi uudelleen koronan jälkeen, eli olen jatkuvassa kuumeilu, imusolmuketurvotus, uumpus -kierteessä nyt sitten. Sen lisäksi sydän on rikottu tuhannen pirstaleiksi, ja kaikenlaista muuta mukavaa. Öisin on vaikea nukkua, ja viime yönäkin mietin, kuinka monta kertaa ihminen oikein jaksaa tämmöistä käydä läpi.

Oli kaamea vuosi. Syöpä löytyi maaliskuussa ja vuosi mennyt hoidoissa. Toivon niin, että saatiin parannettua ja ensi vuosi olisi parempi.

Kyllä oli. Alkuvuonnakin oli monenlaista vaikeutta, mutta sitten syksyllä tapahtui pahin mahdollinen ja vielä sen verran julkisesti, että tällä palstallakin on siitä keskusteltu (kaikki ketjut on kyllä poistettu yhtä lukuun ottamatta).

Että semmoista.

Kauhea vuosi: kaksi lapsen kuolemaa, läheisen terveysongelmat, veljen sairastuminen syöpään. Vauvojen kuolemista en ole päässyt yli, eikä tarvitsekaan tietysti. Se on meidän elämää. Mutta kamalin vuosi ikinä meidän perheelle. Pelkkää mustaa ja surua.

Oli elämäni hirvein vuosi, sillä olin suurimman osan vuodesta sairauslomalla työuupumisen vuoksi. Parin tunnin yöunilla ei oikein jaksa suorittaa.

No juu, melkein pääsin onnettomuudessa hengestäni vuoden alkupuoliskolla, ja kun sitä sitten jäi henkiin, kamala stressi ja ahdistus miten nyt saa asiansa hoidettua ja elantonsa hankittua kun käytännössä koko toinen puoli kroppaa oli tohjona ja toipuminen vei KAUAN.

Mutta yllättävän hyvin ne asiat sai järjestymään kun oli pakko ja sitä osasi lopulta olla pienistäkin asioista kiitollinen. Joten ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.