Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaksaako teidän teinit katsoa kokopitkiä elokuvia?
26.12.2023 |
Olen nimittäin tehnyt havainnon oman 14-vuotiaan tyttäreni kohdalla, että ei jaksa. Hän on tottunut tiktokin ja youtuben lyhyisiin videopätkiin, eikä keskittyminen riitä enää oikeisiin leffoihin. Aiemmin olin huolissani vain siitä, ettei jaksa oikein lukea kirjoja, mutta nyt tämäkin. On aivan älytön määrä yleissivistystä ja kulttuuria, mikä jää pois, jos ei katso mitään elokuvia. Varsinkin kun ne kirjat tai sanomalehdetkään ei mitenkään luontevasti osu käteen. 😞 Tuntuu niin oudolta ettei se osa-alue joka itselle on aina ollut se hauskin, enää kiinnosta nuorempia.
Olen nyt tehnyt periaatepäätöksen, että alamme käymään säännöllisesti leffateatterissa, missä on pakko katsoa puhelinta räpeltämättä loppuun se raina mitä on tultu katsomaan. Niin omituista vaan että joutuu tähänkin erityisesti panostamaan.
Ja se lukeminenkin pitää saada jotenkin osaksi elämää. Ei ole auttanut vaikka koko lapsuuden luettiin iltasatuja. Ei vaan itse lue enää kuin ne koulun pakottamat. Mites muilla?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina nukahtanut viimeistään 10 min kohdalla. Kaikki ei ole ns leffaihmisiä.
Yhteinen tekeminen on kiva ajatus(viimeinkin), mutta kun kyseessä on jo itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori häntäkin tulisi kuulla ja löytää se hänenkin luonteelle sopivaa tekemistä. Lasta, kun ei voi pakottamalla kasvattaa omaksi kuvakseen.
Olen eri. En mielestäni pakota lapsiani omaksi kuvakseni, mutta en myöskään hyväksy ajatusta, että jonkun normaaliälyisen ihmisen luonne olisi niin kertakaikkisen vinksallaan, ettei sille sopisi valikoitu kaunokirjallisuus, tietokirjallisuus, elokuvat, musiikki, journalismi tai mikään muukaan ajattelua vaativa.
Yhden taiteenlajin kohdalla tämän voi vielä hyväksyä, mutta ei kaikkien. Eikä oman lapsen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika myöhään olet tähän herännyt, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.
Oma vastaus on, että jaksaa. Katsotaan kotonakin säännöllisesti leffoja ja sillon puhelin on parkissa ihan muualla kaikilla. Oma teinityttö lukee kyllä edelleen myös kirjoja. Ei niin paljon kuin vielä muutama vuosi sitten ihan senkin takia, että koulu ja harrastukset vievät paljon aikaa, mutta kuitenkin 1-2kirjaa kuussa.
No enpä tiedä myöhään, kun pienempänä kuitenkin katsoi lastenleffoja. Tämä ettei katso enää mitään leffoja on tullut siinä vaiheessa kun lastenleffat on lakanneet kiinnostamasta. Tilalle ei tullutkaan oikeat elokuvat, vaan klipit netissä. Mutta juu herännyt olen, koska en oikein ole edes tajunnut että voi olla olematta kiinnostunut elokuvista, kun ne on aina olleet itselle kuitenkin niin olennainen asia.
No, oletko aktiivisesti itse katsonut niitä oikeita elokuvia lapsesi kanssa? Ei mikään tule automaattisesti. Itselläni on lapsi juuri tässä siirtymävaiheessa. Yhdessä niitä k12 elokuvia katsotaan viikottain. Marvelit, Harry potter, Pirates of the Caribbean, Lord of the rings, Fantastic beast jne. Itse katsoin niitä piirrettyjä elokuviakin lapsen kanssa yhdessä ja käytiin siihen aikaan melkein kaikki katsomassa elokuvissa.
Eihän elokuvan katsominen vaadi kuin silmien auki pitämistä ja katseen kohdistamista näyttöön, jossa elokuva pyörii.
