En jaksaisi eää elää

Elämäni on puolessa vuodessa muuttunut painajaiseksi. Minulla on etenevä hoitoon reagoimaton sairaus. Olen vasta alle 30. Sairaus ei johda kuolemaan mutta on kivulias ja rappeuttaa ulkonäön pikkuhiljaa. 

En jaksaisi enää elää. En halua tehdä itsemurhaa mutta en vaan jaksa enää elää. Jokainen päivä on kärsimystä aamusta iltaan. Joudun käymään töissä vaikka en ole työkykyinen. En saa nukuttua. Kadehdin ihmisiä joilla on kuolemaan johtava sairaus. Haluaisin vaan pois täältä. Ei ole tulevaisuutta eikä toivoa. Olen yrittänyt piristyä ja ottaa positiivisen asenteen että ehkä tämä vielä kääntyy, mutta joka kerta kun uskallan toivoa, sairaus ottaa käänteen pahempaan ja isku on vielä kovempi. Tuntuu kuin eläisin painajaista josta en voi herätä. Kukaan ei voi auttaa minua. Tuntuu kuin olisin kirottu. 

Läheiseni eivät ymmärrä ollenkaan. Sanovat vaan että minun pitäisi piristyä ja että pilaan myös heidän fiiliksensä surullisuudellani. Olen heillekin sanonut etten enää jaksa. Eivät kuitenkaan ota vakavasti.