Lue keskustelun säännöt.
Esikoisen kanssa oli ihanaa olla kotona..
27.12.2023 |
kuopuksen kanssa taas tämä on ihan hirveää. Miten voi olla noin erilaiset lapset..,esikoinen oli tyttö, hänen kanssaan käytiin uimassa, muskarissa ja vaikka missä. Päiväkotiin vein hänet vasta kun oli 3-vuotias.
Kuopus, poika, on nyt alle 2v ja olen hermoromahduksen partaalla. Olen aivan loppu: läpsimistä, huutamista, kaikesta natisee/itkee/karjuu. Kaikkea hakataan, hän läpsii, kolhii itseään. Kirjaan ei keskity, repii sivuja. Paiskoo kamoja jos ei onnistu heti, palikat lentää. Uimahalliin en uskalla mennä, koska on niin vilkas että varmasti liukastuu.
Päiväkodissa on puolikasta päivää 4x viikkoon, se on auttanut vähän, mutta eihän ratkaisu voi olla että lisään hoitopäiviä että jaksaisin omaa lastani?! Poika on tosi valloittava, mutta hemmetin raskas!!!
Vertaistukea?
Kommentit (5)
Joo, lapset vaan on erilaisia keskenään. Mutta onko varma, että alle 2 v:n kannattaa olla päiväkodissa? Siellä on tosi stressaavaa. Jospa tilanne rauhoittuisi, jos ottaisit vielä vähäksi aikaa kokonaan kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on oikeasti rankkaa. Minulla oli samanlainen poika, nyt on jo 23-vuotias, mutta muistan hyvin. Kaiken lisäksi lopetti päiväunet 2-vuotiaana. Joka kerta, kun mentiin ulos heittäytyi maahan ja huusi ei-ei, vaikka mitään en ehdottanut. Muskariin oli turha mennä, kun ei pysynyt sylissä laulun ajan. Kiipeili pitkin pöytiä jne. Valtavasti energiaa ja omaa tahtoa.
Voimia, helpottaa ajan kanssa. Voit hyvin lisätä päiväkotiaikaa.
Nyt oma poika on aikuinen, yhä energinen ja vahvatahtoinen, mutta sydämellinen, hyväntuulinen ja ihana. Opiskelee, tekee kahta työtä, huolehtii omasta asunnosta ja on pitkäaikainen tyttöystävä. Olin aikoinaan huolissaan, että miten pärjää koulussa, mutta oppi lukemaan ennen koulua ja hyvin meni.
Pojat on usein pienenä hankalampia kuin tytöt, mutta murrosiässä usein toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Pojat on usein pienenä hankalampia kuin tytöt, mutta murrosiässä usein toisin päin.
Ja mihinköhän tämä väite perustuu? Aivan, ei mihinkään.
Jaksamisia. Lapset, sisaruksetkin ovat toisinaan todella erilaisia, kuten hyvin tiedät.