Täällä kohtalotoveri. Lapset 13v ja 15v. Olen aiemmin ollut tyytyväinen siihen, miten hyvin jaksoivat keskittyä pienempinä esim. leffoihin, verrattuna osaan kavereiden lapsista, mutta olen kyllä nykyään huolissani yleisestä suuntauksesta. Houkuttelen heitä kirjojen pariin, mutta sydäntäsärkevän huonolla menestyksellä. Aiemmin olimme kirjaston suurkuluttajia. Itse luen edelleen.
Vanhemman kanssa kävimme vääntöä aikanaan, kun halusi katsoa vain dupattuja sarjoja. Olin kauhuissani tästäkin, sillä tekstien nopea lukeminen telkkarista ja englannin kielen kuunteleminen on mielestäni olennaista myös. Nyt jo sujuu, mutta oli selkeästi hänelle hankalaa.
Älypuhelimet saivat vasta 10v iässä, joka oli selkeästi myöhemmin kuin luokkakaverinsa. Ruutuaika on käytössä. Silti Nuorempi pelaa nykyään liikaa, hänen sosiaalinen elämänsä on siellä, meillä ei enää käy kavereita kylässä eikä hän käy kavereillaan. Tähän ja vapaaseen ulkoiluun patistellaan parin muun perheen kanssa. Vastenmielistä on. Harrastukset ja arkisin treenit ovat pelastus, muuten tuskin tekisivät mitään muuta kuin ovat koneella/kännykällä, jos saavat itse valita.
Yritän johdattaa uutisten pariin, mutta tuntuu, että (vähät) tiedot otetaan mielummin tiktokista yms. Välillä kyselevät myös hyvin yksinkertaisia yleistietoon liittyviä kysymyksiä, joiden vastaukset kyllä itse tiesin jo alakoulussa. Elävät aika kuplassa. Ja me olemme vanhempina kiinnostuneita lasten asioista. Käydään teatterissa, leffoissa, laskettelemassa yms ja vietetään aikaa yhdessä, mutta somen mahti menee kaikessa edelle. Huokaus.
Säälittää omien lisäksi ne lapset, joiden kohdalla heidät vaan unohdetaan ruudun ääreen jo pienenä ja oletetaan, että kyllä päiväkoti ja koulu kasvattaa.
Jos saisin päättää heittäisin kaikki pleikkarit ja älykännykät jorpakkoon. Aivot (niin lasten kuin aikuistenkin) jäävät näiden kanssa ihan liian vähälle käytölle. Motoriikka ja mielikuvitus, empatia ja luovuus. All gone. Niin surullista :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika myöhään olet tähän herännyt, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.
Oma vastaus on, että jaksaa. Katsotaan kotonakin säännöllisesti leffoja ja sillon puhelin on parkissa ihan muualla kaikilla. Oma teinityttö lukee kyllä edelleen myös kirjoja. Ei niin paljon kuin vielä muutama vuosi sitten ihan senkin takia, että koulu ja harrastukset vievät paljon aikaa, mutta kuitenkin 1-2kirjaa kuussa.
No enpä tiedä myöhään, kun pienempänä kuitenkin katsoi lastenleffoja. Tämä ettei katso enää mitään leffoja on tullut siinä vaiheessa kun lastenleffat on lakanneet kiinnostamasta. Tilalle ei tullutkaan oikeat elokuvat, vaan klipit netissä. Mutta juu herännyt olen, koska en oikein ole edes tajunnut että voi olla olematta kiinnostunut elokuvista, kun ne on aina olleet itselle kuitenkin niin olennainen asia.
<
Voi tätä nykyajan vanhemmuutta. Silloin kun minä olin lapsi ja nuori, vanhemmat eivät tehneet käytännössä ikinä mitään minun ja sisarusteni kanssa. Eivät leikkineet, pelanneet, lukeneet meille kirjoja, katselleet yhdessä sarjoja tai leffoja. Silti tehtiin sujuvasti kaikkea noita itseksemme, välillä yksin ja välillä vaihtelevalla porukalla sisarusten ja naapurin lasten kanssa. Ulkoiltiin myös aina keskenämme, niin pienestä asti kuin vain jaksan muistaa.
