En pidä seksistä... =( Mitä tehdä?

rupesi inhottamaan koko mieheni kosketus, seksi jne. Tietääkseni minulla ei pitäisi olla seks. hyväksikäyttöä lapsuudessani, mutta en ole siitä varma. Kirjoituksesi tuntui aika tutulta, siis samanlaisia tunteita itsekin koen, kun suhde muuttuu tosi läheiseksi.

Ja ei, itse en ole lesbo tms., oikeastaan päinvastoin, aika hanakka juoksemaan miesten perässä. Mutta se tietty läheisyys saa tosi ahdistavan olon.

vaan luulen tämän johtuvan ihan jostain muusta. En vain tiedä tarkkaan mistä.



Olen kuitenkin yrittänyt hirveästi, mutta mitä enemmän yritän, niin sitä vähemmän tekee mieli. Ja jos en yritä, niin sittenkään ei tee mieli. Jos saisin valita, emme harrastaisi seksiä ollenkaan. Se ei vaan tunnu hyvältä.. =(



Mutta miten ihmeessä sen saa taas tuntumaan hyvältä?



-AP

Minulla on sama ongelma, paitsi että ei ole lapsuudesta hyväksikäyttökokemusta.

Onko teillä ap lapsia?

Minulla on tyttö kohta 3v, ja tämä seksi-ongelma on alkanut lapsen syntymän jälkeen.

Ennen lasta pidin seksistä ja suhteemme alkuvaiheessa varsinkin se oli lempipuuhaani suorastaan.



Nyt on tilanne aivan toisenlainen, minuakin usein oikein itkettää seksin aikanakin se, että tunnen niin suurta vastenmielisyyttä koko touhua kohtaan.

Mieheni on kiltti ja ihana, huomioonottava ja hellä, eikä suhteessamme ole mikään muu vialla.

MInä suorastaan KAMMOAN ajatusta että " tänään on varmaan se päivä kun on taas harrastettava seksiä" , ettei miehelle tule kurja olo tai ettei luule että hänessä on vikaa.

Mieli on tosi maassa ja suren sitä kun tiedän että jos seksi sujuisi niin meillä olisi upea suhde!

Vierailija:

Seksistä on tullut mulle älytön ongelma. Uudessa suhteessa pidän aina aluksi seksistä, mutta kun parisuhde arkiintuu ja lähentyy niin mua alkaa seksi yksinkertaisesti ällöttää. Välillä kyllä tekee mieli, mutta yksikin väärä liike mieheltä, saa haluni katoamaan taivaan tuuliin. En tiedä mitä tekisin, kun tämä tuntuu menevän vaan pahemmaksi. Välillä en siedä edes halauksia mieheltäni, kun jokainen kosketus puistattaa. Seksin aikana en pysty keskittymään, joka kerralla ajatukset alkavat vaeltamaan jossain ihan muualla ja sitten musta alkaa taas tuntua epämukavalta ja pidättelen itkua loppuun asti, kun en halua aina olla se pihtari. En osaa edes selittää tätä.

Rakastan miestäni älyttömästi eikä hän ole tehyt mitään väärää. En voi uskoa, että tämä liittyisi mitenkään häneen vaan minuun. En kai kestä näin läheistä suhdetta? Pelkään kenties, että minulle käy huonosti niin kuin ennenkin? Haluaisin olla hänelle niin hyvä, mutten pysty. En ymmärrä miksi olen niin vaikea. En halua satuttaa miestäni, mutta silti satutan.

Minua käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi ja olen miettinyt, että liittyykö tämä siihen? Enkö ole sittenkään päässyt häpeästä yli? Miten saan tämän muurin murtumaan? Miten pystyn ikinä nauttimaan seksistä... =(

Kysy vaikka terveyskeskuksesta jonkun psykologin numeroa. Kyllä tuollainen lapsuuden kokemus pitäisi jotenkin saada purettua, mielellään tietty ammattilasien kanssa joka osaa auttaa. Jospa sitten pääsisit asian yli ja oppisit nauttimaan?

Mua alkaa ahdistaa jo heti kun tajuan, että taas on kulunut useampi päivä seksistä ja kohta mies taas haluaa... Ja tiedän jo etukäteen milloin hän tulee tekemään aloitetta ja odotan kauhulla ja inho vaan kasvaa. En tajua miten voin tuntea niin suurta inhoa, kun kuitenkin rakastan miestäni aivan hirveästi? Ja hän on hirveän kiltti, ihana, ystävällinen, mukava ja hellä. Ja haluaa aina mun parasta ja mä vaan pihtaan =/



Meillä ei ole yhteistä lasta, mutta mulla on yksi lapsi ennestään. Jotenkin lapsikin on muuttanut mun suhtautumista seksiin. Se tuntuu jotenkin " väärältä" , vaikka tiedän ettei se ole...