Nyt tosin nelikymppisenä huomaan, etten itsekään enää jaksa keskittyä kirjojen lukemiseen tai oikein elokuviinkaan.. Muuten minusta kasvoi ihan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiktokiin aikarajoitus. Kiinalaisten juoni tuhota länsimaisten keskittymiskyky. Näyttää toimivan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri. Lapset 13v ja 15v. Olen aiemmin ollut tyytyväinen siihen, miten hyvin jaksoivat keskittyä pienempinä esim. leffoihin, verrattuna osaan kavereiden lapsista, mutta olen kyllä nykyään huolissani yleisestä suuntauksesta. Houkuttelen heitä kirjojen pariin, mutta sydäntäsärkevän huonolla menestyksellä. Aiemmin olimme kirjaston suurkuluttajia. Itse luen edelleen.
Vanhemman kanssa kävimme vääntöä aikanaan, kun halusi katsoa vain dupattuja sarjoja. Olin kauhuissani tästäkin, sillä tekstien nopea lukeminen telkkarista ja englannin kielen kuunteleminen on mielestäni olennaista myös. Nyt jo sujuu, mutta oli selkeästi hänelle hankalaa.
Älypuhelimet saivat vasta 10v iässä, joka oli selkeästi myöhemmin kuin luokkakaverinsa. Ruutuaika on käytössä. Silti Nuorempi pelaa nykyään liikaa, hänen sosiaalinen elämänsä on siellä, meillä ei enää käy kavereita kylässä eikä hän käy kavereillaan. Tähän
Tämäpä juuri. Surettaa kun tajuaa että omat lapset ymmärtää kulttuurista, maantiedosta, historiasta tai biologiasta vähemmän kuin itse ymmärsi sen ikäisenä. Kyllä siinä on vanhempana aika mahdoton savotta itse lapioida se kaikki lasten päähän, minkä itse sen ikäisenä imi järkevästä mediasta ja kirjoista. Vähän epätoivoiselta tuntuu. Opetuksen kohde vain hangoittelee vastaan ja haluaisi käyttää kaiken aikansa johonkin aivottomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juniori, 16v, pitää erityisen paljon "Dirty Harry"-leffoista, kuten myös Dollaritrilogiasta ja Akira Kurosawan samurai-leffoista, joskin "Seitsemän samuraita" on tylsähkö.
Eli jaksaa katsoa kunhan on tarpeeksi Wanhaa Äijää.
eilen tsekattiin pojan kanssa Crocodile Dundeen. Upposi hyvin parikymppiseen ja itsekään en ollut nähnyt sitä pariin kymmeneen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Voi tätä nykyajan vanhemmuutta. Silloin kun minä olin lapsi ja nuori, vanhemmat eivät tehneet käytännössä ikinä mitään minun ja sisarusteni kanssa. Eivät leikkineet, pelanneet, lukeneet meille kirjoja, katselleet yhdessä sarjoja tai leffoja. Silti tehtiin sujuvasti kaikkea noita itseksemme, välillä yksin ja välillä vaihtelevalla porukalla sisarusten ja naapurin lasten kanssa. Ulkoiltiin myös aina keskenämme, niin pienestä asti kuin vain jaksan muistaa.*
Nykymaailmassa tällä tyylillä kasvaa aivoton tiktok-apina. Sekinkö on nyt huonoa vanhemmuutta ettei vaan jätä lasta kasvamaan itsekseen niin kuin itselle aikoinaan tehtiin? Meidät oli ympäröity järkevällä ajanvietteellä, nykylapset suunnilleen vain kaiken aivotoiminnan rapauttavalla.
Ollaan tässä nyt kohta 6 vuotta asuttu saman katon alla kahdestaa ja en ole kertaakaan nähnyt katsovan edes mainoksia. Ei nykyajan nuoret katso mitään telkkarista, ei kyllä suoratoistonakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin eilen etten itsekään enää jaksa. Yli puolet leffasta on täysin turhaa täyte sisältöä.
Yrität ratkaista ongelman samoilla lääkkeillä kuin ongelman on aiheuttanut? Ruutuajan tilalle ruutu aikaa?
Tässä on kyllä tapahtunut muutos. Siis elokuvissa ja sarjoissa. Itse en juurikaan pysty katsomaan uusia elokuvia ja sarjoja, koska ne on niin kiihkeään tahtiin leikattu ja tungettu täyteen kaikenlaista äksöniä ja ärsyketulvaa. Se mitä nimität turhaksi täytesisällöksi on ehkä sitä tarinan ja tunnelman rakentamista.
Vierailija kirjoitti:
*Voi tätä nykyajan vanhemmuutta. Silloin kun minä olin lapsi ja nuori, vanhemmat eivät tehneet käytännössä ikinä mitään minun ja sisarusteni kanssa. Eivät leikkineet, pelanneet, lukeneet meille kirjoja, katselleet yhdessä sarjoja tai leffoja. Silti tehtiin sujuvasti kaikkea noita itseksemme, välillä yksin ja välillä vaihtelevalla porukalla sisarusten ja naapurin lasten kanssa. Ulkoiltiin myös aina keskenämme, niin pienestä asti kuin vain jaksan muistaa.*
Nykymaailmassa tällä tyylillä kasvaa aivoton tiktok-apina. Sekinkö on nyt huonoa vanhemmuutta ettei vaan jätä lasta kasvamaan itsekseen niin kuin itselle aikoinaan tehtiin? Meidät oli ympäröity järkevällä ajanvietteellä, nykylapset suunnilleen vain kaiken aivotoiminnan rapauttavalla.
On sama kuin jättäisi yksin addiktion armoille. Tiktokin algoritmihän on kuulemma onnistunut parhaiten tässä addiktiivisuuden kehittämisessä. Nykylapset ovat koukussa nopeisiin dopamiinipiikkeihin, joita nämä somevideot syöttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15v ja 16v pojat. Jouluna katsottu Kummisetä ykkönen ja kakkonen. Ei ongelmaa. Paljon käyvät leffassa. Omituiselta kuulostaa, että keskittymiskyky tuota luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän elokuvan katsominen vaadi kuin silmien auki pitämistä ja katseen kohdistamista näyttöön, jossa elokuva pyörii.
Mun ex nukahti aina kun katsottiin jotain elokuvaa, joka ei ollut actiontykitystä. Eli ei onnistu kaikilta.
Mä pidän teinien yleissivistystä hereillä noilla iltasanomien visoilla, esim historiasta, maantiedosta, yleistiedosta, biologiasta. Teen testin ja jaan linkin ja tuloksen perheryhmään WAssa. Tekevät noita mielellään ja mukava huomata, että hyvin ovat kartalla asioista vaikkeivat katso uutisia ja lue lehtiä.
Voi tätä nykyajan vanhemmuutta. Silloin kun minä olin lapsi ja nuori, vanhemmat eivät tehneet käytännössä ikinä mitään minun ja sisarusteni kanssa. Eivät leikkineet, pelanneet, lukeneet meille kirjoja, katselleet yhdessä sarjoja tai leffoja. Silti tehtiin sujuvasti kaikkea noita itseksemme, välillä yksin ja välillä vaihtelevalla porukalla sisarusten ja naapurin lasten kanssa. Ulkoiltiin myös aina keskenämme, niin pienestä asti kuin vain jaksan muistaa.
Nyt tosin nelikymppisenä huomaan, etten itsekään enää jaksa keskittyä kirjojen lukemiseen tai oikein elokuviinkaan.. Muuten minusta kasvoi ihan normaali.
Kyllä meidän kanssa ainakin vanhemmat oli ja teki. Käytiin yhdessä teatterissa ja leffassa jo sillon ysärillä, kun olin itse lapsi.
Mutta vanhemmuus on kyllä erilaista nykyisin. Ei meilläkään niin kuin monella muullakaan, lapsi irrottaisi katsettaan puhelimesta tai pelikoneesta, ellei oltaisi aina ohjattu myös muuhun toimintaan. Katsotaan yhdessä leffoja, luetaan uutisia ja esiteinin viikkorahan ehto on lukea vähintään yksi kirja viikossa. Luetaan itsekin.
Jos näitä lapsia ei ohjata tekemään muuta, on tuloksena kohta zombiaivoisia teinejä, jotka eivät koulussa tai harrastuksissa jaksa keskittyä yhtään mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki riippuu jälleen siitä, käytämmekö näitä resursseja oikealla tavalla. Videot voivat olla luovia ja jopa järkyttäviä, jne. Näin voi saada sitä elävää oppimateriaalia mitä se lapsi voi tuolla oikeassa elämässä kohdata, jne.