-AP

Olisiko sitten kivempi? Itse en pidä yhdynnästä ja nykyään se ei yleensä onnistukaan, kun sattuu. No, ongelma johtuu kyllä miehestä, joka normaalisti " ei kykene" lainkaan. Nautin kuitenkin siitä, että mieheni tyydyttää minut käsin. Minusta on mukavaa myös olla muuten hyväiltävänä. Jos teilläkin voisi ensin rakastella niin, että kumpikin tyydyttää käsin toisen ja sitten joskus myöhemmässä vaiheessa voi yhdyntäkin tuntua mukavalta. Vai kuinka?



Jos läheisyyskin on pahan tuntuista, niin sitten kyllä kannattaa mennä seksuaali- tai pariterapiaan. Siellä luulisi ongelmien selviävän.

En kertakaikkiaan voi vaan sietää seksiä kun se on niin kuvottavaa.

Vierailija:

Nyt on tilanne aivan toisenlainen, minuakin usein oikein itkettää seksin aikanakin se, että tunnen niin suurta vastenmielisyyttä koko touhua kohtaan.

Mieheni on kiltti ja ihana, huomioonottava ja hellä, eikä suhteessamme ole mikään muu vialla.

MInä suorastaan KAMMOAN ajatusta että " tänään on varmaan se päivä kun on taas harrastettava seksiä" , ettei miehelle tule kurja olo tai ettei luule että hänessä on vikaa.

Mieli on tosi maassa ja suren sitä kun tiedän että jos seksi sujuisi niin meillä olisi upea suhde!

Meilläkin on lapsi kohta 3 v, tosin en ole koskaan oikein piitannut seksistä. Ja nyt tosiaan samoin kammoan isoilla kirjaimilla ajatusta, että mies kohta tekee aloitteen. Usein tulen myös todella agressiiviseksi, kuvittelen seksin aikana kuinka pahoinpitelen jotain miestä tms.

Lisääkin saa tulla =/



-AP

Sinulla kyllä tuo hyväksikäyttö voi nousta pintaan aina, kun miehesi yrittää tehdä aloitteen, puhuithan häpeästä. Kannattaisi selkeyttää ajatuksiasi, liittyykö siihen.

Ystävät ihmettelevät miten nuori ja vetävännäköinen yh on näin monta vuotta ollut ilman miestä. Yksinkertaisesti koko seksitouhuilu oksettaa, joten olen tyytyväisenä lapseni kanssa kaksin.

Jos minusta joskus tulee yh, en kyllä ikinä enää ota miestä riesakseni!!! Kateeksi käy sinua, näiltä osin.

kaikkien pitaisi haluta aina ja joka paikassa, niin miesten kuin naistenkin. Mun mielesta voisi muistaa sellasenkin jutun kuin evoluution - lasten hengissa pysymiseksi (siis joskus luolamieskaudella) on parempi jos aiti pysyttelee visusti lasten kanssa koko ajan. Sen takia seksi kiinnostaa yleensa nuoria naisia enemman mutta kun lapset syntyy, seksihalutkin katoavat. Tiedan etta tama teoria ei ole mitenkaan suosittu, juuri sen takia etta seksista on nykyaan tehty niin tarkeaa etta jopa suositellaan eroa jos seksi ei suju. Mutta tastakin ketjusta nakee, ja mulla on tosi monia tuttuja jotka ovat sanoneet samaa, etta seksihalujen katoaminen naisilta on todella yleista.



Itse kuulun samaan kategoriaan, seksi oli tosi kivaa aina suhteen alussa, mutta mita enemman tulee ikaa, sita vahemman se kiinnostaa, ja itselle kavisi ihan hyvin jos harrastaisin vain sooloseksia (ja sekin tulee aika harvoin mieleen) lopun ikaani. Laheisyytta mieheni kanssa toki kaipaan ja se on tarkeaa. Meidan suhteessammekin tasta asiasta on ollut ristiriitoja, kun mies tietysti haluaisi useammin.



Varmaan rehellinen keskustelu asiasta auttaisi ainakin saavuttamaan jonkunlaisen kompromissin, jos mies on kiltti ja rakastava. Ehka hankin olisi tyytyvainen vaikkapa kasilla tyydytykseen tai suuseksiin kunhan asiasta sovitaan - ei se seksi miehellekaan varmaan ole kivaa kun vaimo makaa alla kuin lahna ja pidattelee kyyneleita.



Mutta jos ap:lla on jotain traumaattisia lapsuudenkokemuksia, niista kannattaisi kylla kayda keskustelemassa ammattiauttajan luona. Ala kuitenkaan oleta etta sinusta terapiassa tulisi seksipeto, voihan olla etta haluttomuutesi on ihan sinulle luonnollinen olotila, lapsuuden traumoista riippumatta.